Archive for 2010

Sää on eri asia kuin ilmasto

Viime aikoina sää on ollut huomattavan viileää. Marraskuussa paukkuivat ennätyspakkaset ja poikkeuksellisen kylmänä viime talvena koettiin pisin yhtenäinen pakkasjakso 26 vuoteen. Kylmää on ollut myös muualla. Lumi on sekoittanut elämän esimerkiksi Britanniassa. Tämä on voinut saada jotkut epäilemään nykyisen ilmastopolitiikan järkevyyttä, ja ehkä jopa koko teoriaa maapallon lämpenemisestä.

Epäilijöiden on kuitenkin syytä muistaa ilmastopolitiikan suuret saavutukset. Hehkulamppujen korvaaminen energiansäästölampuilla on antanut uuden mahdollisuuden elohopean tuottajille, jotka kärsivät valtavat tulonmenetykset, kun elohopeaa lakattiin käyttämästä kuumemittareissa. Ja entäpä ne kiinalaiset tehtaat, jotka saavat elantonsa valmistamalla vahvoja kasvihuonekaasuja päästökauppamarkkinoilla tuhottaviksi? Jos päästökauppa lopetettaisiin, niin mitä ne tehtaat ja niiden tuhannet työntekijät sitten tekisivät?

Ilmastopolitiikan kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset osaisivat lukea ja tulkita tilastoja. Täytyy muista se tosiasia, että muutaman vuoden otannasta ei voi tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Maapallon lämpötilaa on tarkasteltava riittävän pitkällä aikajaksolla, jotta ihmisen toiminnan vaikutus voidaan havaita. Tarkastelujakso ei kuitenkaan saa olla liian pitkä. Esimerkiksi keskiajalla koettu huomattavan lämmin jakso, jolloin talvet Keski-Suomessa olivat lauhoja ja lumettomia, ei kuulu tähän millään tavalla.

Oleellisinta on ymmärtää, että sää ei ole sama asia kuin ilmasto. Tämän ei luulisi olevan erityisen vaikeaakaan varsinkin, kun asiaan on selkeä ja helppotajuinen muistisääntö:

Jos viilenee, se on sää. Jos se lämpenee, se on ilmasto.

20.12.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Sananvapaudesta

Sananvapaudesta on viime aikoina keskusteltu kiivaasti mm. perussuomalaisia kansanedustajaehdokkaita vastaan nostettujen syytteiden (joista toinen johti tuomioon ja toinen hylättiin) ja Niklas Herlinin kirjanostoyritysten johdosta. On ollut melkoinen järkytys havaita, miten monet ymmärtävät sananvapauden niin väärin. Monien kohdalla on käynyt niin, että ei itse asiassa puhutakaan sananvapaudesta vaan aihetta pitäisi ehkä pikemminkin kutsua julkaisupolitiikaksi tai esimerkiksi sanansäännöiksi.

Sananvapauden, tai siis minun käsitykseni sananvapaudesta, määrittelyssä tulee joskus hieman hölmö olo. Tekisi mieli kysyä, että miten niin yksinkertaista asiaa enää voisi selittää tarkemmin. Sananvapaus kun tarkoittaa tiivistettynä sitä, että saa sanoa vapaasti. Sananvapaus takaa oikeuden julkaista omat ajatuksensa muiden ihmisten luettaviksi/kuunneltaviksi. Ei enempää, eikä vähempää.

Varmaan yleisin virhe sananvapausasioissa on vapauksien ja velvollisuuksien sekoittaminen. Jos vaikkapa Uusi Suomi poistaa Puheenvuoro-palvelustaan jonkin blogikirjoituksen tai, jos joku blogaaja poistaa omasta blogistaan sinne kirjoitetun kommentin, niin monesti poiston kohteeksi joutunut kokee sananvapauttaan loukatun. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenenkään olisi avustettava ketään asiansa julkaisemisessa. Jos sanomalehti tai nettisivusto kieltäytyy julkaisemasta jotakin kirjoitusta, niin se ei loukkaa kenenkään sananvapautta sen enempää kuin minä loukkaan kenenkään liikkumisvapautta, kun en anna autoani kaikkien kyytiä tarvitsevien vapaaseen käyttöön.

