Liberaalit keräävät kannattajakortteja Helsingin keskustassa. Teltta pystytetään lauantaina 14.11.2009 noin klo 11:00 ensisijaisesti Kolmensepänaukiolle. Asema-aukio toimii varasijaintina. Tervetuloa!
13.11.2009 | Kategoria: Ajankohtaista, Tapahtumat | Jätä kommentti(0)
Vapaassa markkinataloudessa kapitalistien, olivatpa he miten ahneita tai ilkeitä tahansa, on pakko hyödyttää myös ympäröivää yhteiskuntaa, jos he haluavat kartuttaa omaa omaisuuttaan.
Irwin Schiffin kirjaan perustuvassa mainiossa sarjakuvassa esitellään tämä periaate yksinkertaistetulla ja selkeällä esimerkillä. Sarjakuva kertoo äärimmäisen yksinkertaisesta kolmen hengen ”taloudesta” (ns. ”Crusoe taloudesta”), jossa pienen saaren kolme asukasta elävät kalastamalla rantavedestä käsipelillä yhden kalan per päivä. Sen he syövät illalla, ja elävät kylläisenä seuraavaan päivään kalastaakseen jälleen yhden kalan.
Tarina alkaa siitä, että saaren yksi asukas, Able nimeltään, saa idean rakentaa haavin ja käyttää sitä kalastamiseen. Tämä kasvattaa hänen päiväsaaliinsa kahteen kalaan. Able joutui kärsimään nälkää yhden päivän ajan, joka häneltä kului kalastamisen sijasta haavin rakentamiseen, mutta sen jälkeen hän saa päivittäisen kala-ateriansa, ja hänelle jää vielä yksi kala säästöön. Tämän ansiosta Ablen ei tarvitse kalastaa joka päivä, vaan hän voi tehdä joka toinen päivä kaikkea muuta mukavaa, tai kalastaa päivittäin viikon ajan ja pitää sitten viikon loman. (Able oli keksinyt myös, että savustettuna kala säilyy syömäkelpoisena useita päiviä.)
Tämän huomattuaan Baker ja Charlie, saaren kaksi muuta asukasta, tietenkin haluavat lainata Ablen haavia saadakseen itsekin kahden kalan saaliin ja voidakseen viettää seuraavan päivän miten lystäävät. Sosialistien mielestä Ablen luultavasti pitäisikin lainata haaviaan muille asukkaille, jotta hekin voisivat saada siitä saman hyödyn. Sarjakuvan Ableen kuitenkin iskee ahneus — tai oikeudenmukaisuus, riippuen mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Hän muistaa nälässä vietetyn päivän ja pitää sitä epäoikeudenmukaisena, että Baker ja Charlie saisivat samat hyödyt kärsimättä päivääkään nälkää tai ottamatta mitään riskejä. (Ablen haavisuunnitelmahan olisi saattanut epäonnistua, jolloin hän olisi viettänyt päivän nälässä saamatta mitään hyötyä itselleen.) Hän teki henkilökohtaisen uhrauksen saadakseen parannettua omaa elintasoaan. Miksi muiden saarelaisten pitäisi saada tuo sama parannus tuosta vain tekemättä mitään uhrauksia? Olisivatko he puolestaan olleet valmiita kärsimään päivän nälkää ja rakentamaan haavin, ja sen jälkeen antamaan sen Ablen käyttöön korvauksetta?
Onneksi Baker ja Charlie eivät ryhdy väkivalloin puolustamaan ”oikeuttaan” Ablen haaviin, vaan ymmärtävät asian Ablen näkökulmasta, ja alkavat miettiä miten he saisivat Ablen vapaaehtoisesti lainaamaan haaviaan. Tähän löytyy useitakin vaihtoehtoja. Baker ja Charlie voivat vuokrata haavin Ablelta esimerkiksi kahdeksi päiväksi puolikkaalla kalalla per päivä. Tuon kahden päivän aikana haavin vuokrannut saa kalastettua neljä kalaa (haavillahan sai kaksi kalaa päivässä, kun käsin kalastava onnistui saamaan vain yhden), joista hän kuluttaa kaksi, maksaa yhden haavin vuokraa ja saa siis yhden kalan säästöön.
Toinen vaihtoehto olisi, että Able lainaisi varastostaan Bakerille ja Charlielle kalaa ruuaksi, jotta nämä voisivat rakentaa omat haavinsa, jos he eivät kestä tai uskalla itse olla yhtä päivää syömättä. Jo mainittujen seikkojen (omistusoikeus) perusteella Able haluaa tässä tapauksessa lainalleen myös korkoa, koska hän on mielestään oikeutettu hyötymään oman haavinsa tuotoista. Sitä paitsi Bakerin ja Charlien haavinrakennusprojekti saattaisi epäonnistua, jolloin he eivät pystyisi maksamaan edes lainaamiaan kaloja takaisin, ylimääräisistä puhumattakaan. Jos Able ottaa riskin, hän on oikeutettu myös mahdolliseen tuottoon.
Päätös siitä kumman tavan hän valitsee kuuluu tietysti vain Ablelle itselleen, koska kyseessä on hänen haavinsa ja hänen kalansa. Toki Able voi myös olla lainaamatta tai vuokraamatta muille mitään, mutta sitten hänen säästönsä eivät myöskään tuota mitään. Vuokraamalla haavin tai lainaamalla kalaa Bakerille ja Charlielle Able saa lisää kaloja tekemättä itse mitään, mutta samalla hän myös väistämättä hyödyttää yhteisön muita asukkaita.
Kapitalistien, olivatpa he miten ahneita tai ilkeitä tahansa, on aina hyödytettävä muita ihmisiä voidakseen kartuttaa omaa omaisuuttaan.
