Monopolit nurin osa IV: YLE
YLEn toiminnan rahoitukseen tuloutettavan ja pelkästään vastaanottimen omistamiseen perustuvan TV-maksun takia Oy Yleisradio Ab:tä voidaan pitää tavallaan monopoliasemassa olevana, vaikka myös muiden televisioyhtiöiden sallitaan lähettää omia ohjelmiaan. Yleisradion toimintaa joutuu rahoittamaan jokainen television omistaja, vaikka hän ei YLEn ohjelmia katsoisi lainkaan.
YLE propagoi jokunen vuosi sitten TV-maksun puolesta mainoskampanjalla, jossa esiintyi kaupassa asioiva mies. TV-mainoksen mies menee kassalle, latoo tavaransa hihnalle ja myyjä vetää ne viivakoodilukijan läpi. Lopuksi myyjä ilmoittaa asiakkaalle hinnan, ”Viisitoista ja yhdeksänkymmentä, kiitos.”, johon mies tokaisee, että ”Seuraava maksaa!”, ja alkaa latoa tavaroita laukkuunsa. Kamera kuvaa hetken myyjän ja jonossa seuraavana olevan hölmistyneitä ilmeitä, ja sitten ruutuun ilmestyy tuttu iskulause ”Jos yksi ei maksa, muut maksavat enemmän.”.
Sinänsä mainos ja sen sanoma ovat kyllä ihan totuudenmukaisia, mutta paljon paremmin tilannetta kuvaisi seuraavanlainen näytelmä: Mies tulee kassalle tyhjän ostoskorin kanssa, ja on aikeissa kävellä ulos, kun myyjä toteaa ”Anteeksi, herra, se tekisi sitten viisitoista ja yhdeksänkymmentä.”. ”Mitä? Miksi? Enhän minä ostanut tästä kaupasta yhtään mitään.” mies ihmettelisi, johon myyjä toteaisi, että ”Ette niin, mutta olisitte voineet ostaa.”. ”Häh! Tuohan on aivan naurettavaa!” huutaisi mies, ja myyjä selittäisi, että ”Jos te ette nyt maksa tuota 15,90 euroa, niin minä joudun laskuttamaan seuraavalta asiakkaalta 40 senttiä enemmän.”. Lopuksi kamera kuvaisi seuraavan asiakkaan vihaista paheksuvaa ilmettä, ja jälleen iskulause ”Jos yksi ei maksa, muut maksavat enemmän.”.
Perusteluina YLEn rahoittamiselle TV-maksuin ovat ne samat vanhat tutut lauseet, joilla muitakin monopoleja perustellaan. YLEn ohjelmat ovat niin hyviä, ja YLE lähettää niin tärkeistä aiheista kertovia ohjelmia. Ja onhan se totta. Kyllähän YLE lähettää hyviä luontodokumentteja, mielenkiintoisia TV-sarjoja myös muualta kuin Amerikasta ja lauantai-illan kohokohdan: Uutisvuodon, ja mikä tärkeintä, katselunautintoa ei keskeytetä vartin välein mainoskatkolla. Työkaverini, kahden pienen lapsen isä, kehui myös YLEn lastenohjelmien olevan parempia kuin muiden kanavien.
Ei kuitenkaan ole millään tavalla oikeudenmukaista vaatia ko. palvelua käyttämätöntä tukemaan sitä - ei vaikka palvelu itsessään olisi miten erinomainen. Sitäpaitsi, mihin noin loistava palveluntarjoaja tukea ylipäätään tarvitsee? Digiaikana ei olisi mikään ongelma muuttaa ylen kanavia maksullisiksi. Kanavapaketti maksaisi tasan nykyisen TV-maksun verran, ja sen maksamalla saisi ilokseen YLEn kanavien ohjelmatarjonnan. Saattaisi tulla jopa mahdollisuuksia maksun alentamiseen, sillä nykyiset TV-maksupinnaritkin varmasti maksaisivat kanavamaksun, kun YLEn upeat ohjelmat yhtäkkiä pimenisivät.
Lisäys: Tämä kirjoitus on osittain vanhentunut, sillä kirjoitin sen ennen ehdotusta television omistamiseen perustuvan TV-maksun korvaamisesta kaikilta kansalaisilta perittävällä mediamaksulla. Tuo ehdotus on kuitenkin kirjoituksen perusajatuksen kannalta täysin merkityksetön. Sillä, kerätäänkö rahat YLEn toimintaan kaikilta kansalaisilta, television omistajilta, tai kenties niiltä, joiden kengännumero on suurempi kuin 41, ei ole väliä. Kyseessä on kuitenkin lakisääteinen maksu yhden televisioyhtiön toiminnan rahoittamiseksi. Tämä epäreilua muita televisioyhtiöitä kohtaan. Periaatteena pitää olla, että se, joka käyttää, se maksaa.
24.04.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
