Jari Metsälä

Vielä kohtuullisen pieni hetki sitten suhtauduin politiikkaan samoin kuin moni muukin kanssaihmiseni. Katsoin velvollisuudekseni käydä äänestämässä, mutta siihen poliittinen osallistumiseni sitten jäikin. Aluksi äänestin valtapuolueiden ehdokkaita ihan vain tuntuman sekä joskus jopa pelkän kuvan ja ammatin perusteella. En varsinaisesti kannattanut mitään tiettyä puoluetta, mutta olihan minulle ehtinyt niistä muodostua erilaisia mielikuvia. Mikään puolue vain ei tuntunut ajavan säännönmukaisesti niitä asioita, joita pidin oikeana. Tämä selittäneekin silloisen kiinnostuksen puutteeni politiikkaa kohtaan. Kaikki vaihtoehdot vain tuntuivat jollain tapaa ristiriitaisilta.

Kaksi konkreettista asiaa vaikuttivat siihen, että kiinnostukseni politiikkaa kohtaan alkoi heräillä. Ensimmäinen oli esimerkki. Politiikka tuntuu helposti hyvin kaukaiselta niin kauan, kun ei henkilökohtaisesti tunne ketään politiikan piiristä. Vaalimainosten tuntemattomat kasvot sekä tunnettujen poliitikkojen esiintyminen mediassa luovat mielikuvan siitä, että politiikkaa tehdään jossain kaukana ja tavallisen ihmisen ulottumattomissa. Minulle esimerkkiä näytti ensin eräs saman oppilaitoksen opiskelija, joka tuli valituksi kaupungin valtuustoon opiskelijoiden äänitorveksi. Vaikka en kyseistä henkilöä varsinaisesti tuntenut, niin hän kuitenkin kuului aikoinaan - laajassa mielessä - samaan “porukkaan”. Toinen esimerkki oli hyvin samankaltainen. Sillä kertaa erään toisen kaupungin valtuustoon tuli valituksi henkilö, joka aikoinaan kuului tuttavapiiriini. Nämä esimerkit eivät saaneet minussa aikaan mitään välitöntä innostumista, mutta ne istuttivat minuun poliittisen osallistumisen mahdollisuuden siemenen.

Toinen merkittävä kiinnostuksen kasvattaja oli vaalikoneiden ilmestyminen oman ehdokkaan valintaa auttamaan. Media onnistui vihdoinkin luomaan kanavan, joka sai ainakin minut uskomaan siihen, että minulla oli viimeinkin mahdollisuuksia löytää oikeasti itseni lailla ajatteleva ehdokas. Äänestämisen ei enää tarvinnut olla entisen kaltaista arpapeliä. Vaikka vaalikoneiden kysymykset saattoivat joskus olla hieman epäoleellisia tai johdattelevia, niin silti minulla oli käytettävissäni ehdokkaista paljon enemmän tietoa kuin pelkkä puolue, ammatti ja ulkoinen olemus. Erittäin oleellinen seikka oli myös se, että vaalikoneiden myötä ehdokasvalinnan lähtökohta muuttui. Enää ehdokkaan valintaan johtanut ketju ei alkanutkaan puolueesta vaan ehdokkaiden mielipiteistä. Minulle tällä oli merkitystä erityisesti sen takia, että huomasin itselleni parhaiten soveltuvien ehdokkaiden tulevan sellaisesta puolueesta, josta en ollut ennen tiennyt mitään. Seuraavaksi kokeilinkin jo, että mitä verkon hakukone kertoo minulle hakusanalla “Liberaalit”.

Lopullinen päätös pyrkimyksestä päästä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon olikin helppo sen jälkeen, kun löysi ryhmittymän, jonka koko tavoiteohjelma sopi omaan ajatusmaailmaani. Vaikka Liberaalit eivät nykyisellään edes ole puoluerekisterissä, niin silti oikeaksi tuntemiensa periaatteiden puolesta kampanjoi mielellään. Näitä periaatteita ovat: sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus, elinkeinovapaus, omistusoikeus, yksityisyyden suoja, yksilönvapaus, perusturva, ympäristön suojelu, turvallisuus ja rauha. Vaikka rauha on tuossa listassa viimeisenä, niin nostaisin sen kuitenkin edellytykseksi kaikille sitä edeltäville tavoitteille. Toisaalta kaikki muut liberaalit arvot ja tavoitteet antavat mielestäni parhaimmat mahdollisuudet luoda sellainen yhteiskunta, jossa ihmisten on helpointa elää keskenään rauhassa. Silloin, kun jokaista ihmistä kunnioitetaan vapaana, omat valintansa tekevänä yksilönä eikä yhteiskunta yritä pakottaa ketään - edes yhteisesti - luotuun muottiin, konfliktien syyt minimoituvat ja ihmiset voivat tavoitella onneaan kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Olen nyt siis ylpeä Liberaali rauhan ja vapauden tavoittelun sekä niiden puolustamisen takia.

Näin lopuksi haluaisin tällä kertaa jättää kaikille mietittäväksi seuraavan valinnan: Haluatko tukea poliittiseen vastuuseen mieluummin sellaista henkilöä/ryhmittymää, jolla on hyvät mahdollisuudet päästä päättäjäksi, mutta joka onnistuessaan tekee vähintään osittain vääriä päätöksiä vai haluatko mieluummin tukea sellaista henkilöä/ryhmittymää, jolla on heikot mahdollisuuden päästä päättäjäksi, mutta joka onnistuessaan tekee juuri oikeita päätöksiä?