Yhteiskunnan tukien hyväksikäyttö on oikein!
Björn Wahlroosin äskettäisen täysin väärinymmärretyn lausunnon seurauksena Nallea on kritisoitu kovasti muun muassa suurten maataloustukien nostamisesta. Kriitikot huomauttavat mielestään varmaan hyvinkin oivaltavasti, ettei Nallella ole oikeutta vastustaa muiden saamia tukia, kun itsekin on jopa hyvin huomattava tuensaaja. Argumentti on kuitenkin virheellinen ja päinvastoin, Wahlroosille tulisi pikemminkin myöntää mitali hänen toiminnastaan, niin tukien kritisoinnista kuin niiden nostamisestakin!
Parin viikon takaisessa artikkelissani ”Sananvapaus ei riitä!” argumentoin sen puolesta, että oikeus olla eri mieltä on lähes yhtä tyhjän kanssa, jos erimielisyyttään ei saa toteuttaa, sikäli kun se ei suoranaisesti vahingoita muita ihmisiä. Yhteiskunnan tukiviidakon hyväksikäyttäminen onkin ainoa laillinen keino toteuttaa sitä mielipidettä, että valtio verottaa liikaa ja käyttää verovaroja liikaa sekalaisten asioiden tukemiseen.
Jos Wahlroos tukien nostamisen sijasta kieltäytyisi maksamasta veroja (joita hän varmasti maksaa enemmän kuin saa maataloustukia) kokonaan tai edes kritisoimiinsa tukiin menevän osuuden verran, hän joutuisi vankilaan.
Jos hän taas jättäisi tuet nostamatta, hän itseasiassa tukisi järjestelmää, jota hän kritisoi. Tällöin hän jättäisi kyseiset varat valtiolle käytettäväksi johonkin muuhun, kuten esimerkiksi kritisoimaansa köyhyyden tukemiseen. Juuri tällöin hänen sanansa ja tekonsa olisivat ristiriidassa. Vain nostamalla kaikki mahdolliset tuet hän (ja kuka tahansa muu tukien vastustaja tai kriitikko) voi käytännössä lain asettamissa rajoissa paitsi vastustaa tukia, myös osoittaa niiden todellisen mielettömyyden, sillä todellakin, miksi ihmeessä valtion pitäisi tukea varakkaita tai hyvin toimeentulevia ihmisiä, saati sitten ketään?
Mistä pääsemmekin kätevästi siihen Wahlroosin väärinymmärrettyyn lausuntoon. Alkuperäisessä Financial Timesin artikkelissa Wahlroosia lainattiin seuraavasti:
“We need to think about our social economic model. We can’t keep taxing people the way we do and we can’t go on subsidising poverty and broken families.”
”Meidän täytyy harkita sosiaaliekonomista malliamme. Emme voi jatkaa ihmisten verottamista nykyiseen tapaan emmekä voi jatkaa köyhyyden ja rikkinäisten perheiden tukemista.” (minun käännökseni)
Vaikka sensaatiohakuinen media muuta haluaakin uskoa, näin sanoessaan Wahlroosilla ei ollut mitään köyhiä tai rikkinäisiä perheitä vastaan, vaan nimenomaan verottamista ja julkista, vastikkeetonta tukemista vastaan. Verotuksessa sekä julkisissa, vastikkeettomissa tuissa on nimittäin se ongelma, että ne aiheuttavat köyhyyttä ja rikkonaisia perheitä luomalla kieroutuneita kannustimia jäädä elämään tukien varaan tai hankkia niitä lisää esimerkiksi ”rikkomalla” perheitä paperilla.
Englannin kielen sana ”subsidy” toimii tässä yhteydessä paremmin kuin suomen kielen ”tuki”, sillä ”subsidyillä” on perinteisesti ohjattu markkinoiden toimintaa. Jos esimerkiksi on haluttu lisää joukkoliikennettä, sen tuottajille on myönnetty ”subsidy”, jolloin vähemmän kannattavasta tai kannattomattomasta toiminnasta tulee kannattavaa ja sitä saadaan lisää. Sama juttu tietysti maataloustukien kanssa. Sitä mitä tuetaan, saadaan lisää. Ja valitettavasti tämä pätee myös köyhyyteen ja rikkonaisiin perheisiin.
Siksi esimerkiksi köyhyyden tukemista pitää vastustaa, jotta ei syntyisi lisää köyhyyttä. Köyhyyden tukemisen vastustaminen ei ole köyhien vastustamista vaan köyhien kannustamista ryysyistä rikkauksiin. Köyhyyden tukeminen on köyhien vastustamista, sillä juuri se pitää köyhät köyhinä ja tekee entistä useammasta köyhän. (Yksityinen vastikkeellinen ja väliaikainen köyhien avustaminen, siis hyväntekeväisyys, ei pääsääntöisesti aiheuta samaa, koska se ei ole köyhiltä itseltään pois eikä salli tukiriippuvuuden muodostumista.)
Kuten vakituiset lukijat tietävätkin, minäkin vastustan verotusta ja yhteiskunnan tukia, jopa huomattavasti enemmän kuin Björn Wahlroos. En ainakaan usko, että hän vastustaisi niitä kaikkia eikä niin ehdottomasti kuten allekirjoittanut. Ja kriitikoiden, kuten nimimerkki Vanhan demarin, harmiksi minäkin nostan yhteiskunnan tukia mahdollisimman paljon vastustaakseni niitä ja osoittaakseni niiden mielettömyyden. (Tai no, todennäköisesti en nosta niitä mahdollisimman paljon, koska en jaksa ottaa selvää mitä kaikkia hullunkurisia tukia voisin saada.)
Poikkeuksellisesti kerron esimerkin omasta elämästäni, sillä viimeisin saamani tukipäätös on kyllä älyttömyyden huippu. Jään nimittäin juhannukselta kesälomalle, jonka jälkeen käytän isäkuukauden. Samalla vaimoni menee kesken vanhempainrahakauden kesätöihin. Kun vaimoni kysyi Kelasta vanhempainrahan ja kesätyön yhteensovittamisesta, Kelan virkailija suositteli, että loput vanhempainrahakaudesta — siis jo ennen isäkuukautta — kannattaisi siirtää tässä tilanteessa allekirjoittaneelle parempien tukien vuoksi. Vaimoni joutuikin sitten kotona selittämään tukijärjestelmän hienouksia minulle aika monta kertaa, ennen kuin pystyin asian ymmärtämään sen järjettömyydeltä.
Tilanne on siis se, että kesälomallani, jolloin siis palkka juoksee normaalisti, saan lisäksi bruttona 102,94 euroa päivässä vanhempainrahaa. Tässä ei ole mielestäni järjen hiventäkään, ja voin hyvin kuvitella kuinka kohtuuttomalta tuo voi monistakin ihmisistä tuntua. Minustakin se on kohtuutonta. Tämä tuki ei edes tässä tapauksessa kannustanut isää jäämää kotiin hoitamaan lapsia, sillä näin oli sovittu ja järjestelty jo aiemmin, ennen tietoa tukijärjestelmän nyansseista. Minun ei tarvinne alkaa toistamaan itseäni siitä, että verotus on varkautta, osoittaakseni tällaisten tukien mielettömyyden.
Niin, lopuksi siis vinkki muille kesälomalaisille: ei ole mitään syytä jättää siirtämättä vanhempainrahaa kesäloman ajaksi äidiltä isälle, sikäli kun isän tuki useimmiten on korkeampi kuin äidin.
08.06.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
