Archive for 2009

Tarvitseeko Suomi lapsia tai maahanmuuttajia?

Aika usein joku kansanedustaja tai muu poliitikko toteaa, että jokin asia pitää tehdä siksi, että Suomi tarvitsee lapsia. Toisinaan Suomi tarvitsee nuoria, joskus maahanmuuttajia, yhtenään pidempiä työuria ja milloin mitäkin. Näistä lausunnoista kannattaa olla jopa hieman hyvillään, sillä ne ovat niitä harvinaisia hetkiä, jolloin huolella valitut päättäjämme ovat ainakin osittain rehellisiä.

Suomi — siis Suomen valtio — todellakin tarvitsee lapsia, nuoria ja maahanmuuttajia. Poliitikot eivät siis tarkoita sitä, että Suomen kansalaiset tarvitsisivat näitä asioita, vaan tosiaankin valtio, siis tämä ympärillämme oleva järjestelmä, niitä tarvitsee, ja kipeästi tarvitseekin.

Jos kaikki suomalaiset yht’äkkiä päättäisivät lopettaa lisääntymisen ja keskittyä vain elämän muihin nautintoihin, niin se olisi kieltämättä erikoinen ja epätodennäköinen henkilökohtaisten valintojen summa, mutta toki ihmisillä tulee olla oikeus valita lapseton elämäntapa. Henkilökohtaisella tasolla kaikki kansalaiset voisivat viettää hyvinkin täyttä elämää tästä huolimatta. Valtio sen sijaan olisi hyvin syvissä ongelmissa.

Käytössämme oleva hyvinvointiyhteiskunnan malli perustuu siihen, että tulevat sukupolvet osittain kustantavat nykyisten sukupolvien menot. Tulevat sukupolvet ovat vastuussa paitsi nykyisistä eläkelupauksista, ainakin myös kasvavasta valtionvelasta. Jos kansalaiset lopettaisivat joukolla lastenteon, on vaikea ennustaa kaatuisiko eläkejärjestelmä vai sulkeutuisivatko valtion velkahanat ensin. Kumpikin toki toteutuisi ajan myötä.

Tästä näemme, että valtio on tehnyt puolestamme sitoumuksia, jotka edellyttävät sitä, että kansalaiset lisääntyvät ainakin jossain määrin. Jos tuo kieltämättä melko mielikuvituksellinen skenaario kuitenkin toteutuisi, niin voimme olla varmoja, että poliitikot tekisivät kaikkensa lastenteon käynnistämiseksi uudelleen, jotkut puhuisivat jopa lisääntymisvelvollisuudesta tai -pakosta. Tietenkään poliitikot itse eivät alkaisi tehdä lapsia eivätkä mahdolliset velvollisuudet koskisi heitä.

No, lisääntymispakko ei tietenkään menisi millään läpi. Sitä paitsi nuorta, aiempien sukupolvien kulutuksen ainakin teoriassa kustantavaa väestönosaa voidaan kasvattaa muutenkin kuin lastenteolla, nimittäin maahanmuutolla. Kuvitteellinen tilanteemme johtaisi siis entistä aggressiivisempaan maahanmuuton poliittiseen lisäämiseen.

Lisääntyvä maahanmuutto on kuitenkin valtiolle tarpeellista jo nyt, vaikkakaan ei välttämättä kansalaisille. Suomalaisilla on nimittäin kasvava trendi vieraantua politiikasta ja äänestämisestä. Yhä useampi kansalainen ei välitä politiikasta pätkän vertaa ja elää omaa elämäänsä siitä riippumatta, hoitaen pakolliset velvollisuudet lähinnä rutiininomaisesti, välttämättömänä pakkona, sen enempää kyseisen välttämättömyyden perusteluja pohtimatta.

Se on valtion kannalta tuhoisa trendi, sillä sen jatkuessa ihmiset saattaisivat eräänä päivänä havahtua siihen, että politiikassa on mukana enää melko harva ja ilman sitäkin näytetään pärjäävän, ja oikeastaan siitä on tullut vain suurehko kuluerä ilman vastinetta. Silloin ihmiset hylkäisivät valtion täysin.

Maahanmuuttajat — ja puhun nyt elintasomaahanmuuttajista, en kaikista yleisesti — ovat valtion vastaus tähän ongelmaan. Elintasomaahanmuuttajat tulevat sosiaaliturvan perässä eivätkä he pääsääntöisesti ryhdy kustantamaan menneiden sukupolvien kustannuksia. Heillä on kuitenkin kaksi ansiota valtion näkökulmasta, sillä ensinnäkin he lisääntyvät kantaväestöä aktiivisemmin ja toisekseen he luonnollisesti kannattavat hyvinvointijärjestelmää, joka takaa heille toimeentulon. He kannattavat ja tukevat valtiota. Valtio tarvitsee heitä.

