Ihmisarvo on noussut vaalien jälkeisen Suomen kuumaksi puheenaiheeksi, kun Jussi Halla-ahon äänivyörystä shokkiin joutuneet tahot ovat kaivaneet Halla-ahon blogista saivartelunsa kohteeksi artikkelin, jossa Halla-aho pohtii sarkastiseen tyyliinsä ihmisarvoa ja sen määrittelyä. Kiihkottomin ja paras lukemani kommentointi aiheeseen löytyy Henry Laasasen artikkelista. Read More
29.04.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
168 ääntä! Uskomaton tulos, olen erittäin tyytyväinen. Erityisen hieno tuo tulos on, kun huomioidaan, etten sijoittanut kampanjaani kuin reilusti alle sata euroa (tarkkaa summaa en tiedä, koska yhteisiä kuluja ei ole vielä laskettu) ja juuri kampanjan loppuvaiheisiin sijoittunut loukkaantuminenkin (teloin oikean käteni kipsauskuntoon) rajoitti menoa tuntuvasti.
Hyvälle tulokselle on mukavaa etsiä syitä, ja koska televisiotoimittajat eivät sitä minulta salamavalojen loisteessa kysele, joudun etenemään itse itseäni haastatellen. Monestihan ääniä kerätään suurella rahalla tai hyvällä ulkonäöllä. Koska omalla kohdallani kummastakaan edellä mainitusta ei voi olla kyse, niin voinen melko turvallisin mielin olettaa, että saamani äänet ovat suurelta osin aitoa vapauden kannattamista. Osa äänistä on varmaankin kaveriääniä, mutta ei minulla kuitenkaan ihan noin paljoa kavereita ole.
Vaalikoneet olivat varmaankin merkittävässä osassa siinä, että äänestäjät yleensäkään huomasivat minua, joten kiitokset niiden tekijöille ja ylläpitäjille. Vaikka vastaaminen vaalikoneiden valtavasta määrästä johtuen välillä olikin puuduttavaa, niin se luultavasti kannatti. Vaalikone on köyhän ehdokkaan paras kaveri.
Kaiken kaikkiaan liberaaleilla ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin. Erityisen suuri pettymys oli, että loistavan kampanjan tehnyt ja siihen todella paljon panostanut Jouni Flemming, sai vain 303 ääntä. Yhteensä liberaalit ehdokkaat saivat 902 ääntä koko maassa, jolla ei silläkään juuri juhlita, mutta olihan se toki tiedossa, että vapaus tulee häviämään nämä vaalit. On valitettavan luonnollista, että nykyisestä taloustilannetta yritetään ensin krapularyypyn tavoin korjata sääntelyn lisäämisellä, vaikka nimenomaan sääntely koko kriisin alun perin mahdollisti.
Sain kuitenkin omasta tuloksestani uutta intoa vapauden puolesta kamppailuun. Aionkin tunnustella pikapuoliin, olisiko Keski-Suomessa riittävästi liberaaleja henkilöitä säännöllisiin tapaamisiin tai jopa yhdistystoimintaan. Tästä tiedottelen lisää myöhemmin, pysykää kanavalla, ja vielä kerran: Kiitos!
18.04.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Europarlamentaarikko Satu Hassi (vihr) on jättänyt oikeuskanslerille kantelun Talvivaaran kaivoksen uraanintuotannosta ja kyselee, että pitäisikö koko kaivoksen toimilupa peruuttaa. Asiasta uutisoi Kauppalehti. Kauppalehden mukaan:
"– Hankkeen merkitystä on haluttu vähätellä. Talvivaaran päätuote on nikkeli, mutta uraaniakin on laskettu saatavan 80 prosenttia Suomen tarpeesta, Hassi sanoo."
Niin... Hassille olisi varmaan hirveää, jos Suomi olisi (lähes) omavarainen uraanin suhteen. Sittenhän ydinvoimaa ei voisi enää vastustaa sillä argumentilla, että uraanin saatavuus on epävarmaa, uraani pitää rahdata tänne epäekologisen kaukaa tai, että se tuotetaan kaivostyöntekijöiden kannalta epämääräisissä olosuhteissa jossain halpamaassa.