Tämä sama talouden periaate pätee myös monimutkaisemmassa reaalimaailman taloudessa. Aivan, samoin kuten yhteenlasku on aina yhteenlaskua riippumatta siitä lasketaanko yhteen 1 + 1 vai 109 230 556 + 74 200 601, pysyvät talouden perusasiatkin muuttumattomina riippumatta talouden koosta. Jos yritysten annetaan toimia ja kilpailla vapaasti, niin niiden on kehitettävä sellaisia tuotteita, joiden ostamisesta kuluttajat kokevat saavansa hyötyä ja vastinetta rahoilleen. Minkään yrityksen ei myöskään kannata pyrkiä riistämään asiakkailtaan kaikkea varallisuutta, koska sen jälkeen kaupankäynti lopahtaisi. Sama pätee yritysten ja työntekijöiden suhteeseen. Jos yritys kohtelee työntekijöitään huonosti tai maksaa heille liian vähän, he siirtyvät toisen yrityksen palvelukseen tai vaihtavat alaa. Molemminpuolinen hyöty on markkinataloudessa kaiken a ja o.
12.11.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Valtiovarainministeri, puoluejohtaja Jyrki Katainen (kok.) on ”huolestunut Suomen syntyneestä ilmapiiristä, että on normaalia jäädä ennenaikaisesti pois töistä, vaikka olisi terve.” Hän sanoo, että ”Näin ei voi jatkua.” Mistä tämä vihamielisyys ihmisten omia elämänvalintoja kohtaan? Siitä, että Jyrki Kataisen mielestä päätös olla työelämässä tai sen ulkopuolella ei kuulu ihmisille itselleen vaan valtiolle.
Miksi sitten Jyrki Katainen, jota vastaan olen itsekin mitellyt vuoden 1999 eduskuntavaaleissa samassa vaalipiirissä (hävisin varsin selvästi), paheksuu ihmisten omia valintoja ja ilmeisesti aikoo tehdä jotain estääkseen ne? Eikös Kokoomuksen pitänyt olla yrittäjien ja vapaan valinnan puolue?
Ei tietenkään. Jyrki Katainen ja Kokoomus, kuten kaikki muutkin puolueet, uskovat, että ihmisillä on tiettyjä velvollisuuksia valtiota kohtaan. Heidän mielestään valtio ei ensisijaisesti ole kansalaisia varten, vaan valtio on itseisarvo sinänsä. Heidän mielestään ihmiset ovat paitsi velvollisia toimimaan valtion hyväksi, myös jossain määrin tai kokonaan jopa valtion omaisuutta.
Ihmisen eläkkeelle siirtyminen on jokaisen ihmisen oma asia. Jos ihminen kokee tehneensä tarpeeksi, säästäneensä riittävästi vanhuutensa varalle ja haluavansa viettää hieman laatuaikaa ennen kuin iän tuomat sairaudet kyykyttävät tai kuolema korjaa, tai mistä tahansa muusta syystä haluaa jäädä eläkkeelle, niin miksi ei saisi?
Eläkkeiden sääntely on lakkautettava. Jokainen päättäköön itse kuinka kauan haluaa tehdä töitä ja kuinka haluaa elää työelämästä pois jäätyään. Kansaneläkkeen korvaaminen perustulolla negatiivisen tuloveron mallin mukaan mahdollistaisi senkin, että halutessaan työtä voisi tehdä päätoimisesti, osa-aikaisesti tai epäsäännöllisesti myös ikämiehenä tai -naisena ilman että etuudet kärsivät tai verottaja rankaisee.
Nykyinen eläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Se tarkoittaa sitä, että vain osa eläkemaksuista menee säästöön ja suuri osa niistä käytetään suoraan nykyisten eläkkeiden maksuun. Väestörakenteen edelleen muuttuessa järjestelmän kannalta kestämättömämmäksi rahastoinnin osuus tulee pienenemään ja ennen pitkää kertyneet rahastotkin alkavat kulua eläkkeiden maksuun kiihtyvää tahtia.
Lopulta nykyiselle nuorisolle ja tuleville nuorille jää luu käteen: maksut on aikanaan maksettu, mutta jaettavaa ei enää ole. Nykyjärjestelmän luoneet ja siitä hyötyneet eivät vain silloin ole enää ottamassa vastaan palautetta asiasta. Siksi nykyisen eläkejärjestelmän asteittainen (eli nykyisiä eläkkeensaajia ja aivan lähiaikoina eläkettä saavia tarpeettomasti kurmoottamatta) purku on aloitettava mahdollisimman pian.
Tämän päivän jyrkikataiset eivät tästä välitä. Poliitikkojen eläkkeet on turvattu (kuten Janina Anderssonkin [vihr.] osoitti) ja mitäpä meistä tavan tallaajista välittämään. Mehän olemme vain valtion karjaa.
11.11.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Milloinkahan joku syrjäytynyt, luonnonsyväsuojeluun hurahtanut teini päättää ottaa onkeensa Pentti Linkolan yllytyksestä:
Linkolan mielestä tehokkaampia tapoja väen vähentämiseen olisi esimerkiksi vesijohtoveden myrkyttäminen.
Pentti Linkolalla on toki oikeus sananvapauteen siinä missä muillakin, mutta miksei hän toimi niinkuin opettaa? Muiden ihmisten aloitteellinen vahingoittaminen on aina väärin, mutta itsestään voi toki aina aloittaa. Suomessa on perinteisesti joukkojakin johdettu edestä eli omalla esimerkillä.
10.11.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Tänään Berliinin muurin kaatumisen 20-vuotispäivänä, jonka tulisi olla vapauden juhlaa, epäilemättä blogatuin uutinen on varmasti sekalaisten misantrooppien ja vapauden pelkääjien mieleen: Yhä useampi on kyllästynyt kapitalismiin (TalSa), Kapitalismia vastustaakin yllättävän moni (US). Uutisointi perustuu BBC:n kyselyyn (Free market flawed, says survey), joka kuitenkin menee metsään jo kättelyssä.
BBC:n sanamuoto on ”free market capitalism” eli vapaiden markkinoiden kapitalismi. Tätä nykyisin täysin kuvitteellista talousjärjestelmää kyselyn vastaajat pystyivät kuvailemaan kolmella vaihtoehdolla: ”Is fatally flawed and a different economic system is needed” (on lopullisesti pilalla ja tilalle tarvitaan erilainen talousjärjestelmä), ”Has problems that can be addressed through regulation and reform” (sisältää ongelmia, joihin voidaan puuttua sääntelyllä ja uudistuksilla) ja ”Works well and increased regulation will make it less efficient” (toimii hyvin ja lisäsääntely tekee siitä tehottomamman).