Maahanmuuttajista puhuminen on tietenkin vaarallista, koska se voidaan tulkita niin helposti väärin. Minun on siis pakko erikseen korostaa, että en kannata maahanmuuton rajoittamista vaan mielestäni ihmisten liikkumisen tulisi olla vapaata. Sen sijaan mielestäni valtion ei tulisi käyttää yhtään (nykyisiä tai tulevia) verovaroja maahanmuuton tukemiseen — ihmiset osaavat tarvittaessa liikkua itsekin.

Perimmäinen ongelma on kuitenkin itse valtio, joka on liian suuri. Valtiolla ei pitäisi olla oikeutta tehdä sitoumuksia, jotka tavalla tai toisella tulevat jälkipolvien maksettaviksi. Hemmetti, valtiolla ei pitäisi olla edes oikeutta varastaa nykyisiltä kansalaisilta, saati sitten tulevilta!

Yksikään yksittäinen kansalainen ei tarvitse lapsia tai maahanmuuttajia, mutta kiitos nykyisten ja menneiden poliittisten päättäjiemme, Suomen valtio tarvitsee. Suomen valtion ja kansalaisten tarpeet ovat siis selvästi ristiriitaiset. Meidän olisi aika jo havahtua siihen, että ilman valtiota — tai ainakin pienemmällä valtiolla — pärjättäisiin myös, jopa nykyistä paremmin. Valtion, jos sellainen on, tarpeiden tulisi olla yhteneviä kansan tarpeiden kanssa.

31.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Taloustietoa Aku Ankasta

Viime vuosina Aku Ankka -lehden taso on valitettavasti laskenut, useimpien tarinoiden ollessa lähes sisällötöntä hömppää tai vanhojen ideoiden kierrätystä. Vanhoina hyvinä aikoina Aku Ankasta sai viihteen lisäksi valtavasti yleistietoa, josta oli hyötyä mm. Trivial Pursuit -peleissä. Yksi harvoista poikkeuksista on ollut tietenkin Don Rosa, joka on käsitellyt Roope-setää tälle kuuluvalla arvolla.

Joidenkin käsikirjoittajien sarjiksissa Roope-setä on lähinnä yksiulotteinen ahne saituri, joka kohtelee Akua kaltoin, mutta Rosan Roope on syvällinen, herkkä ja hyveellinen (säästäväisyys on hyve!) hyväntekijä-kapitalisti. Erityisen hyvin tämä puoli näkyy viime viikon Aku Ankka -lehden numerossa 52-53/2009 olleessa Roope-setä -tarinassa Kymmenen avataran aarre, joka on näemmä julkaistu aiemmin suomeksi kokoelmakirjassa.

En aio spoilata koko tarinaa, mutta tarina lähtee siitä, kun Roope sukulaisineen on saapumassa Intian Kolkutan provinssiin tekemään bisnestä. Seudun väki on köyhää ja yksinvaltiaan, vallan kaapanneen maharadžan alistamaa. Roope aikoo ostaa alueelta maata, etsiä luonnonvaroja ja palkata paikallisia töihin niitä luonnonvaroja hyödyntämään — ja toki rikastumaan itse lisää siinä samalla.

Juuri tämä on vapailla markkinoilla yrittäjän tai kapitalistin rooli, ottaa riskejä, yhdistää resursseja, tehdä investointeja ja homman onnistuessa saada siitä vähintään sen verran voittoa, että koko hommaan kannatti ryhtyä. Ja jo ennen voittojen haalimista kapitalisti tulee samalla kehittäneekseen taloutta ja luoneensa työpaikkoja, mitkä eivät peruunnu, vaikka lopulta kapitalisti epäonnistuisi ja voittoja ei syntyisikään.

Maharadža ei kuitenkaan ole myötämielinen Roopen aikomuksille. Hän sanoo suoraan, ettei halua Roopen löytävän luonnonvaroja ja luovan työpaikkoja kansalleen, sillä kansa on hänen oma luonnonvaransa, jota hän ei pystyisi enää hyödyntämään, jos se vaurastuisi. Tässä Rosa kiteyttää täydellisesti valtioiden (tässä yksinvaltias on valtio, kuten myös Ludvig XIV itsestään kuuluisasti sanoi) väistämättömän luonteen: kansa on valtiota varten, ei päinvastoin.

Yksikään valtio kulloistenkin johtajiensa, olivat nämä sitten monarkkeja, sotilasjunttia tai demokraattisesti valittuja poliittikoja, mahdollisista hyvistä aikeistakaan huolimatta ei ole koskaan pystynyt tätä valtioiden niille täysin luonnollista ominaisuutta välttämään. Tämä pätee niin tarinan kuvitteelliseen Kolkuttaan ja sen maharadžaan, Ranskan Aurinkokuninkaaseen kuin myös nykypäivän Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Valtio ja kansalaisten alistaminen kuuluvat luonnostaan yhteen. (Kansalla viittaan tässä valtiossa asuvaan väestöön enkä mihinkään etnisiin kansallisuuksiin.)