Talvivaara on yksi niistä harvoista yrityksistä, jotka ovat listautuneet Helsingin pörssiin parin viimeisen vuoden aikana. Se työllisti tilikauden 2010 lopussa 389 henkilöä ja 44% sen osakkeista omistavat suomalaiset kotitaloudet. Hassi ilmeisesti tavoittelee sitä, että nämä ihmiset joutuisivat työttömäksi tai menettäisivät osakesäästönsä. Valojen sammuttaminen Suomesta olisi taas yhden askeleen lähempänä.
* * *
Kirjoittaja on Liberaalit ry:n eduskuntavaaliehdokkaana sitoutumattomana piraattipuolueen listalla Keski-Suomen vaalipiirissä numerolla 18 ja kannattaa ydinvoimaa -- ei fanaattisesti eikä ydinvoiman itsensä takia, vaan tällä hetkellä ainoana realistisena vaihtoehtona.
12.04.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Voiko demokraattisella valtiolla -- eli siis käytännössä ihmisten yhteenliittymällä -- olla sellaisia oikeuksia, mitä kenelläkään sen yksittäisistä jäsenistä ei ole? Jos voi, niin voiko niitä loogisesti johtaa jostakin?
Tällainen oikeus on esimerkiksi verotusoikeus. Minulla itselläni ei ole oikeutta ottaa osuutta naapurieni rahoista, vaikka tarkoitukseni olisi antaa ne hyvään tarkoitukseen. Tällaista oikeutta ei ole kenelläkään muullakaan suomalaisella (ainakaan, jos lähtökohdaksi otetaan Suomen laki). Tilannetta ei muuta sekään, että liittoudun yläkerran naapurini tai vaikka koko talon asukkaiden kanssa. En edelleenkään saa napata osuutta naapurini palkasta ja lahjoittaa sitä lastensairaalalle. Miten ja mistä siis johdetaan se, että valtiolla on kuitenkin oikeus toimia niin? Matemaattisesti ilmaistuna se on sama kuin 1 + 1 = 3.
Tämä kysymys tuli mieleeni (ja lainasin myös otsikon) Kaisa Kansineen artikkelista, jossa hän kyseli samanlaisia perusteluja omistusoikeudelle. Kansineen kysymykseen en osaa vastata, mutta ikään kuin vastapainoksi heitän tuon oman kysymykseni. Kansine ainakin väitti, ettei hänellä ole lähtöoletuksia asian suhteen, mutta minulla kyllä on noiden valtion oikeuksien suhteen se oletus, että ne eivät synny tyhjästä. Mistä ne siis tulevat?
* * *
Kirjoittaja on Keski-Suomen piraattien listalla ehdokkaana eduskuntavaaleissa numerolla 18, ei vastusta ihan kaikkea verotusta, mutta on sitä mieltä, että verotuksessa olisi aina pidettävä mielessä, että loppujen lopuksi kyse on kuitenkin jonkun toisen rahoista.
11.04.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Päivän huumoripläjäyksen (tai oikeastaanhan tämä on jo nyt päivän myöhässä) tarjoaa Mari Kiviniemi.
25.3.2011: "Pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) mukaan Portugali ei ole pyytämässä ulkomaista laina-apua talouskriisiinsä."
Tuon luettuani ainoa mieleeni tuleva ajatus oli, että kuinkakohan monta päivää kestää, että
6.4.2011: "Portugali pyytää EU:lta rahoitusapua talouskriisin hoitoon."
Tänään tuli sitten pisteenä ii:n päälle:
7.4.2011: "Portugalin tarvitseman taloudellisen avun määrä nousee todennäköisesti noin 60–80 miljardiin euroon, uutistoimisto Reuters kertoo EU-lähteisiin vedoten."
Siinä huumoriosuus. Kyyneleet tulevat, kun muistaa, että Kiviniemi tosiaan on Suomen pääministeri.