Kyselyn suurin ongelma on siinä, että vapaata kapitalismia tai vapaata markkinataloutta ei ole edes olemassa, ei edes siellä pahuuden pesässä, Yhdysvalloissa. On olemassa vain eriasteisia sääntelytalouksia eli sekatalouksia sekä kontrollitalouksia. Ei ole olemassa yhtään maata, jossa voisi harjoittaa täysin vapaata kauppaa, joko ostajana tai myyjänä tai molempina.
Kuinka siis on edes mahdollista vastata järkevästi kysymykseen, jossa implisiittisesti väitetään nykyjärjestelmää sellaiseksi, mitä se ei tietenkään ole? Koko kysely on siis yhtä tyhjän kanssa, vaikka erilaiset lobbarit saavatkin siitä vettä myllyynsä.
Kyselyn innostamana vaaditaan siis entistä enemmän sääntelyä, koska vapaaksi markkinataloudeksi väitetty sääntelytalous ei vieläkään toimi kauniiden teorioiden mukaisesti. Mutta piirretäänpäs ensin kuva markkinatalouden vapaudesta:
Yllä talousjärjestelmä on kuvattu yhdellä akselilla. Talous on joko täysin vapaa (eli vapaa markkinatalous tai vapaa kapitalismi), täysin kontrolloitu (esim. puhdas sosialismi tai muu diktatuuri) tai jotain siltä väliltä. On täysin selvää, että nykytilanne, kaikkialla maailmassa, kuuluu kategoriaan ”jotain siltä väliltä”, lukuunottamatta eräitä maita, jotka menevät kategoriaan ”täysin kontrolloitu” tai hyvin lähelle sitä. Tämän asian jokainen voi tarkistaa halutessaan keneltä tahansa taloustieteilijältä tai vaikka satunnaiselta kansantaloustieteen opiskelijalta.
Kun nyt vaaditaan lisää sääntelyä, uudistuksia ja erilaista talousjärjestelmää, koska väitetysti vapaa markkinatalous (eli aiempi sääntelytalous) on epäonnistunut, niin tosiasiallisesti ei olla vaatimassa siirtymää ylläolevan kuvaajan vasemmasta reunasta (vapaasta markkinataloudesta) keskemmälle tai oikeaan reunaan. Se olisi mahdotonta, koska siellä vasemmassa eli vapaassa reunassa ei edes olla. Tosiasiallisten vaatimusten sisällön havainnollistamiseksi minulla on toinenkin kuva:
Tässä kuvassa mukaan on otettu sääntelyn laadulliset erot. On siis olemassa erilaisia tapoja toteuttaa sääntelyä. Voidaan vaikka sanoa, että on punaista sääntelyä ja on sinistä sääntelyä. On myös lilaa sääntelyä, joka lainaa piirteitä edellämainituista. (Tässä esitetyt värit ovat vain esimerkin vuoksi eikä niillä ole yhteyttä poliittisen kartan väreihin.)
Onkin tärkeää huomata, että vaatimukset lisäsääntelylle eivät yksinomaan tarkoita siirtymistä määrällisesti lisääntyvään sääntelyyn, vaan myös ja erityisesti laadullisesti erilaiseen sääntelyyn. Punaista sääntelyä kannattavat haluavat korvata sinistä sääntelyä punaisella ja päinvastoin. Mikään sääntelyä kaipaava ryhmä ei kuitenkaan halua kyseenalaistaa sääntelyä itseään: siksi punaiset väittävät sinistä valkoiseksi ja siniset väittävät punaista valkoiseksi, siis kaikki syyttävät vapaata markkinataloutta, jotta sääntelyä sen laadusta riippumatta ei tarvitsisi myöntää vääräksi lähestymistavaksi.
Toisen kuvan vasemmassa, valkoisessa reunassa ei ole laadullisia eroja. Jos talousjärjestelmä on vapaa, se on vain vapaa. Ei ole olemassa erilaisia versioita vapaudesta. Vapaus, vapaa markkinatalous ja kapitalismi ovat kaikkien sääntelijöiden pahimpia vihollisia, sillä niiden hyväksyminen veisi sääntelijöiltä mahdollisuuden ajaa omia ideologioitaan väkivalloin toisten kustannuksella.
Siksi on vain luonnollista, että poliittisen kentän laidasta laitaan vapaasta, sääntelemättömästä taloudesta luodaan mielikuvaa pelottavana kaiken pahan alkulähteenä. Niin vasemmisto kuin oikeistokin hyväksyy toistensa sääntelytoimenpiteet (joskin joskus pitkin hampain) vain siksi, että aikanaan pääsisi itse toteuttamaan itselleen mieluisampaa, laadullisesti erilaista sääntelyä.
Todellisuudessa käytännössä kaikki talouden ongelmat ovat seurausta sääntelystä. Rahaa säännellään, luottoa säännellään, työtä ja tuotantoa säännellään… Ei ole olemassa taloudellista aktiviteettia, jota ei tavalla tai toisella säänneltäisi. Se ei kuitenkaan tunnu estävän poliitikkoja väittämästä mustaa valkoiseksi ja sääntelyä vapaudeksi. Kapitalismilla onkin erittäin paha imago-ongelma. Se on kenties maailman helpoin ja käytetyin syntipukki, eikä valtaapitävien joukosta löydy ketään, joka edes haluaisi puhdistaa sen mainetta.
Vapaa markkinatalous on reiluin ja rehellisin talousjärjestelmä. Se ei perustu väkivaltaan tai sen uhkaan, kuten nykyiset sääntelytaloudet, vaan ihmisten keskinäiseen vapaaehtoiseen, molempia osapuolia hyödyttävään kauppaan. Oikeassa kapitalismissa veronmaksajia ei pakoteta pelastamaan huonosti toimivia yrityksiä tai tukemaan erilaisia huijareita. Vapaa talous kannustaa varovaisuuteen, säästeliäisyyteen ja riskien rajaamiseen, täysin päinvastoin kuin nykyinen keinotekoisen velkavetoinen, kerskakuluttamiseen ja liialliseen riskinottoon perustuva sääntelytalous. Siksi vapaa talous tarkoittaisi käytännössä myös kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisyyttä.