Ihmiset voivat olla täysin vapaita vain ilman valtioita. Joku tietysti epäilee, kannattaisiko se, eivätkö kaikki tai ainakin hyvin monet kuolisi nälkään ja erilaisiin puutteisiin, ellei valtio olisi takaamassa näitä asioita ihmisille. Ensin on tietysti hyvä muistaa, että maailmassa ei koskaan ole takeita mistään, edes valtiot eivät voi mitään todella taata. Todistusaineistoa tästä on maailma täynnä.

Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että ilman valtioita yrittäjät ja kapitalistit olisivat vapaita luomaan jatkuvasti uutta, löytämään uusia luonnonvaroja, kehittämään menetelmiä, tehostamaan tuotantoa ja kohottamaan tuottavuutta. Vain tuottavuuden kasvu mahdollistaa sen, että saamme entistä vähemmällä entistä enemmän ja pystymme käyttämään entistä suuremman osan ajastamme ja resursseistamme itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme huolehtimiseen. Jälleen kerran todistusaineistoa on maailma täynnä, vauraimmissa yhteiskunnissa sekä ihmiset että luonto voivat parhaiten.

Valtiot puolestaan korruptoivat. Sen lisäksi, että ne itse kohtelevat ihmisiä kaltoin, ne saavat myös yrittäjät ja kapitalistit toimimaan joidenkin toisten tarinoiden yksiulotteisten, ahneiden ja saitojen Roope-setien tavoin. Poliittiset päättäjät ja suuryritysten johtajat ja suuromistajat ovat nykyisin lähes kihloissa keskenään ja valtioiden pakkovaltaa käytetään rutiininomaisesti suurpääoman etujen turvaamiseen.

Jos valtio on olemassa ja sen pakkokeinot käytettävissä, niin yritysten kasvaessa yhä suuremmaksi jossain vaiheessa niille alkaa tulla houkuttelevammaksi alkaa lobata poliitikkoja muuttamaan toimintaympäristöään niille edullisemmaksi kuin kehittää entisestään omaa toimintaansa aina vain paremmaksi. Sekin on täysin luonnollinen seuraus siitä, että se ylipäätään on mahdollista valtioiden olemassaolon avulla. Valtiottomassa yhteiskunnassa jokainen yritys, suuryritykset mukaanlukien, voisi vastata vain itsestään.

Loppua Kymmenen avataran aarre -tarinasta en toista tässä, löytyy kuitenkin kaupoista ja kirjastoista, jos ei lehti tule kotiin asti.

29.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Kannattajakorttien keräystä Helsingissä 2.1.2010

Liberaalit keräävät kannattajakortteja Helsingin keskustassa lauantaina 2.1.2010 noin klo 12:00 alkaen Kolmensepänaukiolla. Tervetuloa!

28.12.2009 | Kategoria: Ajankohtaista, Tapahtumat | Jätä kommentti(2)

Kannattajakorttien keräystä Helsingissä 30.12.2009

Liberaalit keräävät kannattajakortteja Helsingin keskustassa keskiviikkona 30.12.2009 noin klo 12:00 alkaen Kolmensepänaukiolla. Tervetuloa!

28.12.2009 | Kategoria: Ajankohtaista, Tapahtumat | Jätä kommentti(0)

Talousajattelun pohjamudissa

Iltalehden mielipideosastolla oli kuulemma eilen todisteltu elvytyksen toimivuutta tällä netissä jo pitkän aikaa kiertäneellä mukanokkelalla ”talousteorialla”:

Näin toimii elvytys

Turisti saapui keskellä talouslamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin. Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita. Hotellin johtaja lähtee saman tien 100 euron rahan kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa.

Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle. Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne. Huoltamoyrittäjä menee kylän ilotytön luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa.

Ilotyttö menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100 euron rahalla. Hotellinjohtaja laittaa setelin takaisin tiskille. Turisti palaa takaisin vastaanottoon. Hän ei pitänyt huoneista ja ottaa 100 euron setelin takaisin.

Kukaan ei ansainnut mitään, mutta koko kylästä tulee velaton ja kaikki katsovat myönteisesti tulevaisuuteen.

Toisin sanoen, juuri niin kuin Suomen hallitus tekee kaiken aikaa.

Ritu Hakaniemestä

Tämän äkkiseltään oivaltavalta vaikuttavan päätelmän ongelmallisuus on kuitenkin ilmeinen. Koska hotellin johtaja ei voi etukäteen millään tietää, että hänen ”lainaamansa” sadan euron seteli palautuu tuotapikaa hänelle pikkukylän sisäisten velkojen kuittautuessa, hän yksinkertaisesti syyllistyy varastamiseen. Hän varastaa turistin satasen ja ellei kylän velkaketju olisi sattuman oikusta juuri sopiva, hän myös jäisi siitä varkaudesta hyvin pian kiinni.

