![]()
Näky New Yorkin World Trade Centerin kaksoistornien romahtamisesta tahallisen väkivallan seurauksena, tuntuu symboloivan kahta asiaa, jotka näyttävät nykyään täysin unohdetuilta: vapaan kaupankäynnin uskomaton merkitys sivilisaatiolle, ja kuinka haavoittuvainen se on vihollisilleen. Jos kapitalismin viholliset ovat lujasti päättäneet tuhota vaurauden lähteen, meillä ei ole paljoakaan keinoja estää heitä.
Lähes neljänsadan metrin korkuisten tornien 110:stä kerroksesta avautui upea näköala aina 88 kilometrin päähän: kattava näkymä sivilisaatiosta. Paljon tärkeämpää sivilisaatiolle on kuitenkin se, mitä tapahtui tornien sisällä: yrittäjyyttä, luovuutta, kaupankäyntiä, palveluita, kaikki rauhanomaisesti, kaikki ihmiskunnan hyödyttämiseksi.
Millaisia palveluita? Saksalainen Deutsche Bank miehitti neljää kerrosta. Liikepankki Morgan Stanley kahtakymmentä kerrosta, ja törmäyksen aikana se isännöi kansallisen ekonomiliiton neljänsadan osallistujan kokousta. Fred Alger Management, uusien meklarien ja analyytikkojen harjoittelupaikka, sijaitsi 93. kerroksessa. Cantor Fitzgeraldin välittäjät työskentelivät kerroksissa 101-105. MassMutual 33. kerroksessa.
Fiduciary Trust, hyvin pärjännyt sijoitusyhtiö, työllisti 500 henkilöä, jotka työskentelivät viidessä kerroksessa aivan rakennuksen huipulla. Muita World Trade Centerin yrityksiä olivat muun muassa Network Plus, Harris Beach & Wilcox, Oppenheimerfunds, Bank of America, Kemper Insurance, Lehman Brothers, Morgan Stanley Dean Whitter, Credit Suisse First Boston ja Sun Microsystems.
Siellä olivat välittäjät, jotka sijoittivat säästöjämme yrittäen parhaansa ohjatakseen resurssit parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Siellä olivat vakuutusyhtiöt, jotka tekivät arvokasta työtä turvatakseen meitä ja omaisuuttamme onnettomuuksien varalta. Siellä olivat monet vähittäismyyjät, jotka vaaransivat oman elantonsa toimittaakseen meille kuluttajille haluamiamme tavaroita ja palveluita. Siellä olivat lainanantajat, juristit, agentit ja arkkitehdit, joiden panos on tärkeä jokapäiväisessa elämässämme.
Jotkut meistä tunsivat niitä miehiä ja naisia, jotka ovat nyt kuolleet, mutta useimmille meistä he jäävät nimettömiksi. Tunsimmepa heitä tai emme, he olivat joka tapauksessa meidän hyväntekijöitämme, koska vapaassa markkinataloudessa yrittäjien toimet hyödyttävät kaikkia, useimmiten huomaamattomalla tavalla. He kaikki kantavat oman osuutensa siihen pääoman kekoon, mihin vauraus yleisesti ottaen perustuu. He työskentelevät päivittäin ohjaillen resurssien käyttöä vähentääkseen tuhlausta ja tehottomuutta ja tuodakseen saatavillemme jokapäiväistä elämäämme parantavia tuotteita ja palveluita.
Ajatelkaapa vaikka niitä merkittäviä ihmisiä, jotka työskentelivät kansainvälisen kaupan parissa. He tekivät lähes mahdottomuuksia päivittäin. He kohtasivat maailman, jossa oli yli 200 valtiota, satoja kieliä ja murteita, lähes yhtä paljon valuuttoja ja hallintoja, tuhansia kulttuurieroja ja miljardeja kuluttajia. Silti he onnistuivat mahdollistamaan rauhanomaisen kaupankäynnin. He etsivät ja tarttuivat jokaiseen mahdollisuuteen parantaa ihmistenvälistä yhteistyötä.
Yksikään hallitus ei ole saavuttanut mitään yhtä merkittävää. Se on ihme, jonka on saanut aikaan vapaa kaupankäynti ja he, jotka ovat ottaneet kantaakseen taakan sen toteuttamisesta.
Kuulemme usein latteuksia ihmisten veljeydestä. Sitä ei kuitenkaan näy Yhdistyneissä Kansakunnissa eikä valtioiden huippukokouksissa. Siellä on vain konflikteja, jotka yleensä ratkaistaan joiltakin toisilta väkivalloin otetulla rahalla. World Trade Centerissä ihmisten veljeys oli jokapäiväinen asia.
Ei ollut väliä olitko nepalilainen mattokauppias, kiinalainen kalastaja vai moottorien valmistaja Yhdysvaltain Keskilännessä. World Trade Centerissä työskennelleet auttoivat sinut kontaktiin niiden kanssa, jotka arvostivat tuotteitasi ja palveluitasi. Vapaaehtoisuus ja valinta -- ei konflikti ja pakottaminen -- olivat kaiken ydin. Heidän mottonaan oli sopimus, ei hegemonia.