Perustuslain 12 § sanoo sananvapaudesta seuraavaa:

  • "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Mainittu oikeus julkistaa tietoja ja mielipiteitä ei voi tarkoittaa lehtien tai nettisivustojen velvollisuutta julkaista kaikki niille lähetetyt tekstit. Jos tarkoittaisi, niin meillä tuskin olisi enää yhtään päivittäin ilmestyvää sanomalehteä, tai jos olisi, niin sen yksi numero vaatisi luultavasti keskikokoisen paperitehtaan yhden päivän tuotannon. Sivuhuomautuksena voi myös todeta, että 12 § on tosin sisäisesti ristiriitainen jättäessään heti seuraavassa lauseessa takaportin sananvapauden rajoittamiselle toteamalla, että tarkempia säännöksiä annetaan lailla ja, että lailla voidaan asettaa esimerkiksi kuvaohjelmille rajoituksia, jos joku sattuu hihkaisemaan, että "Think of the children! Won't somebody please think of the children?".

Toinen yleinen virhe on yrittää olla ovela, ja tarttua perustuslain kirjaimelliseen tulkintaan kohdasta "kenenkään ennakolta estämättä". Tätä on käytetty paljon esimerkiksi Jussi Halla-ahon sananvapautta rajoittaneen tuomion puolusteluun. Sanotaan, että Halla-aho sai kyllä loogisesti päätellä, että islam on pedofilian pyhittävä uskonto (Koraanin mukaan profeetta Muhammad oli sukupuoliyhteydessä 9-vuotiaan tytön kanssa, ja islamin mukaan kaikki, mitä Muhammad teki on jumalan hyväksymää ja pyhää), mutta sen jälkeen hänen täytyi kantaa päätelmänsä julkaisemisen seuraukset 330 euron sakon muodossa. Eipä silti, tuo 330 euroa oli saadun julkisuuden ansiosta mitä parhain sijoitus, ja hintalaatusuhteeltaan luultavasti kaikkien aikojen edullisin vaalimainos, mutta tuollainen "saa sanoa, mutta pitää kantaa seuraukset" on joka tapauksessa älyllistä epärehellisyyttä, jonka tavoite on sananvapauden rajoittaminen itsesensuurin kautta.

Vastuu sanomisistaan on kaksijakoinen käsite, joka voidaan ymmärtää joko lainopillisesti tai puhekielisenä terminä. Puhekielisenä termi "vastuu sanoistaan" voi tulla mieleen esimerkiksi, jos joku ryhtyy perjantaiyönä kello kolme aamuyöllä esittämään halventavia vihjauksia juuri väkivaltaisen käytöksen takia ravintolasta ulos heitetyn jääkaappipakastimen kokoisen bodarin seksuaalisesta suuntautumisesta, ja saa sen seurauksena turpiinsa. Eiköhän jokainen siinä tilanteessa toteaisi, että mitäs menit aukomaan päätäsi. Lainopillisesti tilanne on kuitenkin päinvastoin. Pään aukoja ei ole syyllistynyt mihinkään, kun taas raivostunutta bodaria odottaa pahoinpitelysyyte.

Lainopilliselta kannalta vastuu sanoistaan tarkoittaa sitä, että jonkin asian (kuten esimerkiksi sen, että parituhatta vuotta sitten 9-vuotiaaseen tyttöön yhtynyt aikamies on pedofiili) sanominen on kiellettyä. Vapaus valita sanottavansa tietystä sallittujen asioiden joukosta ei kuitenkaan ole aitoa vapautta. Jos vaikkapa vanhemmilla olisi oikeus valita (kuten joissain kulttuureissa on tänäkin päivänä) lapsensa sulhas- tai morsianehdokkaat, joista heidän lapsensa voisi sitten "vapaasti" valita, niin tuskinpa kukaan suomalainen sanoisi, että näillä lapsilla on vapaus valita oma elämänkumppaninsa. Vapaus joko on tai sitä ei ole. Pienikin rajoite tuhoaa vapauden. Voisi sanoa "Paholaisen Asianajaja" -elokuvassa esitettyjä vuorosanoja mukaillen: Vapaus on kuin perhosen siivet: jos niitä hipaiseekin, ne eivät enää nouse maasta.