09.11.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Eikö politiikka kiinnosta? Tuntuuko sinusta siltä, että ei sillä yhdellä äänelläsi ole mitään merkitystä, kun kuitenkin samat poliitikonketkut siellä siirtelevät muiden rahoja toisten taskuihin vuodesta toiseen kansalaisten mielipiteistä välittämättä? Yritätkö vain elättää itsesi ja perheesi ja viettää laadukasta vapaa-aikaa riippumatta poliitikkojen toilailuista ja sekalaisista kohuista? Jos vastasit kerran tai useammin kyllä, loistavaa! Sinä joko olet idiootti tai ainakin sinussa on ainesta sellaiseksi. Usein toivon, että voisin itsekin olla idiootti aivan kaikessa rauhassa.
Idiootti (muinaiskreikaksi ???????, idi?t?s eli yksilö, yksityishenkilö, kansalainen) oli Antiikin Kreikan Ateenassa henkilö, joka ei osallistunut julkiseen elämään kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen.
Edustuksellinen demokratia on vallitseva tapa hoitaa yhteisiä asioita valitsemalla vaaleilla joukko edustajia säätämään lakeja yhteisistä asioista. Tässä on kaksi suurta, perustavanlaatuista ongelmaa.
Ensinnäkin, todellisia yhteisiä asioita on olemassa hyvin vähän (kuten maanpuolustus, poliisitoimi ja oikeuslaitos) ja ne kaikki on jo ainakin jollain tasolla ratkaistu, enemmän tai vähemmän hyvin. Näiden asioiden toteutuksesta esiintyy eriäviä mielipiteitä, myös allekirjoittaneella, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että niihin on olemassa jonkinlainen yhteinen ratkaisu, eikä niiden yksityiskohtien virittely ole niin suuri asia, että se työllistäisi suuren lauman poliitikkoja, kasvavasta avustajalaumasta puhumattakaan.
Tämä johtaa suoraan toiseen ongelmaan, eli siihen, että poliitikot voivat tehdä ja tekevätkin mistä tahansa asiasta yhteisen, jolloin he pääsevät siihen puuttumaan, milloin minkäkin suuremman päämäärän hyväksi. Näin ollen sinun ja työnantajasi välisestä työsopimuksesta on tullut yhteinen asia, sinun lastesi viikottaisesta uskonnonopetuksen tuntimäärästä on tullut yhteinen asia, sinun halustasi kuunnella ostamiasi musiikkilevyjä myös tietokoneeltasi ja kännykästäsi on tullut yhteinen asia ja sinun lähikaupasta ostamiesi kurkkujen käyryydestä sekä torilta ostamiesi mansikoiden koosta on tullut yhteinen asia.
Niin ikään poliitikot ovat ottaneet asiakseen päättää, mitkä liikuntamuodot ja -järjestöt ansaitsevat yhteistä tukea ja missä määrin, samoin taiteiden kohdalla. Poliitikot osoittavat myös sairaalloista kiinnostusta muun muassa sellaisia asioita kohtaan kuin, tupakoitko parvekkeellasi, käytätkö turvavyötä ajaessasi yksin autolla, kuinka valaiset kotisi, omistatko television ja minkä väriset räystäät rakennat uuteen omakotitaloosi, seinien ja katon väreistä puhumattakaan.
Olisi helppoa tuudittautua siihen, että kaikesta säätämisestään huolimatta poliitikot aiheuttavat kohtuullisen vähän haittaa ja harmia, ja keskittyä omaan elämään, kuuliaisesti verot maksaen ja tuntemiaan säädöksiä noudattaen. Se olisikin ihanteellista, kun voisi luottaa siihen, että yhteiset asiat ovat ainakin kohtuullisessa hoidossa eikä politiikasta olisi harmia. Olisin itsekin mielelläni täysipäiväinen idiootti, ja tarkoitan sillä sanalla todellakin pelkkää hyvää.
Se olisi kuitenkin vaarantava virhe. Poliitikot ovat kyltymättömiä. Tänään he keskustelevat siitä, pitäisikö äänestämisen olla pakollista. Mistä voit tietää, etteivät he jo huomenna tai ylihuomenna ole säätämässä kaikille kansalaisille pakollista puolen vuoden työvelvollisuutta yleisen hyvän edistämiseksi?
Poliitikkojen vastaus jokaiseen ongelmaan on sääntelyn puute, vaikka ongelma johtuisi aiemmasta sääntelystä. Tällaisella menolla päästään vain yhteen lopputulokseen eli siihen, että lopulta kaikki vähänkään merkityksellinen on tavalla tai toisella säänneltyä, eikä sekään riitä. Tämä tosiasia on todella pelottava, sillä jo nyt poliitikoilla on ollut oma kauha vahvasti mukana sopassa muun muassa jokaisessa viimeisen sadan vuoden talouskriisissä!
Välinpitämättömyyteen ei siis yksinkertaisesti ole varaa. On ryhdyttävä toimeen, jotta politiikassa keskityttäisiin vain ja ainoastaan todella yhteisiin asioihin ja jätettäisiin kaikkinainen holhous ja hyysäys sikseen. Ensin on tehtävä töitä, jotta voimme lopulta kaikki hyvillä mielin heittäytyä idiooteiksi.
Valitettavasti, ja olen siitä todella pahoillani, tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy hetkellisesti kiinnostua politiikasta. Poliittista järjestelmää vastaan voi taistella vain sen sisältä. Koska yhdestäkään nykyisestä puolueesta ei yksinkertaisesti ole siihen, meidän on perustettava puolue, jonka jokainen tavoite tähtää hallinnon, byrokratian ja holhouksen sekä ylipäätään poliittisen vaikutusvallan vähentämiseen.