* * *
Ihan vakavissani sanon sen, että Suomen kannattaa nyt tosissaan välttää velkaantumista. Vaikeuksiin joutuneiden maiden auttamisesta voidaan olla montaa mieltä. Itsekään en kovin mielelläni lapioisi suomalaisten veronmaksajien rahaa etelän tuhlareille, mutta voi kieltämättä olla niin, että Kreikan, Irlannin, Portugalin ynnä muiden konkurssiin päästäminen olisi kaikille vieläkin pahempi vaihtoehto. Se on kuitenkin varmaa, että jos Suomi ajaa itsensä vastaaviin velkaongelmiin, niin auttajia on entistä vähemmän ja heillä on entistä vähemmän rahaa. Säästökuuri nyt on karvasta lääkettä, mutta luultavasti parempi vaihtoehto kuin tilanteen päästäminen romahduksen partaalle.
07.04.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Onko nykyisenkaltaisen hyvinvoivanvaltion romahdus mahdollinen? Riittävätkö rahat perusbyrokratiaan, vai kannattaisiko alkaa varautua siihen, että järjestelmä kaatuu?
Jouni Flemming selvitti ansiokkaassa artikkelissaan, että valtio ei pysty luomaan hyvinvointia. Ainoat kansantaloutta aidosti kasvattavat toimijat ovat yksityiset yritykset. Valtion toimet ovat vain yritysten luomien resurssien siirtämistä taskusta toiseen. Keski-Suomen Suuressa vaalipaneelissa kaikki osallistujat olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että pääomatulojen verotusta on kiristettävä. Vaikuttaa siis siltä, että tämä toimenpide tulee tapahtumaan seuraavan vaalikauden aikana.
Täytyy kuitenkin muistaa, että juuri pääomatuloja nauttivat ovat niitä, joiden on kaikkein helpointa siirtää omaisuutensa ja tulonsa ulkomaille. Sen estäminen vaatisi rajuja toimenpiteitä ja luultavasti esimerkiksi EU:sta eroamista. Uskon (ja toivon), että niihin ei kuitenkaan olla valmiita.
Kysymys kuuluukin, millainen korotus olisi suurpääomalle liikaa. Kosmeettisilla yhden prosenttiyksikön muutoksilla ei budjettivajetta paikata. Valtion tämän vuoden talousarvioesityksen mukaan pääomatuloverolla kerätään n. 1,7 miljardia euroa. Korotus 30%:iin toisi rapiat 0,1 miljardia lisää. Suuri summa toki sekin, mutta pisara meressä verrattuna esimerkiksi siihen, että valtio suunnittelee ottavansa tänä vuonna 8,4 miljardia euroa lisää velkaa. Jotta päästäisiin vähänkään merkittäviin lukemiin, pitäisi pääomatulovero kiskaista kerralla johonkin 50% hujakoille, ja silloinkin tulisi katettua vain reilu kolmannes velanotosta.
Täytyy myös huomioida, että jokainen pääomatuloveron korotuksen takia ulkomaille siirtynyt yritys maksaa verotuloissa moninkertaisesti menetetyn pääomatulon verran. Pääomatulovero on vain 5% verotuloista. Noin 28% verotuloista koostuu ansiotuloverosta ja yhteisöverosta, ja näitä ulkomaille siirtyvä omistaja vienee mukanaan merkittävästi. Pahin tilanne on, jos koko yrityksen toiminta siirretään ulkomaille, jolloin liikevaihdon perusteella kannettavat verotkin, 42% kaikista verotuloista, jäävät saamatta.
Pahimmillaan pääomatuloveron korotus voisi olla sysäys verotulojen merkittävälle kutistumiselle, joka puolestaan tarkoittaisi entistä enemmän velanottoa. Se taas olisi Kreikan tie, tosin sillä erotuksella, että mahdollisia pelastajia olisi entistä vähemmän ja niillä olisi entistä vähemmän rahaa.