Sananvapautta ei myöskään rajoittanut tämän blogipalvelun omistaja Niklas Herlin, joka pyrki estämään kummityttärensä sieppauksesta kertovan kirjan julkaisemisen yrittämällä ostaa sen julkaisuoikeudet. Siinähän oli kyse kirjan kirjoittajan sananvapaudesta, joka ei tietenkään voi olla uhattuna, mikäli kirjoittaja vapaaehtoisesti (Herlinin tarjoaman rahallisen korvauksen ansiosta) päättääkin jättää sanottavansa sanomatta. Pyyntö ja palkkion tarjoaminen ei koskaan voi rajoittaa vapautta. Eri asia olisi, jos Herlin olisi käyttänyt väkivaltaa estääkseen kirjan kirjoittamisen, mutta tiettävästi ei käyttänyt. Rahan tarjoaminen vaikenemisen vastineeksi ei ole sama asia kuin oikeuden antama antaa sakkotuomio, jonka täytäntöönpano perustuu viime kädessä väkivallan uhkaan. Perustuslain 12 §:n takaama oikeus vastaanottaa tietoja ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien olisi pakko julkaista kaikki tietonsa. Tai jos tarkoittaa, niin Tiitisen lista julkisuuteen, ja heti!

Aidossa sananvapaudessa saisi siis sanoa, kirjoittaa ja julkaista aivan mitä tahansa eikä minkään asian sanomisesta seuraa rangaistusta pelkästään sen sanomisen vuoksi. Sanoilla voi toki aiheuttaa paljonkin vahinkoa, ja siitä on luonnollisesti myös jouduttava vastuuseen. Aidossa sananvapaudessa vastuu ja rangaistus sanoista edellyttäisi kuitenkin, että aiheutettu haitta pitäisi näyttää toteen. Jokaisella syytteellä pitäisi olla asianomistaja, jolle tuo haitta on koitunut ja todistustaakka olisi syytteen esittäjällä.

15.12.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Telttailua Asema-aukiolla Helsingissä

Logot

Liberaalit telttailevat lauantaina 11.12.2010 n. klo 11-15 Asema-aukiolla Helsingissä yhdessä Piraattipuolueen edustajien kanssa. Luvassa on Jouluista tunnelmaa ja muutamia ehdokkaitakin voi samalla jututtaa.

02.12.2010 | Kategoria: Ajankohtaista, Tapahtumat | Jätä kommentti(0)

Liberaalit vaaliyhteistyöhön Piraattipuolueen kanssa

Logot

Liberaalit ovat sopineet Piraattipuolueen kanssa yhteistyöstä 2011 eduskuntavaalien osalta. Piraattipuolue ottaa omille vaalilistoilleen Liberaalien edustajia tietyissä vaalipiireissä. Toistaiseksi on sovittu yhteistyöstä Helsingin ja Varsinais-Suomen vaalipiirien osalta. Liberaalien riveistä tulevat ehdokkaat sitoutuvat Piraattipuolueen vaaliohjelmaan, mutta muuten ajavat Liberaalien ohjelman mukaisia tavoitteita.