Toisaalta, jos hotellin johtaja jostain syystä tietääkin rahan palautuvan pian hänelle kuvatun ketjun mukaisesti, niin silloin seteliä ei tarvita lainkaan. Riittäisi, kun hotellin johtaja, lihakauppias, karjankasvattaja, huoltamoyrittäjä ja ilotyttö istuisivat hetkeksi alas, toteaisivat tilanteen ja sopisivat keskinäiset velat kuitatuiksi. Tällä tavalla velat kuittautuisivat jopa varmemmin, sillä kenelläkään ketjun jäsenellä ei olisi houkutusta lykätä velanmaksua ja käyttää juuri saamaansa turistilta varastettua satasta johonkin muuhun.

Tämä sinänsä hassu juttu ei todista yhtään mitään elvytyksen toimimisen puolesta. Korkeintaan se voi vihjata, että elvytys on tarpeetonta. Todellisuudessa elvytys on haitallista, sillä se ohjaa kansalaisten nykyisiä varoja (verotuksen kautta) ja tulevia varoja (valtionvelan kautta) tuottamattomaan toimintaan.

Kiitokset Villelle vinkistä Iltalehden mielipidekirjoitukseen. Saman jutun pidempi käsittely englanniksi löytyy Mises-blogista.

22.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Hei, hra Katainen — Teille on tulossa postia!

Eilen julistamani äänestys päättyi valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) selvään voittoon, joten maanantaina aion marssia lähimpään kirjakauppaan noutamaan painotuoreen Mitä valtio on tehnyt rahallemme? -kirjan ja postittaa sen herra ministerille. Katainen on varmaankin hyvä valinta tälle lahjalle, sillä hän saattaa siitä jopa jotain ymmärtääkin, vaikka hänen tekemäänsä politiikkaan se ymmärrys tuskin kuitenkaan vaikuttaa.

Muista hyvistä ehdotuksista on nostettava esiin Sauli Niinistö, joka myös voisi asiasta ymmärtääkin ja kirjasta hyötyä, Suomen pankin johtohenkilöt, joiden pakolliseen lukemistoon kirjan tulisi kuulua, sekä kirjastot. Kirjastoista puheenollen, jokainen blogin lukija voisikin tehdä paikalliseen kirjastoonsa aineistopyynnön niin mainitusta Rothbardin kirjasta kuin myös Jim Coxin Ytimekkäästä oppaasta talouteen, jolloin kirjastot mielellään hankkivat kyseiset kirjat valikoimiinsa verovaroilla, joista näin olisi kerrankin jotain hyötyäkin!

Sain muuten juuri äsken sähköpostia Lumo Kustannukselta, ennakkotilaamani Rothbard & Cox on kuulemma postitettu tänään. Eilisen Rothbard-kirja-arvostelun jatkoksi aion arvioida myös Coxin, kunhan saan kirjan käsiini ja ehdin sen lukea.

18.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Kirja: Mitä valtio on tehnyt rahallemme?

Murray Newton Rothbardin (2.3.1926-7.1.1995) kirja Mitä valtio on tehnyt rahallemme? (alkup. What Has Government Done to Our Money?, 1. julk. 1963) on monien mielestä edelleen yksi parhaita ja tärkeimpiä rahan luonnetta ja historiaa käsitteleviä teoksia. Se on kaikessa lyhykäisyydessään (125 sivua) mullistava teos, joka saa lukijansa suhtautumaan uudella tavalla paitsi rahaan, myös valtioiden rooliin yhteiskunnissa.

mita-valtio-on-tehnyt1.png

Kirja jakaantuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä Rothbard pureutuu rahan syntyperään vaihdon välineenä sekä rahan käyttöön ja merkitykseen vapaassa yhteiskunnassa, siis siihen mikä oli ja olisi rahan rooli ilman valtion sekaantumista tähän tärkeään asiaan. Lisäksi hän käsittelee ja kumoaa useita kriittisiä vasta-argumentteja, kuten kysymykset rahan oikeasta määrästä taloudessa ja hamstraamisen ongelmasta. Tämän osan luettuaan todella ymmärtää, mitä raha on.

Toisessa osassa Rothbard käsittelee valtion sekaantumista rahaan: miksi ja miten se niin tekee sekä mitä siitä seuraa. Miksi muuksi kuin kansalaisten pettämiseksi voi kutsua esimerkiksi sitä, että ensin valtiot monopolisoivat rahan luomisen, kuten kolikoiden lyönnin, itselleen niiden laadun takaamiseksi, minkä jälkeen ne itse ryhtyivät väärentämään rahaa alentamalla kolikoiden jalometallipitoisuutta? Rothbard osoittaa, kuinka valtion rahan määrää keinotekoisesti lisäävät toimet ovat inflaation alku ja juuri ja mitä siitä seuraa yhteiskunnalle — kysymyksessähän on tulonsiirto vähävaraisilta valtiolle ja rikkaille.

Kolmannessa osassa aiheena on ”Lännen rahallinen romahdus” eli lyhyt rahan historia 1800-luvun alun klassisesta kultakannasta 1970-luvulla aloitettuihin kelluviin valuuttoihin ja nykypäivään. Alkuperäinen 1963 julkaistu ensimmäinen painos toki kattoi historian vain Bretton Woodsiin saakka, myöhemmät tiedot ovat uudempien painosten päivityksiä. Kolmas osa on mielenkiintoista luettavaa, sillä taloushistoriaa ei yleensä näin kirjoiteta.

