Protektionismilla on kustannuksensa
Protektionismiksi kutsutaan kotimaisen tuotannon suojelemista ulkomaiselta kilpailulta. Suojaa saadaan asettamalla ulkomaisille tuotteille tulleja, tai antamalla kotimaisille tuottajille rahallista tukea. Kummassakin tapauksessa kotimainen tuotanto saa kilpailuetua ulkomaiseen verrattuna.
Protektionismin ansiosta Suomessa voidaan muun muassa viljellä sokerijuurikasta ja muita maataloustuotteita, jotka kasvaisivat paremmin jossakin muualla.
Protektionismilla on kustannuksensa. Kotimaiselle tuotannolle annettavat tuet maksetaan verovaroista, mikä nostaa veroprosenttia. Vaikka tukien ansiosta kotimaisten tuotteiden hinnat saadaan laskettua samalle tasolle ulkomaisten tuotteiden kanssa, korottuneen verotuksen takia nettokustannus yhteiskunnalle on suurempi kuin jos tukia ei maksettaisi ja kotimaisten tuotteiden sijasta käytettäisiin ulkomaisia.
Tullit nostavat ulkomaisten tuotteiden hintoja. Jos tullimaksuja ei olisi, ihmiset voisivat ostaa ulkomailla tuotettuja edullisia tuotteita kotimaisten kalliiden tuotteiden sijaan. Tullimaksuista hyötyvät ne muutamat ihmiset, jotka tuottavat tullimaksujen alaisia tuotteita tullirajan sisäpuolella.
Protektionismin ansiosta muutamat ihmiset pystyvät säilyttämään elinkeinonsa ja työpaikkansa, he ovat protektionismin voittajia, kaikki muut häviävät.
Paitsi että protektionismista koituu kustannuksia sitä harjoittavalle maalle, se myös estää kaupankäyntiä muiden maiden kanssa. Kaupankäynnin estymisellä on paljon kauaskantoisempia seuraamuksia kuin pelkät rahalliset menetykset. Kun rikkaat maat eivät käy kauppaa köyhien maiden kanssa, elintasoerot maiden välillä eivät pääse tasoittumaan.
Kehittymättömät maat voisivat tuoda markkinoillemme runsaasti esimerkiksi maataloustuotteita, jos niiden vain annettaisiin reilusti kilpailla kotimaisten tuotteiden kanssa. Maataloustuilla pidämme huolen siitä että kehittymättömien maiden maataloustuotteet eivät pääse markkinoillemme, ja että nämä maat myös pysyvät kehittymättöminä. Maataloustukien alasajo olisi mitä parhainta kehitysapua.
Protektionismi on suora jatke siirtomaa-ajattelulle. Sen idea on hyötyä muista maista niiden kustannuksella, eli riistää niitä. Protektionismin riisto ei kuitenkaan kohdistu ainoastaan ulkomaihin, vaan myös omiin kansalaisiin.
Mika Mustalahti
Puoluesihteeri
Liberaalit
Julkaistu Helsingin sanomissa 8.1.2008
“Maataloustukien alasajo olisi mitä parhainta kehitysapua.
Protektionismi on suora jatke siirtomaa-ajattelulle.”
Mikä on tämä siirtomaa-ajattelu jolle protektionismi on jatkoa, ja milloin se on ollut vallalla Suomessa?
Suomi oli itse siirtomaa, ei siirtomaaisäntä.
Suomi on omaksunut protektionismin muilta länsimailta, jotka ovat kehittäneet sen oman tuotantonsa suojelemiseksi. Nykyisinhän Suomi on mukana yhdessä suuressa protektionismikoalitiossa, EU:ssa. (En silti väitä että EU:ssa oleminen olisi kokonaisuudessaan huono asia Suomelle, päinvastoin.)
Minun tulkinnassani siirtomaa-ajatteluun kuuluvat mielipiteet joiden mukaan omassa maassa tuotettu hyödyke on automaattisesti parempi kuin ulkomailla tuotettu. Tällöin korotetaan oma maa täysin ansioitta toista maata korkeampaan asemaan ja luodaan samanlaista arvoasteikkoa maille kuin mikä siirtomaa-vallalle oli ominaista. Tähän ajatteluun kuuluu myös vaatimukset työpaikkojen säilyttämisestä kotimaassa lakimuutoksilla. Miksi meillä olisi suurempi oikeus työhön kuin joillakin muilla?
Kun siirtomaiden tarkoitus oli rikastuttaa länsimaita, niin protektionismin tarkoitus on estää entisiä siirtomaita rikastumasta. Siten protektionismi on siirtomaa-ajattelun jatke.
Maatalouden tukeminen Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa on todellakin järjen köyhyyttä. Ruokaa voitaisiin hankkia Suomeen edullisesti sellaisista maista, joissa on viljelyyn edulliset olosuhteet.