* * *
Kirjoittaja, joka siis ei korottaisi pääomatulojen verotusta (mutta voisi toki harkita pienten pääomatulojen verotuksen keventämistä ajatuksena tukea "kansankapitalismia" ja osakeyhtiöiden laajaa suomalaista omistuspohjaa) on Keski-Suomen piraattien listalla ehdokkaana eduskuntavaaleissa numerolla 18.
05.04.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Yritykset, joiden hallituksessa on naisia, tekevät isompaa voittoa. Näin ainakin, mikäli uskomme EU:n oikeuskomissaari Viviane Redingiä, ja miksi emme uskoisi. Erikoista asiassa on kuitenkin se, että Kauppalehden artikkelin mukaan Reding aikoo esittää pakollisia naiskiintiöitä yritysten hallituksiin.
Miksi ihmeessä pakollisia? Ainakin minä olen ymmärtänyt, että yritysten -- varsinkin suuryritysten -- omistajat ovat ahneita voitontavoittelijoita. Voisi siis kuvitella, että jos naisten johtamat yritykset tuottavat enemmän voittoa, niin omistajat nimittäisivät naisia yritysten hallituksiin ihan ilman mitään pakkoja ja määräyksiäkin. Ei kai voitontavoittelusta sentään lakisääteistä pakkoa pidä tehdä?
* * *
Kirjoittaja on Liberaalit ry:n eduskuntavaaliehdokkaana sitoutumattomana piraattipuolueen listalla Keski-Suomen vaalipiirissä, ja vastustaa ehdottomasti kaikkea sukupuoleen, uskontoon, etniseen taustaan ynnä muuhun vastaavaan perustuvaa syrjintää -- myös sellaista, jota tietyt tahot "positiiviseksi" syrjinnäksi (Yäk!) kutsuvat.
Vaalisivu: http://liberaalit.fi/jani-korhonen
16.03.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Tosin en kuitenkaan siksi, että he olisivat niin hyviä, vaan lähinnä siksi, että muut ovat vielä huonompia. Perussuomalaisten vaaliohjelma on harmillisen ristiriitainen. Ohjelman alussa liberaalikin innostui hienoista virkkeistä, jotka puhuivat yksilön tarpeesta henkiseen kasvuun ja, että jokainen on oman elämänsä asiantuntija. "Oma tupa, oma lupa" on kuulemma hieno tunnuslause.
Valitettavasti se ei kuitenkaan perussuomalaisten mielestä ilmeisesti päde esimerkiksi siihen, että ihmiset saisivat päättää omien rahojensa käytöstä itse, tai siihen, millaisia nautintoaineita kukin omassa tuvassaan käyttää. Ohjelmasta löytyy jokaisen muunkin suuren puolueen tyyliin vannoutunut rahapelimonopolien kannatus ja sen huumepoliittinen kannanotto on suorastaan järkyttävän näköalaton ja vanhanaikainen.
"Huumausainepolitiikassa kannatamme nollalinjaa eli mielestämme ei ole olemassa mietoja huumeita", toteavat perussuomalaiset. Valitettavasti tosiasia kuitenkin on, että huumeiksi luokitelluista päihteistä löytyy hyvinkin erilaisia aineita, joiden vaarallisuus käyttäjälleen vaihtelee suuresti, eivätkä lailliset päihteemme alkoholi, nikotiini ja kofeiini ole läheskään sieltä vaarattomimmasta päästä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:20drugs.gif).
Onneksi perussuomalaisten vaaliohjelmasta löytyy paljon hyvääkin. Esimerkiksi pienyrittäjyyden tärkeyden tunnustaminen on ehdottomasti positiivinen asia, vaikka pelkäänkin, että persujen pienyrittäjyyden tukeminen on sitä samaa vanhaa holhousmeininkiä: "Jos jokin liikkuu, verota sitä. Jos se liikkuu vielä, verota sitä lisää. Kun se vihdoin pysähtyy, maksa sille tukiaisia." Myös koulutuspolitiikka vaikutti minusta ihan järkevältä, sillä ohjelman perusteella perussuomalaiset haluaisivat muokata koulutusjärjestelmäämme paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi. Tosiasia kun kuitenkin on, että kaksi putkiasentajaa, kaksi merkonomia, insinööri ja maisteri luovat taatusti enemmän hyvinvointia kuin neljä maisteria ja kaksi insinööriä. Myös pakkoruotsin poistaminen vapauttaisi resursseja hyödyllisempien aineiden opiskeluun.