“Liberaalilla liikkeellä on Suomessa pitkät perinteet ja he tuovat hyvän lisän Piraattipuolueen vaalikampanjointiin. Päätös yhteistyöstä oli helppo, sillä liberaalien kannat Piraattipuolueen ajamien asioiden osalta eivät ole ristiriidassa. Molempien tavoitteena on myös vapaampi yhteiskunta ja ihmisoikeuksien arvostus muulloinkin kuin vaalilupauksissa”, sanoo Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

“Liberaalien osallistuminen vuoden 2011 eduskuntavaaleihin Piraattipuolueen listoilla on luontevaa, koska molemmille ryhmille ovat arvoliberaalit kysymykset tärkeitä. Lisäksi Piraattipuolue antaa sopivasti liikkumatilaa listallaan oleville ehdokkaille esimerkiksi talousasioiden suhteen”, kommentoi Liberaalien puheenjohtaja Kimmo Eriksson.

Joitain Helsingin vaalipiirin ehdokkaita voi tavata Liberaalien ja Piraattipuolueen yhteisellä teltalla jo ensi lauantaina 27.11.2010 n. klo 12-16 Helsingin keskustassa Kolmen Sepän Aukiolla.

25.11.2010 | Kategoria: Ajankohtaista, Tapahtumat | Jätä kommentti(4)

Hazardin hampaaton kritiikki

Lupasin seuraavan artikkelini käsittelevän sananvapautta, mutta en malttanut olla välissä kommentoimatta Kaarina Hazardin tänään Iltalehdessä ilmestynyttä kolumnia. Siinä Hazard käy säälimättömästi Jouko Laxellin tasa-arvopoliittisen puheenvuoron kimppuun. Oli nimittäin käynyt ilmi, että Laxellin puheenvuoroon oli lainattu tekstiä Panu Horsmalahden artikkelista. Hazard ei tosin katso aiheelliseksi mainita Horsmalahden nimeä, vaan kutsuu häntä ainoastaan "piraattipuolueen ehdokkaaksi", joten Hazardin kolumnin tarkoitus tuskin oli Horsmalahden puolustaminen.

Luvatta lainaaminen on tietysti huonoa käytöstä, mutta se, mihin suorituksiin Hazard kolumnissaan kykenee ansaitsisi kyllä vuoden tikusta asiaa tai kärpäsestä härkänen -palkinnon, mikäli sellaisia jaettaisiin. Hazard käytännössä sivuuttaa lähes kaikki Laxellin puheenvuoron asiakysymykset, ja keskittyy vain siihen, että yksi kohta Laxellin puheenvuorosta perustui Horsmalahdelta lainattuun tekstiin. Eikun anteeksi, ei Horsmalahdelta lainattuun, vaan "siellä [netissä] kiertävään mihin sattuu" (kuten Hazard asian ilmaisee). Se, että Laxell lainasi esittämänsä mielipiteen netistä ilmeisesti Hazardin mielestä kumoaa koko puheenvuoron. Kumma muuten, miten Hazardia ei tuntunut häiritsevän lainkaan Laxellia edeltävä puheenvuoro, jossa kristillisdemokraattien Leena Rauhala viljelee surutta moneen kertaan (klik, klik) valheeksi osoitettua fraasia "naisen euro on 80 senttiä". Se, että Rauhala on sen verran antanut periksi, että korottanut summan peräti 82 senttiin ei muuta valhetta todeksi.

Ainoa asiakysymys, mihin Hazard ottaa kantaa esiintyy seuraavassa lainauksessa. Hazard kirjoittaa:

  • "Että naisopettajat ihan tietoisesti syrjisivät poikia arvostelussaan? Tietoisesti eli siis tahallaan? Että Suomen naispuoliset opettajat suhtautuisivat viha- ja ilkeämielisesti luokkiensa poikiin? Tahallaan antaisivat huonompia arvosanoja pojille? Miksi? Ihan vittuillessaanko? Tämä mielipidehän on äärimmäinen ja pommi."