Kaiken kaikkiaan Mitä valtio on tehnyt rahallemme? on mainio ja opettavainen teos. Se on lyhyt ja helppolukuinen, Rothbard kun oli mainio kirjoittaja ja Petri Kajanderin suomennos on myös sujuvaa tekstiä, mutta lukuisat ja mieluisat ahaa-elämykset saattavat tehdä lukukokemuksesta yllättävänkin pitkän. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle rahasta ja politiikasta kiinnostuneelle!

Kysymyksessä on ensimmäinen suomeksi julkaistu teos Rothbardin laajasta tuotannosta. Kirjan voi tilata suoraan kustantajalta ja sitä löytyy myös pian hyvinvarustetuista kirjakaupoista, esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 11,10 euroa.

***

Tiedän Rothbardin kirjan jo löytyvän useammastakin pukinkontista, vaikka itse en ole ainakaan vielä sitä päättänyt kenellekään lahjoittaa. Kirjat ylipäätään ovatkin mielestäni hyviä lahjoja, varsinkaan kun tämänkään hinta ei päätä huimaa. Siksi voisinkin ostaa yhden kappaleen lahjaksi jollekin kommentoijien äänestämälle henkilölle!

Sanokaapas, olisiko esimerkiksi Usarin blogeista nimimerkki Vanha demari, ”punaisin stalinisti” Markus Red/Reed/Rurik/whatever Räsänen tai marksistinen dialektikko Hannu Rainesto lahjan arvoinen? Vai mieluummin joku poliitikko, kuten Jyrki Katainen tai Matti Vanhanen? Saat myös ehdottaa omaa suosikkiasi, ei tarvitse tyytyä näihin! Äänestysaikaa on perjantaihin klo 12:00 saakka, jonka jälkeen lasken äänet ja julistan voittajan.

17.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Aamulehden tarkoitushakuinen kysely ja sen mukainen tulos

Aamulehti kirjoittaa, että ”Suomalainen on valmis maksamaan ilmastonmuutoksen torjumisesta.” Tämän todetakseen Aamulehti on tilannut Taloustutkimukselta Internet-paneelilla toteutetun kyselytutkimuksen, jossa kysytään onko ilmastotoimien 200 euron kustannus hyväksyttävä ja vastausvaihtoehdot ovat seuraavat:

  • Kyllä. Lasku saa olla isompikin, jos tuloksia todella tulee.
  • Kyllä. Lasku on vähän turhan kallis, mutta jotakin on kuitenkin tehtävä.
  • Ei, en usko koko ilmastonmuutokseen.

Voisiko asiaa kysyä enää yhtään johdattelevammin? Kaksi kyllä-vaihtoehtoa, joista varsinkin toinen kattaa lähes kaiken sanamuodollaan ”jotakin on kuitenkin tehtävä” ja yksi ei-vaihtoehto, joka sanamuodoillaan sijoittaa vastaajat implisiittisesti hörhösektorille. Ja näillä perusteilla Aamulehti julistaa, että 70 prosenttia suomalaisista on valmis hyväksymään kustannuksen! Naurettavaa.

Muuten, Taloustutkimus on itse Aamulehteä rehellisempi tuon Internet-paneelinsa soveltuvuudesta: ”Silloin kun ei haeta aivan 100 %:sta edustavuutta kaikenikäiselle Suomen väestölle tai vastaajien internetin käyttäminen sinänsä ei toimi esteenä vastaamiselle”. Nettijutussaan Aamulehti ei edes mainitse Internet-paneelin käyttöä, vaan kyseinen tieto piti kaivaa Iltalehden jutusta, jonka yhteydessä olevassa vastaavassa nettikyselyssä tulos on täysin päinvastainen ja 81% yli kahdeksasta tuhannesta vastaajasta ei ole valmis maksamaan ilmastonmuutoksen torjunnasta.

17.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Vakuutus viranomaisvaltaa vastaan

Sakkoturva Oy:n uusi palvelu, joka lupaa liittymismaksun (tätä kirjoitettaessa oli voimassa tarjous 49,95 eur/vuosi) vastineeksi maksaa palvelun ostaneen autoilijan kolme ensimmäistä rikesakkoa, on odotetusti herättänyt kohua ja suuria tunteita. Kuten Uuden Suomen artikkelista voi lukea, hurskastelijat poliisia ja kansanedustajia myöten kiirehtivät tuomitsemaan ja moralisoimaan kyseistä palvelua.