Sellainen puolue on jo perusteilla ja sen nimi on Liberaalit. Puolueen perustamiseen tarvitaan 5000 kannattajakorttia, joten täytäthän sinäkin sellaisen jo tänään Liberaalien sivuilla. Jos holhous korpeaa sinua riittävästi, voinet myös harkita liittymistä Liberaalien jäseneksi. Kerro asiasta myös tutuillesi, esimerkiksi lähettämällä edelleen linkki tähän kirjoitukseen.
02.11.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Tämä kirjoitus oli alunperin kommentti Jussi Saramon (vas.) kirjoitukseen ”Miksi me maksamme pankkiirien voitot?” Kopioin sen tänne, koska sen voi aivan hyvin lukea irrallaankin alkuperäisestä yhteydestä ja sanoma on tärkeä muillekin kuin Jussille.
Jussi hei, millä ilveellä voit luonnehtia nykyjärjestelmää markkinaliberaaliksi, kun maailman jokainen markkinaliberaali vastustaa nykyjärjestelmää ja pitää sitä sääntelytaloutena? Markkinaliberaalit eivät myöskään kannata pankkien pelastamista veronmaksajien rahoilla, vaan päinvastoin kannattavat epäonnistuneiden yritysten (ml. pankkien) vapaata kaatumista, jolloin terveellä tavalla toimineet yritykset voivat vallata kaatuneilta jääneet markkinat ja kaatuneiden yritysten käyttämät resurssit vapautuvat parempaan käyttöön.
On todella sairasta, että vasemmisto (ja hyvin pitkälle muukin poliittinen kenttä) yrittää kääntää talouskriisin markkinaliberalismin (tai nk. uusliberalismin, joka ei edes ole mikään oikea ajatusrakennelma vaan pelkkä olkiukko) syyksi, kun maailman talousjärjestelmällä ei ole juuri mitään tekemistä markkinaliberalismin kanssa anglosaksisten poliitikkojen retoriikkaa lukuunottamatta. Ovatko esimerkiksi amerikkalaiset poliitikot todella niin taitavia höynäyttäjiä, että kun he väittävät sääntelytaloutta kapitalismiksi, niin suomalainen vasemmistolainenkin uskoo?
Minä voisin luetella loputtomiin syitä, miksi maailman talousjärjestelmä ei ole markkinaliberaali (tai liberaali ylipäätään), kuten maataloustuet, yritystuet, pankkituet, tullit, vapaakauppasopimukset (!), verot ja mitkä tahansa muut ihmisten, palveluiden, hyödykkeiden ja pääoman vapaan toiminnan ja vapaan liikkuvuuden esteet.
Montako perustetta sinä voit antaa sille, että nykyjärjestelmä olisi markkinaliberaali? Vastaukseksi ei kelpaa, että se on markkinaliberaali, koska se on markkinaliberaali, tai että se on markkinaliberaali, koska se ei ole täysin kommunistinen.
Mitä tulee otsikon kysymykseesi, niin todellakin, miksi ihmeessä me maksamme pankkiirien voitot? Se on sairasta, ja kuten itsekin sanoit, se on sosialismia, ei markkinaliberalismia.
Syyllisiä tilanteeseen eivät tosin ole vain kaikkien maiden kokoomuslaiset, vaan käytännössä kaikki poliitikot, poliittisesta suuntauksesta riippumatta. Kaikissa maissa valtio rientää veronmaksajien varoilla pankkien avuksi kerta toisensa perään, kulloistenkin valtapuolueiden väristä välittämättä. Pankit osaavat jo odottaa sitä ja joka kerta ottavat entistä suurempia riskejä suurten voittojen toivossa. Kierre ei katkea, ennen kuin aletaan toimia oikeasti markkinaliberaalisti ja sanotaan EI bailout-rahoja aneleville pankkiireille.
30.10.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Uusi Suomi uutisoi Kalifornian kuvernöörin Arnold Schwarzeneggerin kirjeestä, jonka rivien ensimmäiset kirjaimet muodostavat ylhäältä alas luettuna vulgaarin ilmaisun ”Fuck You” ja siitä, että matemaatikot muka tyrmäisivät Schwarzeneggerin selityksen, jonka mukaan kyseessä olisi puhdas sattuma. Kyseessä kuitenkin saattoi ihan oikeasti olla puhdas sattuma — oliko vai ei, sen tietää vain tuon kirjeen kirjoittaja, ja tuo pitäisi jokaisen matemaatikoksi itseään kutsuvan henkilön ymmärtää.
Jutun mukaan San Franciscon yliopiston matematiikan laitoksen johtaja Stephen Devlin esittelee laskelmia, joiden mukaan todennäköisyys sille, että moinen lause rivien ensimmäisistä kirjaimista syntyisi, on yksi kymmenestä miljoonasta. Ovathan nuo kieltämättä todella pieniä todennäköisyyksiä. Niillä vain ei ole mitään tekemistä sen kanssa, syntyikö tuo ”Fuck You -kirje” sattumalta vai ei. Samanlaisia ”piiloviestejä” on löydetty muidenkin poliitikkojen kirjeistä vaikka millä mitalla. Muistaakseni eräästä Barack Obaman kirjeestä löytyi ensimmäisiltä riveiltä ”kohupaljastus” ”I did WTC”. [Korjaus: Muistin väärin, se olikin Wikipedian artikkeli, joka ”paljasti”, että ”Barack did WTC” (linkki artikkelista otettuun kuvaan).] Usarin uutisen ensimmäinen kommentoija osuukin asian ytimeen todetessaan, että Devlin ”unohti” kertoa minkä tahansa muunkin yksittäisen kirjainyhdistelmän todennäköisyyden olevan sama yksi kymmenestä miljoonasta. Kirjainyhdistelmä ”Fuck You” aiheuttaa ihmisissä eri vahvuisia ja erilaisia reaktioita kuin kirjainyhdistelmä ”Rhfa Cbk”, mutta niiden molempien esiintymistodennäköisyys on (suunnilleen) sama eli se yksi kymmenestä miljoonasta.