Erityisen hyvältä vaikutti minusta maahanmuuttopolitiikkaan keskittynyt osio. Oli ilahduttavaa huomata, että ohjelmassa ei juurikaan hehkutettu maahanmuuton rajoittamisesta. Sen sijaan ehdotettiin maahanmuuttajien sosiaalietuuksien leikkaamista, mikä on minusta paras mahdollinen keino kohdemaalle haitallisen eli pääosin sosiaaliturvan motivoimana tapahtuvan maahanmuuton hillitsemisessä. Oikeasti sotaa ja vainoa pakenevat tyytyvät kyllä vähempäänkin, joten heidän auttamisestaan ei siinä mallissa tarvitse tinkiä.
Tehottoman ja usein diktaattorien taskuun päätyvän kehitysavun vähentäminen on myös askel oikeaan suuntaan. Tosin, jotta kehitysmaita saataisiin oikeasti autettua, se vaatisi lisäksi myös tullimuurien ja muiden vapaan kaupan esteiden vähentämistä, jotta kehitysmaat saisivat omia tuotteitaan markkinoille, ja voisivat siten alkaa auttaa itse itseään. Valitettavasti jälkimmäisestä ei perussuomalaisten ohjelmassa puhuttu mitään, ja rivien välistä oli luettavissa, ettei heillä sellaisia aikomuksia olekaan.
Voin siis tervehtiä ilolla perussuomalaisten kannatuksen huikeaa nousua. Eivät he ainakaan muita eduskuntapuolueita huonommilta vaikuta, ja perussuomalaisten nousu tuo kaivattua rikkautta ja eksoottista värinää Suomen ummehtuneeseen poliittiseen ilmapiiriin. Paremmilla vaihtoehdoilla, sananvapauden ja yksityisyyden suojan puolesta puhuvilla Piraateilla, suoraa demokratiaa ajavalla Muutos 2011:llä, yksilönvapauksien puolesta taistelevista Liberaaleista puhumattakaan ei varmaankaan vielä näissä vaaleissa ole mahdollisuuksia suurempaan menestykseen. Ehkä heidän vuoronsa tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa tai kuntavaaleissa 2012. Toivottavasti perussuomalaisten menestys on herättänyt kansalaisissa ajatuksen siitä, että ehkä äänestämällä sittenkin voisi vaikuttaa johonkin.
02.03.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Iltalehden mukaan lakivaliokunta tukee seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön tiukentamista siten, että raiskauksen tunnusmerkit täyttyvät myös silloin, kun tekijä käyttää hyväkseen uhrin puolustuskyvyttömyyttä tai tiedottomuuden tilaa. Tämä tarkoittaisi mm. rangaistusten tuntuvaa kovenemista, sillä teon vähimmäisrangaistus nousisi 14 päivästä yhteen vuoteen vankeutta ja mahdollisuus tuomita tekijä pelkkiin sakkoihin poistuisi. Tiukennus herättää ainakin minussa oikeusturvaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä
Ensinnäkin, rangaistusasteikon karsinta alapäästä (no pun intended) ei tunnu oikeudenmukaiselta. Kuten Iltalehti toteaa, nykyisin tekijä on selvinnyt nimikkeellä seksuaalinen hyväksikäyttö, mikäli hän on käyttänyt hyväkseen toisen puolustuskyvytöntä tilaa, mutta ei ole saattanut toista puolustuskyvyttömäksi. Tämä kuulostaa minusta ihan järkevältä ja hyvältä periaatteelta. Ovathan rikosnimike ja tuomio aivan erilaisia myös esimerkiksi silloin, jos varastaa puolustuskyvyttömän henkilön lompakon kuin, jos olisi ensin mukiloinut tai huumannut jonkun tajuttomaksi ja sitten ryöstäisi lompakon. Miksei samaa periaatetta voi soveltaa myös seksuaalirikoksissa?
