Jari Metsälä

Kapitalismia on lähiaikoina paljon parjattu. Kyseessä on kuitenkin sijaiskärsijä. Oikea kohde ei pitäisi olla kapitalismi vaan jokin ihan muu. Siksi kapitalismi tarvitsee omat puolustajansa.

Kapitalismi tarkoittaa omaisuuden ja tuotantovälineiden yksityistä omistusta sekä vapaaehtoisia taloudellisia päätöksiä. Lisäksi kapitalismissa toiminnan motiivina on taloudellinen voitto. Kaikki nämä ovat positiivisia asioita.

Yksityinen omistus takaa yhteistä omistusta paremmin omaisuuden kunnossapidon ja hyödyntämisen. Yksityisessä omistuksessa omaisuudesta huolehtiminen on selkeää ja vastuu käytännössä on pääsääntöisesti sellaisella henkilöllä, jonka omaan etuun kuuluu huolehtia omaisuudesta parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi omaisuuden laiminlyönnin seuraus on selkeä. Yhteisessä omistuksessa kaikki tämä hämärtyy. On vaikeaa oikeudenmukaisesti määrittää käytännössä kenen pitäisi päättää yhteisen omaisuuden käyttämisestä tai hallinnoida sitä. Yhteisen omaisuuden hallinnoijalta usein puuttuu suora side oman edun ja omaisuuden käytön väliltä. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen ja liialliseen riskinottoon.

Vapaaehtoisten taloudellisten päätösten suhteen tilanne on vieläkin selkeämpi. Vastakohtana kun on pakotetut taloudelliset päätökset. Millainen ihmisten elämä olisi, jos taloudelliset päätökset olisivat pakotettuja? Kuka voisi pakottaa ja keitä? Mikä oikeus pakottajalla olisi pakottaa ja mikä velvollisuus pakotettavalla olisi totella? Mistä voi tietää aina pääsevänsä haluamalleen puolelle pakottamista? Pakottaminen lisäksi vaatii aina väkivaltaa tuekseen ja aiheuttaa motivaation puutetta pakotettavissa.

Taloudellinen voitto toiminnan motiivina on myös positiivinen asia, vaikka vaatiikin näistä kenties eniten analysointia. Otetaan ensiksi käsittelyyn vastakohta. Eli, jos toiminnan motiivina olisi taloudellinen tappio. Taloudellinen tappio tarkoittaa käytännössä omaisuuden turmelemista. Eli ensin ostat jotain, joka on esimerkiksi kymmenen yksikön arvoista ostohetkellä. Sitten myyt sen sen yhdeksällä yksiköllä. Olet turmellut omaisuutta yhden yksikön arvosta. Jos et olisi tehnyt mitään, niin maailmassa olisi omaisuutta edelleen kymmenen yksikön arvosta eikä yhdeksän yksikön arvosta. Looginen seuraus on siis, että toiminnan motiivina pitäisi vähintään olla nollatulos, jotta omaisuutta ei turmeltaisi. Toisaalta nollatulos tarkoittaisi sitä, että toiminnasta ei ole ollut omaisuuden arvon suhteen mitään hyötyä. Maailma olisi ollut ihan yhtä hyvä, jos et olisi tehnyt mitään. Taloudellinen voitto kertoo siitä miten paljon arvokkaammaksi teit omistuksessasi olevan omaisuuden muiden silmissä. Voittoa ei voi itse määrätä, joten muiden ihmisten pitää olla sitä mieltä, että loit maailmaan jotain hyödyllisempää kuin siellä aiemmin jo oli. Ja mitä enemmän voittoa teet, niin sitä useamman ihmisen pitää olla sitä mieltä, että olet luonut maailmaan jotain hyödyllisempää kuin siellä jo oli. Minun mielestäni tämä on selkeästi positiivinen asia ja hyvä toiminnan motiivi.

Valitettavasti kapitalismia syytetään monista sellaisista asioista, joihin kapitalismi ei ole mitenkään syyllinen. Kapitalismi ei ole syyllinen ihmisten ahneuteen. Kapitalismi päinvastoin järjestelmänä valjastaa ihmisten ahneuden palvelemaan hyväntekeväisyyttä. Kun ahne ihminen yrittää kapitalistisessa järjestelmässä kerätä itselleen mahdollisimman paljon omaisuutta, niin sen tulee tapahtua voiton tavoittelun kautta. Ja kuten jo todettua, niin voittoa tavoitellessaan ihminen tulee aina luoneeksi maailmaan jotain muiden ihmisten mielestä hyödyllisempää kuin siellä oli ennen hänen toimiaan. Kapitalismissa ahneus ei ole enää ongelma, kuten se on pakon sisältämissä järjestelmissä, joissa omaisuutta voi kerätä ilman voiton tavoittelua.

Kapitalismi ei myöskään pakota ihmisiä toimimaan vastoin tahtoaan. Tämän pitäisi olla selvää jo pelkästään kapitalismin määritelmään nojautuen. Kapitalismin määritelmään sisältyy taloudellisten päätösten vapaaehtoisuus. Kapitalismiin ei myöskään kuulu väkivalta, jota tarvitaan ihmisten pakottamiseen.

Kapitalismi ei johda siihen, että kaikki omaisuus tulisi olemaan vain muutamien harvojen käsissä. Tämän estää ihmisten erilaisuus ja epätäydellisyys. Vaikka joku ihminen onnistuisi elämänsä aikana keräämään suuren omaisuuden, niin yleensä jo seuraava tai vähintään sitä seuraava perillinen onnistuu laittamaan omaisuuden taas uudelleen kiertoon.

Kapitalismi järjestelmänä ei ole syyllinen siihenkään ettei se tuota täydellisiä tuloksia. Mikään järjestelmä ei tuota täydellisiä tuloksia, koska toimijat eivät ole täydellisiä. Kapitalismi on itsekorjaava järjestelmä, joka yrittää hakeutua parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen palkitsemalla hyvistä teoista ja rankaisemalla huonoista. Lisäksi se yrittää minimoida ihmisten heikkouksien vaikutukset tai jopa kääntää ne hyödyksi muille ihmisille.

Kapitalismia ei harrasteta Yhdysvalloissa. Monesti kaikki mitä tapahtuu Yhdysvalloissa liitetään kapitalismiin. Yhdysvalloissa ei ole enää pitkään aikaan ollut kapitalistista talousjärjestelmää. Yhdysvalloissa on nykyään suuri julkinen talous ja erityisen paljon erilaisia valtion takaamia etuuksia tietyille yrityksille. Siellä on siis jonkinlainen suosikkitalous, joka välttämättä johtaa erilaisiin vinoumiin ja vaikeuksiin. Yhdysvaltojen vaikeudet ja ongelmat eivät siis yleensä ole kapitalismin vaikeuksia vaan suosikkitalouden vaikeuksia.

Jos sinä et pidä yksityisomistukseen, vapauteen ja väkivallattomuuteen perustuvasta järjestelmästä, niin millaisesta järjestelmästä sinä sitten pidät? Mitkä maat ovat olleet historiallisesti miellyttävämpiä paikkoja asua ja elää - sellaiset, joissa on ollut lähimpänä kapitalismia oleva talousjärjestelmä vai sellaiset, joissa on ollut eniten päinvastainen talousjärjestelmä?