Esimerkiksi juuri piiiitkältä työuupumuksen perusteella saamaltaan sairaslomalta palannut kansanedustaja Pertti Salovaara epäili palvelun olevan rikokseen yllyttämistä, ja lupasi tehdä asiasta ”heti huomenna” kirjallisen kysymyksen oikeusministeri Tuija Braxille. Salovaara on ilmeisesti vielä sen verran uupunut, ettei huomannut, että palvelussa luvataan maksaa vain rikesakot, eli kyseessä on korkeintaan yllytys rikkomukseen — ei rikokseen. Eikä se yllytyskään tunnu kovin loogiselta johtopäätökseltä, sillä saman logiikan mukaan voisi sanoa palovakuutuksen yllyttävään talonsa polttamiseen tai kaskovakuutuksen yllyttävän ajamaan tahallaan kolarin.

Joka tapauksessa mahdollisuus, että kansalainen voisi ottaa vakuutuksen virkavaltaa vastaan on saanut valtion pyhään auktoriteettiin lujasti uskovat suomalaiset sen verran kiihdyksiin, että koko asian oleellisin pointti uhkaa unohtua. Oleellisintahan tässä on se, että palvelulla on Sakkoturva Oy:n mukaan ollut kova kysyntä, ja tarkemmin sanottuna sen pohdiskelu, että miksi sillä on ollut kova kysyntä. Kovin kauaa ei asiaa tarvitse pohtia, sillä vastaus on melko itsestäänselvä: turvan ostaneiden mielestä rikesakolla rangaistava ylinopeus (korkeintaan 20 km/h yli rajoituksen) ei yksinkertaisesti ole väärin eivätkä he koe sitä liikenneturvallisuutta vaarantavaksi.

Tämä taas johtuu siitä, että nopeusrajoitukset on nykyään painettu niin alas, että monella tieosuudella normaaleissa keliolosuhteissa ne ovat paitsi suurin sallittu ajonopeus, myös samalla alhaisin järkevä matkanopeus. Nollakelillä, kun tienpinnalle on paikoitellen kertynyt mustaa jäätä tai kesällä, jos kaatosade yllättää keskellä yötä, ne ovat erittäin perusteltuja, ehkä sallivat olosuhteisiin nähden jopa liian suuren nopeuden, mutta hyvissä sääolosuhteissa mutkattomalla tiellä, kun muita tielläliikkujia ei näy ei kuulu, tuntuu turhan alhainen nopeusrajoitus silkalta kiusaamiselta. Liian tiukat säännöt ja nipottaminen (esimerkiksi kaiken maailman nollatoleranssikokeilut sakotuksessa tai yhä yleistyvät ”peltipoliisit”, joiden nappaama ylinopeussakko vaaditaan surutta auton omistajalta välittämättä siitä, ajoiko hän autoaan itse vai ei yms.) heikentävät liikenneviranomaisten arvovaltaa. Kyseisen sakkoturvapalvelun suosio on yksi esimerkki tuon arvovallan heikentymisestä.

Sakkoturvan kiihkeän tuomitsemisen sijasta pitäisi pysähtyä myös hetkeksi miettimään, että miksi moinen palvelu on yleensäkään päätetty perustaa, miksi sillä on kysyntää, ja tehdä tarvittavat johtopäätökset. Ei kuitenkaan ole lainkaan yllättävää, että mainittuja johtopäätöksiä ei haluta tehdä. On paljon helpompaa säilyttää illuusio nopeusrajoitusten pyhästä kaikkivoipaisuudesta, ja päästää primitiivireaktio valloilleen: Oksettavaa! Rikollista! Rikokseen yllyttämistä! Mitä tahansa kunhan ei vaan jouduta harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että kaikkivaltias viranomainen olisi määrännyt jollekin tieosuudelle liian alhaisen nopeusrajoituksen.

17.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Behind the scenes: Taloudellisesta järkevyydestä

Kuten moni saattoi huomatakin, esiinnyin viime viikon maanantaina YLE TV1:n pääuutislähetyksessä Ilmastofoorumi ry:n puheenjohtajan roolissani. Aiheesta kertova juttu löytyy edelleen YLE:n sivuilta ja ainakin Windows-käyttäjät voivat katsoa videonkin. Telkkariin asti ei päätynyt tietenkään koko haastattelu, josta haluaisin nostaa erään kohdan erityisesti esiin.

Ylen uutisten toimittaja, joka uutispätkän teki, oli mielestäni varsin asiallinen ja objektiivinen asian käsittelyssä. Hänen esittämänsä kysymykset olivat hyviä ja mielestäni sain vastattua niihin kohtuullisen hyvin ja televisioon asti päässeet lyhyet pätkät vastasivat näkemyksiäni. Hieno homma kaiken kaikkiaan, asiamme sai hyvin näkyvyyttä, eikä ainakaan Yleä voi syyttää täysin yksipuolisesta valtavirtanäkemyksen esiintuomisesta, vaikka Ylelläkin se toki on täysin hallitsevassa osassa. Muissa suurissa medioissa valtavirtalinja on kuitenkin ainoa totuus eikä vaihtoehtoja noteerata lainkaan, mikä ei tietenkään estä alarmisteja syyttämästä mediaa skeptikkojen suosimisesta…

No, joka tapauksessa, tuossa ei ollut kaikki. Kävi nimittäin niin, että uutisen tehnyt toimittaja sijaitsi Helsingissä ja allekirjoittanut puolestaan Jyväskylässä, jolloin päädyimme ympäristöystävälliseen ratkaisuun: menin Yle:n Radio Keski-Suomen toimistolle (jossa tuli samalla tehtyä haastattelu myös sinne radioon), jossa helsinkiläinen toimittaja käytti jyväskyläläistä toimittajaa välikätenään eli oli lähettänyt tälle kysymykset, joita minulta piti kysyä. En valitettavasti muista jyväskyläläisen toimittajan nimeä, mutta hän oli nuorehko mies, joka ei ilmeisesti ollut aivan yhtä objektiivinen kuin helsinkiläinen kollegansa.