Toinen, vakavampi kysymys koskee syytetyn oikeusturvaa. Poliisin mukaan viidennes raiskausilmoituksista on perättömiä. (Asiasta uutisoi esim. Turun Sanomat.) Koska oikeusjärjestelmä ei ole aukoton, jonkin verran näitä perättömiä ilmoituksia etenee väistämättä myös syytteeseen ja aina tuomioonkin asti. Rangaistusasteikon koventuessa myös väärien tuomioiden aiheuttamat yksilölliset tragediat moninkertaistuvat. Kun vielä huomioidaan se, että kuten esimerkiksi kyläkauppias Vesa Keskisen tapaus osoitti, väärästä ilmiannosta ei tule naiselle mitään seurauksia, niin miten uuden lain tultua voimaan turvataan raiskauksesta syytetyn oikeudet?
Miten estetään se, ettei satunnaiseen yhden illan juttuun hypännyt nainen jostakin suututtuaan tai alun perinkin ihan puhtaassa kiristämistarkoituksessa (kuten Keskisen tapauksessa) uhkaa miestä väärällä raiskaussyytteellä? Olkoot naiset miten paljon miehiä oikeudenmukaisempia, moraalisempia ja parempia ihmisiä tahansa, niin inhimillisiä hekin ovat, ja tarpeeksi houkuttelevan tilaisuuden tullen varmasti sortuvat vääryyksiin. Rangaistusasteikon kovennus, uhrin kaiken vastuun omasta toiminnastaan poistaminen ja väärän ilmiannon seurauksien olemattomuus luovat erittäin houkuttelevat olosuhteet väärille syytöksille.
Iltalehden juttu vilisee epämääräisiä termejä "pelkotila", "avuton tila" ja "kykenemätön puolustamaan itseään". Miten tuollainen tila todistetaan? Vai onko sitä tarkoituskaan todistaa? Otetaanko tässä(kin) käyttöön käänteinen todistustaakka, jossa syytetyn täytyy todistaa, että syytteen esittäjä ei ollut peloissaan, avuton eikä kykenemätön puolustamaan itseään? Voidaanko olettaa, että syytetyllä, joka on usein itsekin ollut päihtynyt, on edes ollut edellytyksiä arvioida toisen tietoisuuden, pelkojen tai avuttomuuden tilaa?
Periaatteessa pidän rangaistusasteikon tiukentamista kyllä hyvänä ajatuksena. Raiskaus on törkeä ja iljettävä rikos. Niin on kuitenkin myös siitä aiheetta syyttäminenkin. Laki kaipaisi siis mielestäni rinnalleen tuntuvasti kiristetyt rangaistukset vääristä syytöksistä. Vääristä raiskaussyytöksistä voisi aivan huoletta kirjoittaa oman lain. Onhan nytkin ehdotetun lakiuudistuksen nimenomainen tarkoitus saada raiskaukset erilaiseen asemaan muihin rikoksiin verrattuna.
10.02.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Lähden eduskuntavaaleihin Piraattipuolueen listalla sitoutumattomana ehdokkaana. Liberaalit ry. on sopinut Piraattipuolueen kanssa yhteistyöstä siten, että Liberaalien ehdokkaat pääsevät Piraattipuolueen listoille ja ainakin osa heistä on myös liittynyt Piraattipuolueeseen. Tämä on ehdottomasti helpompi tapa lähteä ehdokkaaksi kuin oman valitsijayhdistyksen perustaminen.
Yhteistyö Piraattipuolueen kanssa tuntuu luontevalta, koska molempien ryhmien näkemykset ihmisoikeuksista, kuten yksilön- ja sananvapaudesta, ovat hyvin samankaltaisia. Minulle on tärkeää, että ihmisten yksilönvapaudet, sananvapaus ja omaisuuden suoja säilytetään myös Internetissä ja tietoyhteiskunnassa yleensäkin. Tekniikan kehitys on tuonut eteemme aivan uudenlaisia tietosuojaan, yksilönvapauksiin, sananvapauteen ja omaisuuden suojaan liittyviä kysymyksiä, ja Piraattipuolueesta löytyy erinomaista asiantuntemusta näiden kysymysten ratkaisuun.