Totta, kaikkien näiden liikemiesten ja kauppiaiden tavoitteena on voinut olla heidän oma henkilökohtainen hyötynsä, mutta heidän työnsä vaikutukset hyödyttivät heidän itsensä lisäksi myös kaikkia muitakin. Koska vapaan kaupankäynnin hyödyt eivät ole vain paikallisia, vaan kansallisia, eivätkä vain kansallisia vaan kansainvälisiä, niin World Trade Centerin työntekijät olivat monin tavoin meidän jokaisen henkilökohtaisia hyväntekijöitä. Heidän työnsä tuloksista saimme nauttia joka kerta, kun käytimme pankkikorttia, nostimme käteistä rahaa pankista, ostimme jotain jonkin ketjun myymälästä tai tilasimme jotain netistä.
Lyhyesti sanottuna, nämä ihmiset olivat tuottajia. Frédéric Bastiatin sanoin he
- loivat tyhjästä asioita, jotka ylläpitävät ja parantavat elämää niin, että ihmiset ja ihmisyhteisöt voivat moninkertaistaa niitä rajatta aiheuttamatta kurjuutta muille ihmisille tai yhteisöille.
Kyllä, he tekivät voittoa, mutta suurin osa heidän työstään jäi palkitsematta. Ainakin sitä arvostettiin yleisesti ottaen aivan liian vähän. Heitä ei kutsuttu kansan palvelijoiksi. Heitä ei ylistetty heidän yhteisen hyvän eteen tekemistään uhrauksista. Populaarikulttuurissa näitä "rahakeskuksia" pidettiin ahneuden ja korruption lähteinä. Meille kerrotaan, että nämä ihmiset olivat syyllisiä ympäristön tuhoamiseen ja työntekijöiden hyväksikäyttöön, että World Trade Centerin "globalistit" juonittelivat eivät rakentaakseen vaan tuhotakseen. Vielä kaiken sosialismin aikaansaaman tuhon jälkeenkin kapitalistien on edelleen kannettava kadehdittujen ja vihattujen taakkaa.
Viha yrittäjiä vastaan tulee esiin lukemattomilla eri tavoilla. Näemme sen, kun franchising-ravintoloita tuhotaan, kuten Ranskassa säännöllisesti tapahtuu. Yhdysvalloissa hallitus tekee työtä "suojellakseen" maata kaupalliselta käytöltä, ja yhä useampi ja useampi laki perustuu sille oletukselle, että liikemaailma on vihollisemme, ei palvelijamme. Talousuutiset esittävät paljon useammin yritysten konnantöitä kuin saavutuksia. Tai katsokaa tyypillistä collegea: opiskelijoita vaaditaan paljon useammin lukemaan Marxia ja marxilaisia kuin Misesiä ja misesläisiä.
Kaikki kapitalismin viholliset käyttäytyvät kuin kapitalismin tuhoamisella ei olisi mitään huonoja vaikutuksia elämäämme. Luokissa, televisiossa ja elokuvissa meille maalaillaan jatkuvasti kuvaa siitä, miten autuasta olisi, jos vain pääsisimme eroon niistä, jotka ansaitsevat elantonsa omistamalla, spekuloimalla ja keräämällä vaurautta.
Älykköpiirit ovat jo satoja vuosia vaatineet kapitalismin ja jopa kapitalistien tuhoamista. Aikojen alusta lähtien kauppiasta ja hänen liiketoimiaan on pidetty halpamaisina. Tosiasiassa heidän poissaolonsa sysäisi meidät barbarismiin ja äärimmäiseen köyhyyteen. Jopa nyt noiden ennen niin mahtavien tornien ja niissä työskennelleiden ihmisten tuhoaminen on köyhdyttänyt meitä useammilla tavoilla kuin mitä tulemme koskaan tietämäänkään.
Ne, jotka ymmärtävät taloutta ja ylistävät markkinatalouden luovuuden voimaa ymmärtävät tämän korkeamman totuuden, minkä takia me puolustamme vapaata markkinataloutta kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Siksi etsimme keinoja tuhota muurit ja esteet, joita valtiot ja antikapitalistit ovat liikemiesten vapaudelle pystyttäneet. Me pidämme liikemiehiä sivilisaation puolustajina joten haluamme puolustaa heidän etujaan kaikilla osaamillamme tavoilla.
Suremme World Trade Centerissä kuolleita. Suremme heidän menetettyä työtään. Olemme heille velkaa sen, että uudistamme heidän panoksensa yhteiskunnalle.
Kuten Ludwig von Mises kirjoitti:
- Kukaan ei voi löytää turvallista tietä itselleen, jos yhteiskunta kulkee kohti tuhoa. Siksi jokaisen on oman etunsa tähden heittäydyttävä osaksi henkistä taistelua. Kukaan ei voi jäädä välinpitämättömänä syrjään. Kaikkien etu riippuu tuloksesta. Halusipa tai ei, jokainen ihminen on imaistu keskelle suurta historiallista taistelua, johon aikakautemme on syössyt meidät.
* * *
Tämä kirjoitus on käännökseni Llewellyn H. Rockefeller Jr:n artikkelista, joka julkaistiin Mises-instituutin sivuilla alun perin 11.9.2001, ja nyt uudestaan World Trade Centerin terrori-iskujen kymmenvuotismuistopäivänä.
12.09.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