Proxy-toimittaja nimittäin kyseli minulta lisäkysymyksiä ”käsikirjoituksen” ulkopuolelta ja yritti selvästi saada minua jopa ansaan. Hän myös varmasti luuli siinä onnistuneensa kysyessään pidänkö yksittäisen keskisuomalaisen kuluttajan kannalta järkevänä valita (ja maksaa enemmän) tuuli- tai biosähköä esimerkiksi hiilisähkön sijasta. Vastasin, että tottakai mikä tahansa yksittäisen kuluttajan tekemä valinta voi olla hänen kannaltaan järkevä, esimerkiksi tietyn tuulivoiman valitessaan voi sitä lisähintaa vastaan saada muutakin hyötyä kuin sähköä, kuten mielihyvää valinnastaan. Sanoin, että mielestäni tällaiset valinnat ovat jokaisen kuluttajan oma asia.

Lisäksi totesin, että yhteiskunnan ei kuitenkaan pidä pakottaa kansalaisia joihinkin tiettyihin energiantuotantotapoihin, kuten tuulivoimaan, koska ne eivät välttämättä ole taloudellisesti järkeviä, eikä pakkoratkaisun kohdalla tule niitä muitakaan hyötyjä. Käyttäessäni ilmaisua ”taloudellisesti järkevä” toimittaja innostui ja tarttui siihen, epäilemättä kuvitellen minun ja muiden skeptikkojen olevan vain rahan perässä. Ilmeisesti hänelle oli kuitenkin täysin epäselvää, mitä taloudellinen järkevyys tarkoittaa.

Näin tämän pitkähkön johdannon jälkeen pääsemme itse asiaan eli taloudelliseen järkevyyteen (tai lyhyemmin taloudellisuuteen). Taloudellisuudella ei tarkoiteta varsinaisesti rahan säästämistä, saati sitten rahan haalimista. Taloudellisuus on sitä, että jokin asia tehdään mahdollisimman vähän kuluttavasti eli mahdollisimman tehokkaasti, vaikka jälkimmäisessä sanassa onkin nykyisin ikävä kaiku.

Käsite on useimmille tuttu autoilusta, puhutaan taloudellisesta ajotyylistä, eli ajotapaansa tarkkailemalla ja hienosäätämällä on mahdollista päästä yhtä hyvään lopputulokseen käyttäen vähemmän polttoainetta. Tämä on ilmiselvää eikä sitä varmasti kukaan vastusta. Laajemmin energiantuotannosta puhuttaessa epätaloudelliset ratkaisut ovat kuitenkin niin kovassa huudossa, että käsitettä on avattava hieman lisää.

Taloudellisuus ei nimittäin koske pelkkää kulutusta (kuten polttoaineenkulutus) vaan myös tuotantoa, joka on toki sekin tavallaan kulutusta. Ajatellaanpa, että haluamme tuottaa sähköä ja meillä on valittavanamme kaksi tuotantotapaa. Ensimmäinen tapa (T1) edellyttää kymmenen raaka-aineyksikön (metalleja, puuta, työvoimaa, yms. rakennusresursseja) alkuinvestointia, kun taas toinen tuotantotapa (T2) vaatii huimat tuhat yksikköä raaka-ainetta. T1 tuottaa keskimäärin yhden yksikön sähköä ja T2 tuottaa 300 yksikköä. Oletetaan, että T1:n ja T2:n käyttöikä ja ylläpitokustannukset eivät eroa merkittävästi. T1 vaikuttaa edulliselta, koska pieni yksikkö on helppo rakentaa, mutta jotta saisimme T1-yksiköillä yhtä paljon sähköä kuin yhdestä T2:sta, T1:iä tulisi rakentaa 300 kappaletta, jolloin niihin kuluisi 3000 yksikköä raaka-aineita eli kolminkertaisesti T2:een nähden! (Lisäksi T1 on luonteeltaan epäluotettava eli välillä sähköä tulee enemmän ja välillä vähemmän, jolloin lisäksi tarvittaisiin varavoimaa, mutta jätetään sekin tässä huomiotta.)

