Suomi kärsii epäreilusta ulkomaisesta kilpailusta. Ulkomaisen kilpailijan tuotanto-olosuhteet ovat niin kohtuuttoman ylivoimaisia, että se pystyy tuomaan tuotettaan valaistusmarkkinoillemme uskomattoman halvalla. Hänen tuotteittensa tullen kuluttajat käyttävät niitä suomalaisten hehkulamppujen sijaan. Tämä kilpailija on aurinko.

Tällaisen parodian protektionismia vastaan kirjoitti filosofi ja taloustieteilijä Frédéric Bastiat (1801-50), tosin Ranskasta ja kynttiläntekijöistä, mutta poliitikkojen protektionistiset halut kieltää kansalaisia ostamasta haluamiaan tuotteita eivät ole muuttuneet mihinkään. Bastiat ehdotti “ratkaisuksi”, että Ranskan ikkunat olisi suljettava, jotta ulkomainen kilpailu ei pääsisi niin pahasti verottamaan kotimaisen teollisuuden elinkelpoisuutta.

Yhtä hyvin voisimme periä tulleja tai “kompensoida tukiaisilla luonnonolosuhteista koituvat haitat”, kuten MTK:lla tai SAK:lla on tapana sanoa kysymyksestä riippuen. Sitten Suomessa kannattaisivat myös banaaninviljely ja matonkutominen – elintasomme tosin laskisi entisestään. Samaan johtaisin J-P Roosin ehdotus (HS 14.10.), että suomalaisten pitäisi ostaa suomalaisia tai edes kalliita tuotteita.

Jos aurinko tuottaa valoa halvemmalla kuin suomalaiset lampputehtailijat, on parempi käyttää mahdollisimman paljon auringonvaloa, pitää suomalaisia lampuntuotannossa vain minimimäärä ihmisiä ja pääomaa ja vapauttaa muut suomalaiset tekemään jotain, jossa heistä on enemmän hyötyä. Sama pätee muuhunkin, joka on edullisempaa ulkomailla tuotettuna, sillä kysynnän ja tarjonnan laki asettaa palkat ja muut hinnat siten, että jokainen voi tehdä sellaista työtä, jossa hänestä on eniten hyötyä, ja kussakin maassa tehdään niitä asioita, joita siellä tehdään suhteellisesti tehokkaimmin. Tätä sanotaan “suhteellisen edun periaatteeksi”, ja taloustieteilijät lähes oikealta vasemmalle pitävät sitä tieteellisenä tosiasiana.

Siksi tuonnin rajoittaminen laskee sekä viejä- että tuojamaan elintasoa. Elintason nousu ja keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen myös vähentävät sotien riskiä. “Elleivät kauppiaat ylitä rajoja, sotilaat ylittävät”, Bastiat sanoi, minkä historia sen jälkeenkin monesti vahvisti mm. ensin Bismarckin ja sitten Hitlerin Saksan ja Neuvostoliiton protektionismien myötä.

Meidän on siis poistettava laeista ne rajoitukset, jotka tekevät joidenkin ihmisten työllistämisen liian riskilliseksi tai kalliiksi. Tanskassa irtisanominen on helppoa mutta juuri siksi työnantajat uskaltavat työllistää aina kun mahdollista. Tämän ansiosta Tanskassa ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi, kun aina löytää uusia töitä, jos vanhan menettää tai se ei muuten enää miellytä tai kaipaa uudenlaista. Suomesta sääntely on riistänyt tällaisen turvallisuuden. Jos tuloeroja halutaan tasata, se on tehtävä verotuksella ja sosiaaliturvalla eikä työmarkkinoita, tuontia tai hintoja sääntelemällä, ellei haluta laskea elintasoa ja työllisyyttä tarpeettoman paljon.

Kuten Bastiat’n aurinkoesimerkissäkin, usein halpuus tarkoittaa myös ympäristön kannalta tehokasta tuotantoa, vähäisempää resurssien kulutusta. Esimerkiksi “lentotomaatit” ovat ympäristölle edullisempia kuin kasvihuoneissamme suurella energiankulutuksella tuotetut. Tutkitusti muutenkin globaalien kuljetusten ympäristöhaitat ovat keskimäärin hyvin pieniä tuotteiden tuotannon ja kulutuksen ympäristöhaittoihin nähden. Tietysti päästöistä tulisi aina periä haittaveroja. Kysynnän ja tarjonnan laki kohdentaisi ne oikein lopputuotteiden hintoihin aivan kuten muutkin kulut.

Mika Mustalahti