Tarvitseeko Suomi lapsia tai maahanmuuttajia?
Aika usein joku kansanedustaja tai muu poliitikko toteaa, että jokin asia pitää tehdä siksi, että Suomi tarvitsee lapsia. Toisinaan Suomi tarvitsee nuoria, joskus maahanmuuttajia, yhtenään pidempiä työuria ja milloin mitäkin. Näistä lausunnoista kannattaa olla jopa hieman hyvillään, sillä ne ovat niitä harvinaisia hetkiä, jolloin huolella valitut päättäjämme ovat ainakin osittain rehellisiä.
Suomi — siis Suomen valtio — todellakin tarvitsee lapsia, nuoria ja maahanmuuttajia. Poliitikot eivät siis tarkoita sitä, että Suomen kansalaiset tarvitsisivat näitä asioita, vaan tosiaankin valtio, siis tämä ympärillämme oleva järjestelmä, niitä tarvitsee, ja kipeästi tarvitseekin.
Jos kaikki suomalaiset yht’äkkiä päättäisivät lopettaa lisääntymisen ja keskittyä vain elämän muihin nautintoihin, niin se olisi kieltämättä erikoinen ja epätodennäköinen henkilökohtaisten valintojen summa, mutta toki ihmisillä tulee olla oikeus valita lapseton elämäntapa. Henkilökohtaisella tasolla kaikki kansalaiset voisivat viettää hyvinkin täyttä elämää tästä huolimatta. Valtio sen sijaan olisi hyvin syvissä ongelmissa.
Käytössämme oleva hyvinvointiyhteiskunnan malli perustuu siihen, että tulevat sukupolvet osittain kustantavat nykyisten sukupolvien menot. Tulevat sukupolvet ovat vastuussa paitsi nykyisistä eläkelupauksista, ainakin myös kasvavasta valtionvelasta. Jos kansalaiset lopettaisivat joukolla lastenteon, on vaikea ennustaa kaatuisiko eläkejärjestelmä vai sulkeutuisivatko valtion velkahanat ensin. Kumpikin toki toteutuisi ajan myötä.
Tästä näemme, että valtio on tehnyt puolestamme sitoumuksia, jotka edellyttävät sitä, että kansalaiset lisääntyvät ainakin jossain määrin. Jos tuo kieltämättä melko mielikuvituksellinen skenaario kuitenkin toteutuisi, niin voimme olla varmoja, että poliitikot tekisivät kaikkensa lastenteon käynnistämiseksi uudelleen, jotkut puhuisivat jopa lisääntymisvelvollisuudesta tai -pakosta. Tietenkään poliitikot itse eivät alkaisi tehdä lapsia eivätkä mahdolliset velvollisuudet koskisi heitä.
No, lisääntymispakko ei tietenkään menisi millään läpi. Sitä paitsi nuorta, aiempien sukupolvien kulutuksen ainakin teoriassa kustantavaa väestönosaa voidaan kasvattaa muutenkin kuin lastenteolla, nimittäin maahanmuutolla. Kuvitteellinen tilanteemme johtaisi siis entistä aggressiivisempaan maahanmuuton poliittiseen lisäämiseen.
Lisääntyvä maahanmuutto on kuitenkin valtiolle tarpeellista jo nyt, vaikkakaan ei välttämättä kansalaisille. Suomalaisilla on nimittäin kasvava trendi vieraantua politiikasta ja äänestämisestä. Yhä useampi kansalainen ei välitä politiikasta pätkän vertaa ja elää omaa elämäänsä siitä riippumatta, hoitaen pakolliset velvollisuudet lähinnä rutiininomaisesti, välttämättömänä pakkona, sen enempää kyseisen välttämättömyyden perusteluja pohtimatta.
Se on valtion kannalta tuhoisa trendi, sillä sen jatkuessa ihmiset saattaisivat eräänä päivänä havahtua siihen, että politiikassa on mukana enää melko harva ja ilman sitäkin näytetään pärjäävän, ja oikeastaan siitä on tullut vain suurehko kuluerä ilman vastinetta. Silloin ihmiset hylkäisivät valtion täysin.
Maahanmuuttajat — ja puhun nyt elintasomaahanmuuttajista, en kaikista yleisesti — ovat valtion vastaus tähän ongelmaan. Elintasomaahanmuuttajat tulevat sosiaaliturvan perässä eivätkä he pääsääntöisesti ryhdy kustantamaan menneiden sukupolvien kustannuksia. Heillä on kuitenkin kaksi ansiota valtion näkökulmasta, sillä ensinnäkin he lisääntyvät kantaväestöä aktiivisemmin ja toisekseen he luonnollisesti kannattavat hyvinvointijärjestelmää, joka takaa heille toimeentulon. He kannattavat ja tukevat valtiota. Valtio tarvitsee heitä.
Maahanmuuttajista puhuminen on tietenkin vaarallista, koska se voidaan tulkita niin helposti väärin. Minun on siis pakko erikseen korostaa, että en kannata maahanmuuton rajoittamista vaan mielestäni ihmisten liikkumisen tulisi olla vapaata. Sen sijaan mielestäni valtion ei tulisi käyttää yhtään (nykyisiä tai tulevia) verovaroja maahanmuuton tukemiseen — ihmiset osaavat tarvittaessa liikkua itsekin.
Perimmäinen ongelma on kuitenkin itse valtio, joka on liian suuri. Valtiolla ei pitäisi olla oikeutta tehdä sitoumuksia, jotka tavalla tai toisella tulevat jälkipolvien maksettaviksi. Hemmetti, valtiolla ei pitäisi olla edes oikeutta varastaa nykyisiltä kansalaisilta, saati sitten tulevilta!
Yksikään yksittäinen kansalainen ei tarvitse lapsia tai maahanmuuttajia, mutta kiitos nykyisten ja menneiden poliittisten päättäjiemme, Suomen valtio tarvitsee. Suomen valtion ja kansalaisten tarpeet ovat siis selvästi ristiriitaiset. Meidän olisi aika jo havahtua siihen, että ilman valtiota — tai ainakin pienemmällä valtiolla — pärjättäisiin myös, jopa nykyistä paremmin. Valtion, jos sellainen on, tarpeiden tulisi olla yhteneviä kansan tarpeiden kanssa.
31.12.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