Alatyylisellä kielenkäytöllä Hazard ilmeisesti yrittää sumuttaa lukijaa unohtamaan itse asian: Vittuillessaanko? Hyvänen aika! Opettajahan on kunnioitettu ja arvostettu ammatti. Eivät opettajat vittuile. Hyi sitä Laxellia kun tuommoista kehtaa väittää. Alatyyliset temput eivät kuitenkaan muuta itse asiaa mihinkään. Tosiasiahan on, että pojat saavat koulussa keskimäärin huonompia arvosanoja kuin tytöt. (Mm. Opetushallitus mainitsee tästä uutiskirjeessään Spektri 5/2010.) Ja koska feministien mukaanhan sukupuolieroja -- ainakaan henkisissä kyvyissä -- ei ole, niin jostain ulkoisesta seikastahan poikien alhaisempien arvosanojen on johduttava. Aivan samoin kuin feministien mukaan naisten keskimäärin miehiä alhaisemman palkkatason on johduttava jostain muusta kuin naisista itsestään.

Asiaa pitää toki tutkia ennen kuin opettajia syrjinnästä syytetään, mutta ei tuollaisen epäilyn esittäminen nyt mikään pommi tai äärimmäisyys ole. Varsinkin, kun samassa maailmassa ja luultavasti jopa sama henkilö voi syyttää yrityksiä siitä, että ne tahallaan maksaisivat pienempää palkkaa naisille tai jättäisivät palkkaamatta heitä. Yritysten kohdallahan syytös kuulostaa vieläkin älyttömämmältä. Opettajille oppilaiden huonot arvosanat ovat korkeintaan kolaus ammattiylpeydelle. Yritysten kohdalla epäpätevämmän työntekijän tai huonomman johtajan valitseminen miehiä (tai kumpaa sukupuolta tahansa) suosiakseen sen sijaan maksaa usein sekä maineen että selvää rahaa. En voi uskoa, että nykyisessä maailmanlaajuisessa kireässä kilpailussa yrityksillä olisi kertakaikkiaan varaa kiinnittää työntekijöiden valinnassa tai palkkatasossa huomiota sellaisiin sivuseikkoihin kuin hakijan sukupuoli.

25.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Kunniaväkivaltaa on katsottava silmästä silmään

Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että maahanmuuttajia ei valisteta tarpeeksi suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta, arvopohjasta ja säännöistä. Kannatan koko sydämestäni sellaista monikulttuurisuutta, jossa erilaiset ihmiset hyväksytään yhdenvertaisiksi suomalaisiksi. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että eri maista tulevat saavat omaan kulttuuriinsa vedoten vaatia itselleen erivapauksia ja sen varjolla sivuuttaa Suomen lakia tai ihmisoikeuksia. Muualta Suomeen muuttaneiden ryhmien naisiin kohdistunut väkivalta on vakava haaste. On olemassa vaihe, jossa ymmärtäminen muuttuu vastuuttomuudeksi ja tekosyiden taakse piiloutumiseksi. Suomessa kunniaväkivaltaa ja tyttöjen ympärileikkauksia ei haluta nähdä vakavana ongelmana, sillä kulttuuriin puuttumista kavahdetaan sen kiusallisuuden ja vaikeuden vuoksi. Tämä vääristynyt suvaitsevaisuus suojelee kärsimysten aiheuttamista ihmisille. Vaikenemalla me hyväksymme äärimmäisen väkivallan ja naisten itsemääräämisoikeuden rajoittamisen. Poliisin tietojen mukaan Suomessa ei ole tehty kunniamurhia, mutta epäilen vahvasti totuuden olevan toinen. Tabu-luonteen takia ilmiön laajuudesta Suomessa ei ole tarkkaa kuvaa. Minusta olisi hyvä, että Suomessakin uskallettaisiin raottaa silmäluomia tarkastelemaan ongelmaa, jotta herättäisiin huomaamaan, mitä ympärillä tapahtuu. Kunniaväkivalta on kasvanut Suomessa viime vuosina, kun naimaikään tulevat maahanmuuttajataustaiset nuoret rimpuilevat kahden kulttuurin ristipaineessa. Viranomaisten valmiudet tunnistaa kunniaväkivalta ja puuttua siihen ovat puutteelliset. Virkavallalle on annettava kattavaa koulutusta ja oikeudet puuttua vääryyksiin. Viranomaisten välisen nykyisen yhteistyön avulla uhri voidaan saada turvaan hetkellisesti, mutta miten käy turvatalossa vietetyn jakson jälkeen? Uhrin jäljittäminen myöhemmin on vihastuneelle suvulle lastenleikkiä nykyisen tiedonvälityksen aikakaudella. Kunniaan liittyvä väkivalta ja sukupuolimoraaliset säädökset koskettavat monikulttuuristen avioliittojen kautta myös kantasuomalaisia vaimoja ja tyttäriä sekä jo maahan kotoutuneita toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajanuoria. Monet pitävät kunniaväkivaltaa ensisijaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan muotona, mutta myös pojat ja miehet joutuvat kunniaväkivallan kohteeksi etenkin homoseksuaalisuuden takia. Perusongelmana kunniaväkivaltaa ennaltaehkäisevässä työssä on se, että niissä rikokseen syyllistyy yksilön asemasta suku tai yhteisö. Kyse on paljon minunkin kehuman yhteisöllisyyden pimeästä puolesta. Maahanmuuttajien lapset kärsivät elämästä kahden kulttuurin välissä vanhempien yrittäessä keinotekoisesti ylläpitää omia kulttuurisia traditioitaan suomalaisen yhteiskunnan arjessa. Tiedän kokemuksesta, että perheen tai suvun tahdon vastustaminen ei ole helppoa yhteisöllisessä kulttuurissa kasvaneelle nuorelle. Juuri siksi tässä tarvitaankin ulkopuolista apua. Kokonaista sukua on länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan mahdotonta asettaa rikollisesta teosta vastuuseen, tuomita vankilaan tai karkottaa maasta. Kenties tällaisissa yhteisöllisissä rikoksissa pitäisi harkita, missä menee rikokseen yllyttämisen ja rikokseen osallistumisen raja. Vaikka näenkin lainsäädännön ja rangaistusten tiukentamisen välttämättömänä toimenpiteenä myös kulttuurisidonnaisia vääryyksiä käsiteltäessä, ei ylhäältä käskeminen riitä ratkaisemaan ongelmaa. Asenteiden, uskomusten ja käsitysten muuttuminen onnistuu parhaiten, kun siihen vaikutetaan oman yhteisön sisältä. Siksi korostan, että kunniaväkivallan tehokkaassa estämisessä tarvitaan viranomaisten ja sidosryhmien yhteistyön lisäksi rakentavaa keskustelua sen yhteisön kanssa, jossa kunniaväkivaltaa esiintyy. Ongelmaan on pureuduttava väkivallattomuuden ja tasa-arvon ohjelmilla ja valistuskampanjoilla. Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta on aivan keskeistä, että he tietävät, mikä on sallittua Suomessa ja mikä ei, vaikka oma kulttuuri antaisikin periksi. Maassa kuin maassa toimitaan maan omia lakeja noudattaen. Keväällä 2009 olin mukana haastateltavana Amoral-hankkeessa (http://uudenmaanpiiri.mll.fi/toiminta/amoral-hanke_2007-2010/), jonka keskeisenä tavoitteena on ollut kartoittaa ilmiön parissa tehtävän työn kannalta keskeisiä "hyviä käytäntöjä", verkostoja sekä toimiviksi havaittuja työskentelymalleja. Tutustumalla oheiseen materiaaliin olet askeleen lähempänä kunniaväkivallan ehkäisemistä.

24.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Uudet sivut julkaistu

Liberaalien täysin uudistuneet nettisivut julkaistu!

Uudistetulla liberaalit.fi -sivustolla haluamme tuoda selkeämmin ja konkreettisemmin esille Liberaalien ajamia asioita. Sivujen suunnittelussa on kiinnitetty erityisesti huomioita tavallisiin ihmisiin jotka eivät välttämättä edes tunne sanaa “liberalismi” mutta joita kiinnostaa esimerkiksi tapa jolla valtio tuhlaa verorahojamme, holhoaa aikuisia ihmisiä ja säätää mielivaltaisia, ihmisten vapauksia rajoittavia lakeja.

