Lopetetaan k̦yhyys РPerustulosta vuonna 1988

Nykyinen sosiaalipolitiikka perustuu tarveharkintaan, jolla kohdennetaan erilaisia tukimuotoja erilaisista ongelmista kärsiville. Tämä onnistuu useimmiten varsin hyvin. Kuitenkin, pitäessään köyhät hengissä järjestelmä samalla pitää heidät köyhinä.

Nykyisen järjestelmän epäkohtien korjaamiseksi on tehty useita toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joista seuraavassa tarkastellaan kahta. Näistä kansalaispalkkajärjestelmä on ollut esillä julkisessa keskustelussa. Sen sijaan lineaarinen järjestelmä, joka on esitetty aikaisemmin, on jäänyt Suomessa vähäiselle huomiolle. Ennen järjestelmien esittelyä ja arviointia on kuitenkin paikallaan tarkastella lähemmin nykyistä järjestelmäämme, jotta näkisimme, mitä uudelta järjestelmältä on vaadittava.

Nykyisen sosiaalipolitiikan epäkohtia

Nykyinen järjestelmä on toivottoman monimutkainen, joten tämä tarkastelu ei ole täydellinen. Koska nykyinen järjestelmä perustuu tarveharkintaan, pienituloisimpien ei kannata tehdä mitään tilanteensa parantamiseksi. Kaikki omat ansiot tietysti vähentävät avun tarvetta ja siis myös avun määrää, joten ne eivät lisää käytettävissä olevaa tuloa. Siksi kannattaa ennemmin olla työttömänä, kuin tehdä tilapäisiä töitä. Vakinaisia kokopäivätöitä taas ei tunnu riittävän kaikille.
Ihmiset jaetaan moniin eri luokkiin, joihin sovelletaan erilaisia määräyksiä. Koski ihmisten luokittelu perustuu moniin eri lakeihin, syntyy väliinputoajaryhmiä, joiden ongelmat eivät kuulu niinkään menettelyn piiriin. Mutkikas järjestelmä suosii ammattimaisia sosiaalipummeja ja syrjii yksinkertaisia ihmisiä, jotka asuvat kaukana kirjastoista.

Vaatimukset toimeentulon turvaamiselle

Yhteiskunnan on turvattava kaikkien toimeentulo järjestelmällä, joka täyttää seuraavat vaatimukset:
1. Täysin vailla omia tuloja olevan toimeentulo on turvattu.
2. Tilanteensa parantamista omalla työllä ei saa estää.
3. Järjestelmän täytyy olla yksinkertainen.
4. Järjestelmä ei saa olla kansantaloudellisesti mahdoton.

Julkisuudessa ehdotettu kansalaispalkka

Nykyiseen järjestelmään liittyvien epäkohtien korjaamiseksi on useaan kertaan ehdotettu siirtymistä kansalaispalkkajärjestelmään: annetaan jokaiselle, joka ei saa palkkaa, saman verran ‘kansalaispalkkaa’ kyselemättä muita perusteita. Niille, joiden palkka on ‘kansalaispalkkaa’ pienempi, maksetaan erotus.

Kansalaispalkkajärjestelmän ongelmia

Kansalaispalkkajärjestelmässä ei kannata tehdä työtä, ellei palkka ylitä kansalaispalkkaa niin paljon, että erotus korvaa menetetyn vapaa-ajan. Siten pienikin elintason parannus edellyttää hyvin palkatun työn saamista. Kansalaispalkkajärjestelmä pitää köyhät köyhinä.

Lineaarinen järjestelmä toimeentulon turvaamiseksi

Lineaarisessa järjestelmässä kunkin käytettävissä oleva nettotulo on
N = k · B + M,
missä N on käytettävissä oleva rahamäärä, B on bruttotulo, M on taattu minimitoimeentulo ja k on kerroin (0 < k < 1), joka valitaan minimitoimeentuloa vastaavasti siten, että yhteiskunta saa riittävät verotulot.

Miksi lineaarinen järjestelmä ratkaisisi ongelman

Lineaarisesta järjestelmästä havaitaan pienellä vaivalla:
1. Tuloja vailla olevalle henkilölle (B = 0) kaava antaa toimeentuloksi minimitoimeentulon, N = M. Siten myös täysin vailla omia tuloja olevan toimeentulo on turvattu.
2. Koska kerroin k > 0, bruttotulojen pienenemistä seuraa aina nettotulojen pieneneminen. Tästä seuraa, että lineaarinen järjestelmä ei palkitse palkatusta työstä kieltäytymisitä missään tapauksessa. Toisaalta omat ansiot näkyvät aina käytettävissä olevassa tulossa.
3. Lineaarisessa järjestelmässä omat ansiot ovat aina yhtä edulliset. Jokainen osaa toimia oikealla tavalla, vaikka ei olisikaan opiskellut järjestelmän hienouksia.
4. Lineaarisessa järjestelmässä yhteiskunta tukee pienituloisia ja verottaa suurituloisia. Valitsemalla kerroin k sopivasti yhteiskunnan verotulojen ja avustusmaksujen erotus riittää muihin yhteiskunnallisiin menoihin. Tällainen valinta ja siis kaikkien toimeentulon turvaaminen on lineaarisessa järjestelmässä mahdollista, jos kaikkien ihmisten yhteenlasketut tulot riittävät ihmisten elättämiseen ja muihin yhteiskunnallisiin menoihin. (Elleivät riitä, kaikkien toimeentuloa ei voi turvata millän järjestelmällä.)

Nämä havainnot osoittavat, että lineaarinen järjestelmä täyttää kaikki toimeentulon turvaavalle järjestelmälle asetetut vaatimukset.

Yhteenveto

Edellä on verrattu kahta ehdotusta kaikkien toimeentulon turvaamiseksi ilman nykyisen sosiaalipolitiikan epäkohtia. Näistä lineaarinen järjestelmä osoittautui paremmaksi. Mikään tarkastelluista epäkohdista ei esiinny lineaarisessa järjestelmässä.
Jos halutaan päästä köyhyydestä ja siihen liittyvistä epäkohdista, on lineaarinen järjestelmä otettava käyttöön.

Mikko Levanto ja Ari Okkonen

08.05.2008 | Kategoria: Polttopiste | Ei kommentteja