Kehitysavun lopettaminen
Päivän uutisessa Björn ”Nalle” Wahlroos ehdottaa kehitysavun lopettamista yhtenä keinona valtiontalouden tasapainottamiseksi (Suomen kuvalehti). Tämän vuoden valtion talousarviossa erilaisia kehitysapuja on yhteensä 995 miljoonaa euroa ja rapiat päälle, joten summa on todellakin merkittävä ja olisi esimerkiksi heti tuon verran vähemmän velanottoa. Vaikka se suomalaisten veronmaksajien ja Suomen talouden kannalta on varmaankin tärkein syy kehitysavun lopettamiseen, kokonaiskuvassa se ei kuitenkaan ole lähellekään tärkein näkökulma. Tärkeämpää on se, kuinka tuhoisaa kehitysapu on kehitysmaiden taloudelle ja ihmisille.
SK:n haastattelussa Nalle perustelee näkemystään sambialaissyntyisen naisekonomistin Dambisa Moyon kirjalla Dead Aid (Kuollut apu). Tuo täytyy laittaa varmaan lukulistalle itsekin, mutta toinen erittäin hyvä (lähes kokonaan) lukemani asiaa käsittelevä teos on kansainvälisen kehitysavun parissa lähes kaksi vuosikymmentä työskennelleen entisen Maailmanpankin ekonomistin, nykyisen professori William Easterlyn White Man’s Burden: Why the West’s Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Ill and So Little Good (Valkoisen miehen taakka: Miksi Lännen pyrkimykset auttaa kehitysmaita ovat tehneet niin paljon pahaa ja niin vähän hyvää). Easterly on wikin mukaan tehnyt yhteistyötä Moyon kanssa.
Asiantuntijoiden näkemykset ovat selviä: kehitysapu on haitallista saajilleen. Syyt tähän ovat moninaiset, kuten kehitysavun muodotkin, mutta karkeasti kysymys on siitä, että kehitysapu lietsoo korruptiota sekä vahvistaa usein kansalaisiaan sortavien hallintojen asemaa ja pitkittää siten köyhyyden perimmäisiä syitä. Toisin sanoen kehitysapu ylläpitää tilannetta ja ehkäisee todellisten ratkaisujen syntymisen.
Yhtenä äärimmäisimmistä esimerkeistä voidaan pitää Pohjois-Korean tilannetta. P-K:n kommunistinen hallinto on onnistunut tuhoamaan maan talouden täysin ja maataloudenkin lähes kokonaan, eikä kansa pysyisi enää pitkään elossa ilman ulkomaiden, erityisesti Etelä-Korean, ruoka-apua. Ruoka- ja muun kehitysavun antaminen P-Korealle on toki inhimillinen ja ymmärrettävä teko, mutta sillä epäinhimillisellä seurauksella, että enää vain ja ainoastaan sen avun mahdollistamana sama meno voi P-Koreassa jatkua.
Tämä on tavallaan hyvin julma näkemys, mutta karu totuus on se, että vain avun lopettaminen pakottaa P-Korean hallinnon uudistuksiin ja/tai P-Korean kansan korjaamaan tilanteen itse. Niin surullista kuin se onkin, lyhyen aikavälin kärsimys tarkoittaisi pitkän aikavälin hyötyä, kun taas nykyinen avustaminen lievittää kärsimystä lyhyellä aikavälillä, mutta saa sitä aikaan lisää pitkällä aikavälillä.
Iltapäivälehtien kyselyjen mukaan hyvin moni kannattaa kehitysavun lopettamista (IS 80%, IL 91%), mutta on tärkeää muistaa, että sitä ei pidä tehdä pelkkien budjettisäästöjen vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, ettei kehitysavulla enää aiheutettaisi haittaa kehitysmaiden ihmisille. Sama tietysti koskee lukuisia muitakin länsimaiden instituutioita, kuten maataloustukia ja -tulleja sekä erityisesti maatalouden vientitukia, jotka ovat omiaan tuhoamaan kehittyvien maiden maatalouden ja sitä kautta kokonaisten maatalousvaltaisten kansantalouksien mahdollisuuksia.
***
PS. Vaikka Liberaalien nykyinen tavoiteohjelma ei esitäkään kehitysavun lopettamista, se tulee sisältymään omiin tavoiteohjelmaa koskeviin muutosehdotuksiini. Maataloustukia tavoiteohjelma vastustaa nähdäkseni jo nykyisin, tosin sen voisi tuoda nykyistä paremmin esille. Minun kannattamaani linjaa on mahdollista tukea liittymällä jäseneksi Liberaaleihin tai faniksi Facebook-vaalisivulleni. Koko uudistusmielistä puoluetta voi tukea helpoiten täyttämällä Liberaalien kannattajakortti osoitteessa puolueeksi.liberaalit.fi.
19.03.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