Uudistuneet nettisivut ovat vasta ensimmäinen askel Liberaalien nousussa. Olemme julkaisemassa seuraavan viikon kuluessa Facebook-pelin, sekä uusia videoita. Uusin videomme Youtubessa.

23.11.2010 | Kategoria: Ajankohtaista | Jätä kommentti(0)

Miedot huumeet

Mielestämme kannabis ja muut miedot huumeet tulisi laillistaa. Ei siksi, että olisimme “kannabispuolue” tai huumeiden käyttäjiä, vaan siksi että meidän mielestämme aikuiset ihmiset ovat itse oikeutettuja päättämään mitä tekevät omalle keholleen. Tämän lisäksi kieltolait tuovat mukanaan aina enemmän yhteiskunnallisia ongelmia mitä ne yrittävät ratkaista.

Lue lisää

22.11.2010 | Kategoria: Oikea sarake | Jätä kommentti(0)

Sukupuolten tasa-arvo

Vaadimme täysimittaista tasa-arvoa lain edessä. Mielestämme lainsäädäntö on kokonaisuudessaan muutettava sukupuolineutraaliksi. Jokaisella aikuisella ihmisellä on sukupuoleen, sen ilmaisemiseen ja seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun vastaavaan fyysiseen ominaisuuteen, tai mielipiteeseen katsomatta oltava samat oikeudet ja velvollisuudet lain edessä.

Lue lisää

22.11.2010 | Kategoria: Oikea sarake | Jätä kommentti(0)

Talous

Talouspolitiikkamme päämääränä on nostaa Suomen talous nousuun. Tekisimme tämän vähentämällä valtion menoja ja byrokratiaa, sekä keventämällä verotusta. Tämä parantaisi ihmisten ostovoimaa ja antaisi yrityksille paremmat mahdollisuudet toimia Suomessa. Kannatamme tasaveroa sekä perustuloa kaikille kansalaisille. Suomen taloudellinen menestys auttaa jokaista suomalaista ja on osaltaan varmistamassa paremman kasvuympäristön lapsillemme.

Lue lisää

22.11.2010 | Kategoria: Oikea sarake | Jätä kommentti(0)

Liberaalien mielestä jokaisen täysi-ikäisen suomalaisen on saatava elää omaa elämäänsä vapaasti, ilman valtion holhousta ja byrokratiaa. Liberaaleille tärkeitä arvoja ovat vapaus, tasa-arvo lain edessä, ihmisoikeudet ja oikeus yksityisyyteen.

Lue lisää

Talouspolitiikkamme päämääränä on nostaa Suomen talous nousuun. Tekisimme tämän vähentämällä valtion menoja ja byrokratiaa, sekä keventämällä verotusta. Tämä parantaisi ihmisten ostovoimaa ja antaisi yrityksille paremmat mahdollisuudet toimia Suomessa. Kannatamme tasaveroa sekä perustuloa kaikille kansalaisille. Suomen taloudellinen menestys auttaa jokaista suomalaista ja on osaltaan varmistamassa paremman kasvuympäristön lapsillemme.

Lue lisää

Vaadimme täysimittaista tasa-arvoa lain edessä. Mielestämme lainsäädäntö on kokonaisuudessaan muutettava sukupuolineutraaliksi. Jokaisella aikuisella ihmisellä on sukupuoleen, sen ilmaisemiseen ja seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun vastaavaan fyysiseen ominaisuuteen, tai mielipiteeseen katsomatta oltava samat oikeudet ja velvollisuudet lain edessä.

Lue lisää

Mielestämme kannabis ja muut miedot huumeet tulisi laillistaa. Ei siksi, että olisimme “kannabispuolue” tai huumeiden käyttäjiä, vaan siksi että meidän mielestämme aikuiset ihmiset ovat itse oikeutettuja päättämään mitä tekevät omalle keholleen. Tämän lisäksi kieltolait tuovat mukanaan aina enemmän yhteiskunnallisia ongelmia mitä ne yrittävät ratkaista.

Lue lisää