Jo tapahtuneen tapahtuman todennäköisyyden laskeminen ei kerro mitään kyseisen tapahtuman syntyprosessista. Jos kertoisi, niin Veikkaus Oy voisi tästä eteenpäin kieltäytyä maksamasta yhtään lottovoittoa. Lottovoiton todennäköisyyshän on vain yksi viidestätoista miljoonasta — siis reilusti pienempi kuin Schwarzeneggerin ”Fuck You -kirjeen” syntymisen todennäköisyys. Eihän ole mitenkään mahdollista, että juuri se henkilö olisi sattumalta laittanut juuri ne numerot kuponkiinsa. Hänen on täytynyt manipuloida arvontaa! Samoin joutuisimme ottamaan luomisteorian elämän synnystä viralliseksi näkemykseksi. Sen perustelun yhtenä argumenttinahan käytetään usein sitä, miten pienen pieni on todennäköisyys sille, että elämä maapallolla olisi syntynyt sattumalta.
Devlin ei taida olla Schwarzeneggerin kannattaja. Vaikkei olisikaan, niin olen silti todella hämmästynyt, että minkään yliopiston matematiikan laitoksen johtaja lähtee julkisesti suoltamaan tuollaista harhaanjohtavaa poliittista roskaa. Kaikkein huvittavin oli jutun lopussa ollut Etelä-Floridan yliopiston matematiikan apulaisprofessorin toteamus, että jos kirjeen otsikkorivin I-kirjaimen (jolloin piiloviesti kuuluisi ”I fuck You”, missä taas ei ole minusta haistattelumielessä mitään järkeä) laskee mukaan, niin todennäköisyys on yksi sadasta miljoonasta. Herroille professoreille ja apulaisprofessoreille tiedoksi, että minä voin laskea todennäköisyyden esimerkiksi heidän olemassaololleen, ja saada tulokseksi ihan niin pienen luvun kuin haluan, riippuen siitä, monenko sukupolven ajalta huomioin heidän syntymäänsä johtaneen tapahtumaketjun. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että he ovat olemassa laukomassa typeryyksiään — aivan täysin sattumalta.
Huom: edellä sanottu ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteikö kyseessä olisi voinut olla tahallinen teko, eikä tämä juttu kerro allekirjoittaneen Schwarzeneggeria tai hänen poliittista toimintaansa koskevista mielipiteistä yhtään mitään. Halusin vain sanoa, että Devlinin laskeman todennäköisyyden todistusarvo on täysi nolla. Artikkelin tästä kirjoitin, koska tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, miksi matematiikan osaaminen on tärkeää. Erityisen tärkeää matematiikan osaaminen olisi päättäjien joukossa, sillä numerotaidottomia päättäjiä voisi helposti manipuloida esimerkiksi tässä tapauksessa vaikkapa vaatimaan Schwarzeneggerin eroa.
Ps (29.10.2009 22:00)
Jos joku seurasi tätä artikkelia niin tarkalla silmällä, että ihmettelee toisen kappaleen tekstin hieman muuttuneen, niin ensin lämpimät kiitokset, olen erittäin otettu, että joku lukee blogiani niin tarkasti. Toiseksi selitystä tapahtuneelle: eli lisäsin tuon ”Barack did WTC”-korjauksen, ja sen yhteydessä sähläsin tuosta kappaleesta lopun pois, enkä löytänyt sitä enää mistään, joten jouduin kirjoittamaan kappaleen lopun uusiksi.
29.10.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Eilinen pikainen kirjoitukseni herätti aika kovaa kommentointia, johon kirjoittamani kollektiivinen vastaus venyi sen verran pitkäksi, että nostan sen tähän omaksi blogikirjoituksekseen.
Kokoontumisen vapaus
Jos verrataan tilannetta libertaariin yhteiskuntaan, jossa ei olisi lainkaan julkista (”yhteisesti omistettua”) omaisuutta vaan ainoastaan yksityisiä tiloja, niin kaikkea kokoontumista edellyttäisi maanomistajan lupa, joko erikseen haettu tai vuokrattu tai muuten saatu (esim. maanomistaja on tietyin valitsemineen ehdoin antanut alueen vapaaseen käyttöön). Tässä ei ole sinänsä mitään ongelmaa, vaikka teoriassa kokoontuminen voisikin olla nykyistä rajoitetumpaa.
Nykytilanteessa meillä kuitenkin on julkisia tiloja, joihin tuo kyseinenkin joki lukeutuu. Koska se on ”yhteisesti omistettua” tilaa, niin alueella on voitava kokoontua vapaasti, ilman lupia tai ilmoituksia kenellekään. Aluetta tai sitä sivuavia yksityisalueita ei tietenkään saa tuhota, roskata tai muuten haitata ilman asianomaisia lupia, mutta se on täysin eri asia kuin kokoontuminen, jos ylipäätään on mahdollista kokoontua aiheuttamatta haittaa.
Ilmoitusvelvollisuuden erityisenä ongelmana on se, että ilmoittajasta tulee vastuullinen, vaikka tapahtuma olisi sen verran spontaani, että ilmoittajalla ei ole mitään auktoriteettia osallistujien määrän tai laadun suhteen, puhumattakaan tapahtuman tarkasta ajasta, paikasta ja kestosta. Toki on varmasti niin, että suuren tapahtuman osallistujista on hankala löytää jonkin mahdollisen yksittäisen tihutyön tekijää, mutta eipä tuollaisen tapahtuman mahdollisesti viranomaisille ilmoittava henkilö sen paremmin sitä voi löytää tai estää. Kuten joku sanoikin, moni olisi varmasti kaljakellunut, vaikka kyseisen keskustelupalstan perustajat olisivat vedonneet yleisöön, että eipäs kaljakellutakaan.
Elinten ”luovutus”
Tämä kysymys on todellakin periaatteellinen. Itse pidän yksilön koskemattomuutta niin tärkeänä, että sen tulee koskea myös aivokuollutta ja täysin kuolluttakin. Jos siitä lipsutaan, mennään hyvän matkaa sitä vaarallista tietä, joka kyseenalaistaa lopulta myös elävien oikeuden koskemattomuuteen. (No, tämä pointti on tosiaankin akateeminen, sillä nykyisinkin yksilöiden koskemattomuutta loukataan monin tavoin, verotuksella, asevelvollisuudella, ja niin edelleen. Se ei kuitenkaan ole mikään perustelu loukata yksilöitä lisää.)