Jos nyt sanotaan, että T1 edustaa tuuli- tai biovoimaa ja T2 jotain fossiilista energianlähdettä, niin ilmastoaktivisteilta tulee kaksi heidän mielestään vahvaa argumenttia T1:n puolesta: ensinnäkin T1 on puhtaampaa (ei hiilidioksidipäästöjä, jne.) ja toisekseen T2:n puolustajat ajattelevat vain rahaa, kun väittävät T1:n olevan kalliimpi, eikä rahalla T1:n kannattajien mielestä ole väliä.

T1 ei kuitenkaan välttämättä ole puhtaampi tapa, sillä T1:n kannattajat puhuvat vain päästöistä ja unohtavat valmistamisen. Molempien tuotantotapojen valmistuksessa syntyy omat päästönsä ja jätteensä. Koska sellaista valmistustapaa ei (toistaiseksi) olekaan, jossa ei syntyisi lainkaan jätteitä (waste) ja päästöjä, voidaan olettaa, että jossain määrin jätteiden ja päästöjen syntyminen korreloi käytettyjen raaka-aineiden määrän kanssa. Ja koska yhtä suuri energiantuotanto T1:llä vaatii kolminkertaisesti raaka-aineita T2:een nähden, voidaan olettaa, että myös erilaisia jätteitä syntyy selvästi enemmän sen valmistuksessa.

Taloudellisemman tuotantotavan valinnassa ei myöskään ole kyse rahasta. Kuten yltä näemme, T1:n tuotanto vaatii kolminkertaisesti resursseja T2:een nähden. Jos ja kun tuotantotavoista saatava hyöty on sama, kaksi kolmesta T1:een käytetystä resurssista menee hukkaan! Se ei tarkoita vain sitä, että rahaa kuluu enemmän, vaan myös sitä, että resurssien rajallisuudesta johtuen niitä on käytettävissä niin paljon vähemmän johonkin muuhun.

Tämä on se tärkeä kohta! Koska taloudellisuus tarkoittaa sitä, että pyrimme tekemään mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä, vastaavasti epätaloudellisuus on sitä, että joudumme luopumaan jostain muusta voidaksemme käyttää jonkin asian tekemiseen enemmän kuin mitä siihen on pakko käyttää. Jos raaka-aineet olisivat puhtaasti pelkkiä työtunteja, niin tässä esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että T1:n valitessamme käytämme 3000 tuntia 300 sähköyksikön tuotantoon, kun T2:n valitessamme voisimme käyttää tuhat tuntia saman sähkömäärän tuotantoon ja 2000 tuntia johonkin muuhun, kuten vapaa-aikaan, harrastelijateatteriin, vielä tehokkaampien ja puhtaampien energiamuotojen kehittämiseen ja niin edelleen.

Taloudellisuudessa ei siis ole kyse rahasta tai ahneudesta, vaan siitä, mihin ja miten rajalliset raaka-aineet ja työvoimavarat käytetään parhaiten. Raha tietysti toimii jonkinlaisena osoituksena tästä, mutta se johtuu vain siitä, että raha on vaihdon väline, jolloin enemmän raaka-aineita ja työvoimaa tarvitsevat investoinnit maksavat enemmän. Jos siis saman tuloksen saa rahallisesti halvemmallakin, se tarkoittaa käytännössä aina sitä, että kalliimpi tapa on epätaloudellisempi.

15.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Liberaalien mielestä jokaisen täysi-ikäisen suomalaisen on saatava elää omaa elämäänsä vapaasti, ilman valtion holhousta ja byrokratiaa. Liberaaleille tärkeitä arvoja ovat vapaus, tasa-arvo lain edessä, ihmisoikeudet ja oikeus yksityisyyteen.

Lue lisää

Talouspolitiikkamme päämääränä on nostaa Suomen talous nousuun. Tekisimme tämän vähentämällä valtion menoja ja byrokratiaa, sekä keventämällä verotusta. Tämä parantaisi ihmisten ostovoimaa ja antaisi yrityksille paremmat mahdollisuudet toimia Suomessa. Kannatamme tasaveroa sekä perustuloa kaikille kansalaisille. Suomen taloudellinen menestys auttaa jokaista suomalaista ja on osaltaan varmistamassa paremman kasvuympäristön lapsillemme.

Lue lisää

Vaadimme täysimittaista tasa-arvoa lain edessä. Mielestämme lainsäädäntö on kokonaisuudessaan muutettava sukupuolineutraaliksi. Jokaisella aikuisella ihmisellä on sukupuoleen, sen ilmaisemiseen ja seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun vastaavaan fyysiseen ominaisuuteen, tai mielipiteeseen katsomatta oltava samat oikeudet ja velvollisuudet lain edessä.

Lue lisää

Mielestämme kannabis ja muut miedot huumeet tulisi laillistaa. Ei siksi, että olisimme “kannabispuolue” tai huumeiden käyttäjiä, vaan siksi että meidän mielestämme aikuiset ihmiset ovat itse oikeutettuja päättämään mitä tekevät omalle keholleen. Tämän lisäksi kieltolait tuovat mukanaan aina enemmän yhteiskunnallisia ongelmia mitä ne yrittävät ratkaista.

Lue lisää