Ehdokkaaksi päätin lähteä, koska minusta vaikuttaa siltä, että vapauden ja ihmisten itsemääräämisoikeuden kunnioitus tuntuu vähenevän hetki hetkeltä. Usein niiltäkin, jotka kannattavat vapautta monessakin asiassa, löytyy aina jokin yksittäinen tapaus, jossa vapautta voidaan heidän mielestään loukata "hyvästä syystä". Joku kannattaa pakollista asevelvollisuutta, joku ajaa kiihkeästi seksin ostamisen (tai myynnin tai molempien) kieltoa, joku on sitä mieltä, etteivät homoseksuaalit saisi rekisteröidä parisuhdettaan.
Halusin lähteä ehdolle vaaleihin tarjotakseni äänestäjille omassa vaalipiirissäni ainakin yhden vaihtoehdon, joka taatusti kannattaa yksilönvapauksia ja yksilöiden itsemääräämisoikeutta aina ja kaikissa asioissa. Vapautta ei yleensä viedä kerralla, vaan pikku hiljaa pieni pala kerrallaan. Jokainen yksittäinen vapauden rajoitus tuntuu luultavasti suurimmasta osasta ihmisiä täysin merkityksettömältä, mutta pienistä puroista kasvaa suuri virta, ja joku päivä voimme herätä huomaamaan, että vapaudestamme ei ole jäljellä juurikaan mitään. Siksi on tärkeää puolustaa vapautta myös sellaisissa kysymyksissä, jotka itsestä tuntuvat merkityksettömiltä pikkujutuilta.
Vaalisivuni löytyy osoitteesta http://liberaalit.fi/jani-korhonen. Kerron siellä tarkemmin tavoitteistani ja mielipiteistäni, joskin jälkimmäisistä saa tietysti parhaan kuvan seuraamalla tätä blogiani.
Kanssani vapauden puolesta kamppailevat seuraavat ehdokkaat:
01.02.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off
Liberaalien mielestä jokaisen täysi-ikäisen suomalaisen on saatava elää omaa elämäänsä vapaasti, ilman valtion holhousta ja byrokratiaa. Liberaaleille tärkeitä arvoja ovat vapaus, tasa-arvo lain edessä, ihmisoikeudet ja oikeus yksityisyyteen.
Talouspolitiikkamme päämääränä on nostaa Suomen talous nousuun. Tekisimme tämän vähentämällä valtion menoja ja byrokratiaa, sekä keventämällä verotusta. Tämä parantaisi ihmisten ostovoimaa ja antaisi yrityksille paremmat mahdollisuudet toimia Suomessa. Kannatamme tasaveroa sekä perustuloa kaikille kansalaisille. Suomen taloudellinen menestys auttaa jokaista suomalaista ja on osaltaan varmistamassa paremman kasvuympäristön lapsillemme.
Vaadimme täysimittaista tasa-arvoa lain edessä. Mielestämme lainsäädäntö on kokonaisuudessaan muutettava sukupuolineutraaliksi. Jokaisella aikuisella ihmisellä on sukupuoleen, sen ilmaisemiseen ja seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun vastaavaan fyysiseen ominaisuuteen, tai mielipiteeseen katsomatta oltava samat oikeudet ja velvollisuudet lain edessä.
Mielestämme kannabis ja muut miedot huumeet tulisi laillistaa. Ei siksi, että olisimme “kannabispuolue” tai huumeiden käyttäjiä, vaan siksi että meidän mielestämme aikuiset ihmiset ovat itse oikeutettuja päättämään mitä tekevät omalle keholleen. Tämän lisäksi kieltolait tuovat mukanaan aina enemmän yhteiskunnallisia ongelmia mitä ne yrittävät ratkaista.