Sallimusolettama ei myöskään ole edes ainoa ratkaisu siirtoelinpulaan.
Jos kerran 90% väestöstä on valmis elintenluovuttajaksi, niin pelkästään aktiivisella kampanjoinnilla on varmasti saatavissa merkittäviä lisäyksiä luovuttajien määrään. Oman elintenluovutustestamenttini allekirjoitin 11.3.2002 hammaslääkärikäynnin odotustilassa seinäjulisteen innoittamana. Entä jos joku asiasta huolestunut kansalaisjärjestö ryhtyisi vaikkapa feissaamaan asian tiimoilta?
Nykyisten rajoitusten purkaminen olisi myös askel eteenpäin. Jos elintensiirroilla saisi tavoitella taloudellista hyötyä, ihmiset (yrittäjät etunenässä) myös keksisivät innovatiivisia keinoja saavuttaa sitä ilman, että uhraukset olisivat suuremmat kuin saatava hyöty.
Esimerkiksi vakuutusyhtiöillä olisi kannustin hankkia edullisia siirtoelimiä sairausvakuutusasiakkailleen, jolloin yhtenä lähteenä voisivat olla yhtiön henkivakuutusasiakkaat, joita yhtiö voisi kannustaa lisäkorvauksilla edunsaajille tai alennuksilla vakuutusmaksuihin, jos asiakas suostuu elintenluovutukseen aivokuolleena tai muuten kuolemaisillaan.
Tämä myös kannustaisi löytämään tehokkaampia ratkaisuja elintenluovuttajien löytämiseksi muiden potilaiden joukosta.
Kolmas näkökulma on bioteknologia. Joitakin siirtoelimiä on jo saatu muilta eläimiltä ja elinten suoranainen kasvattaminenkin kehittyy jatkuvasti. Elintenluovutuksen sallimusolettama olisi jopa haitallinen tämän teknologian edistymisen kannalta, sillä se laajentaisi siirtoelinten huomattavan edullista saatavuutta ja tekisi monet teknologiahankkeet kannattamattomammiksi.
Teknologian kehittymisessä on kuitenkin potentiaalia vapauttaa meidät lopulta kokonaan elintenluovuttajien tarpeesta, jos ja kun siirtoelimen tarvitsijalle voidaan joskus kasvattaa uusi elin hänen omista soluistaan. Tällaisen teknologian kehitystä ei kannata ehkäistä tuhoamalla sen markkinoita.
Jos siis lähdetään sinne jonkun peräänkuuluttamalle utilitaristiselle linjalle, niin suurin kokonaishyöty lienee saavutettavissa nimenomaan tuon teknologisen kehityksen kautta, eikä kenenkään oikeuksia tarvitse rikkoa. Toki teknologian kehitystä voi joutua odottamaan, siksi siirtoelinten vapaaehtoisia markkinoita ei pitäisi estää. Ihmiskauppa ja ihmisten vahingoittaminen näiltä saatavien elinten vuoksi olisi silti edelleen väärin, joten se ei ole mikään perustelu elinkaupan kieltämiselle.
On siis tärkeää huomata, että nykyinen siirtoelinpula johtuu olemassaolevista rajoituksista eli valtion omasta toiminnasta, kuten eilenkin linkkaamassani blogissa Santtu kirjoitti. Jos elinkauppaa ei olisi kielletty ensinkään, pulaan olisi jo löytynyt markkinaehtoinen ratkaisu.
Uusien säännösten (tässä tapauksessa sallimusolettaman) luominen olisi vain purkkaratkaisu, joka synnyttäisi omat ongelmansa, kuten elintensiirtoja hyväksymättömien harvojen oikeuksien ja todennäköisesti myös uskonnollisten tunteiden loukkaamisen. Seuraavaksi sitten säädettäisiin uutta lakia, joka vapauttaa jotkut nimeltä mainitsemattomat uskontokunnat sallimusolettamasta ja oltaisiin entistä monimutkaisemmassa tilanteessa.
27.10.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Otsikoin artikkelini Naomi Kleinin modernin vasemmiston evankeliumiksi nousseen kirjan Tuhokapitalismin nousu (eng. The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism) mukaan, jossa Klein liioittelee, vääristelee syy-seuraussuhteita ja keskittyy lähinnä vapaan markkinatalouden puolestapuhujana tunnetuksi tulleen Milton Friedmanin mustamaalaamiseen hyvin kyseenalaisin ja osin valheellisin keinoin.
Tämän on osoittanut Johan Norberg Cato instituutin julkaisemassa artikkelissa The Klein Doctrine: The Raise of Disaster Polemics (pdf). Toisin kuin Kleinin tavalla ajattelevat usein väittävät, sääntely on ollut useimmiten päinvastoin kriisien syy, eikä niiden parannuskeino.
Meneillään oleva talouskriisi ja talouden taantuma on saanut yhä useamman vaatimaan lisää sääntelyä. Sääntely on kuitenkin itse asiassa ainakin osasyy koko nykyiseen kriisiin. Kriisihän lähti Yhdysvaltojen asuntolainamarkkinoista, ja korkean riskin lainapapereilla spekuloinnista. Valtio määräsi pankit sosiaalisin perustein myöntämään asuntolainoja henkilöille, joille ne eivät luultavasti vapaaehtoisesti olisi niitä myöntäneet. Tästä seurasi asuntojen hintojen nopea nousu, ns. asuntokupla, jota pahensi julkisesti hallinnoitujen asuntolainayhtiöiden Fannie Maen ja Freddie Macin päätös ryhtyä ostamaan pankeilta korkeariskisiä asuntolainapapereita. Tieto siitä, että pankit saivat myytyä asuntolainapaperit hyvällä hinnalla julkisille asuntolainayhtiöille, kannusti holtittomaan luotonantoon. Sääntelyn takia sijoittajat tekivät siis tieten tahtoen surkeita sijoituksia, joita eivät vapaassa markkinataloudessa olisi tehneet — rikastuen ensin roskalainakeinottelulla ja sen jälkeen julkisilla pankkituilla. Tarkempi selvitys aiheesta löytyy Liberalismiwikin artikkelissa 2008 pankkikriisi.
Tietysti voitaisiin säätää lakeja, jotka estäisivät edellä kuvatun lainapapereilla keinottelun, mutta luultavasti se vain monimutkaistaisi lainsäädäntöä entisestään, ja porsaanreikiä ja keinottelutilaisuuksia tulisi monin verroin lisää. Eikö olisi paljon parempi ja toimivampi ratkaisu päinvastoin purkaa jo olemassaolevaakin sääntelyä, ja antaa markkinatalouden lainalaisuuksien toimia ja korjata ylilyönnit ennen kuin ne paisuvat maailmanlaajuisiksi kriiseiksi? Esimerkiksi tuo Yhdysvaltain pankkikriisi olisi pysähtynyt alkuunsa, kun pankit olisivat myöntäneet lainaa vain riittävät vakuudet omaaville henkilöille. Nyt tietenkin voi väittää, että sittenhän nuo heikommassa taloudellisessa tilanteessa olevat olisivat jääneet vaille asuntoja, mutta tähän vetoavan on syytä huomioida mikä olikaan koko prosessin lopputulos. Sehän oli valtava määrä ylivelkaantuneita ja kotinsa menettäneitä, jotka eivät varmastikaan ole niitä hyväosaisia. Sääntelyn tarkoitus oli epäilemättä hyvä (antaa köyhemmillekin mahdollisuus asunnon ostamiseen), mutta lopputulos oli luultavasti köyhien kannalta paljon huonompi.
”Tuhokapitalismin alaisuudessa joka päivä 54 000 ihmistä on päässyt eroon äärimmäisestä köyhyydestä.”
Yleisestikin ottaen vapaan markkinatalouden soveltaminen tuntuu keskimäärin parantavan ihmisten elintasoa. Tämän tuo esille myös artikkelin alussa mainitsemani Klein-kriitikko Nordberg. Klein väittää, että kapitalismi ja vapaa markkinatalous lisää köyhyyttä. Nordberg huomauttaa, että jos näin olisi, niin köyhyyden olisi pitänyt lisääntyä räjähdysmäisesti 1990-luvun jälkeen, kun kommunistinen talousjärjestelmä romahti suuressa osassa maailmaa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan päinvastoin Maailmanpankin tilastojen mukaan äärimmäinen köyhyys on vuosien vuosien 1990 ja 2004 välillä vähentynyt 29%:sta 18%:iin. Tämä tarkoittaa, että ”tuhokapitalismin” alaisuudessa joka päivä 54 000 ihmistä on päässyt eroon äärimmäisestä köyhyydestä, kirjoittaa Norberg. (Norbergin lähde: Shaohua Chen & Martin Ravallion, ”Absolute poverty measures for the developing world, 1981–2004,” World Bank, March 2007.)
Norberg toteaa myös, että slummeissa asuvien osuus on samana aikana vähentynyt 47%:sta 37%:iin (United Nations, The Millennium Development Goals Report 2007, p. 26.). Kleinhan väitti slummiutumisen olevan toinen talouden liberalisoinnin seuraus, mutta totuus vaikuttaa jälleen olevan täysin päinvastainen. Norbergin mukaan slummiutuminen on myös vähentynyt keskiarvoa enemmän nimenomaan niissä maissa, joissa taloutta on liberalisoitu voimakkaimmin. Paras tapa voittaa talouskriisi on sääntelyn vähentäminen, jotta ihmiset voivat keskittyä sääntöjen opettelun (ja kiertämisen) sijasta johonkin hyödylliseen.
Ps.
Jyväskyläläiset ja lähiseudulla asuvat, tervetuloa keskustelemaan tästä, tai mistä tahansa muustakin aiheesta Gastro Pub Jaloon keskiviikkona 28.10.2009 klo 19. Tarkoituksemme on ryhtyä järjestämään säännöllisiä vapaamuotoisia (ja vapaamielisiä) tapaamisia, jotka eivät sido ketään mihinkään. Paikalla ainakin Keski-Suomen liberaalien puheenjohtaja Pasi Matilainen ja minä. Pasi lupasi laittaa tunnistamisen helpottamiseksi pöytämme päähän oranssikantisen kirjan ”Against Intellectual Monopoly”. Tervetuloa keskustelemaan kaikki niin samaa kuin eri mieltäkin olevat!
26.10.2009 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Liberaalien mielestä jokaisen täysi-ikäisen suomalaisen on saatava elää omaa elämäänsä vapaasti, ilman valtion holhousta ja byrokratiaa. Liberaaleille tärkeitä arvoja ovat vapaus, tasa-arvo lain edessä, ihmisoikeudet ja oikeus yksityisyyteen.
Talouspolitiikkamme päämääränä on nostaa Suomen talous nousuun. Tekisimme tämän vähentämällä valtion menoja ja byrokratiaa, sekä keventämällä verotusta. Tämä parantaisi ihmisten ostovoimaa ja antaisi yrityksille paremmat mahdollisuudet toimia Suomessa. Kannatamme tasaveroa sekä perustuloa kaikille kansalaisille. Suomen taloudellinen menestys auttaa jokaista suomalaista ja on osaltaan varmistamassa paremman kasvuympäristön lapsillemme.
Vaadimme täysimittaista tasa-arvoa lain edessä. Mielestämme lainsäädäntö on kokonaisuudessaan muutettava sukupuolineutraaliksi. Jokaisella aikuisella ihmisellä on sukupuoleen, sen ilmaisemiseen ja seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun vastaavaan fyysiseen ominaisuuteen, tai mielipiteeseen katsomatta oltava samat oikeudet ja velvollisuudet lain edessä.
Mielestämme kannabis ja muut miedot huumeet tulisi laillistaa. Ei siksi, että olisimme “kannabispuolue” tai huumeiden käyttäjiä, vaan siksi että meidän mielestämme aikuiset ihmiset ovat itse oikeutettuja päättämään mitä tekevät omalle keholleen. Tämän lisäksi kieltolait tuovat mukanaan aina enemmän yhteiskunnallisia ongelmia mitä ne yrittävät ratkaista.
