Liberaalit

Kannattaako pääomatuloverotusta kiristää?

Onko nykyisenkaltaisen hyvinvoivanvaltion romahdus mahdollinen? Riittävätkö rahat perusbyrokratiaan, vai kannattaisiko alkaa varautua siihen, että järjestelmä kaatuu?

Jouni Flemming selvitti ansiokkaassa artikkelissaan, että valtio ei pysty luomaan hyvinvointia. Ainoat kansantaloutta aidosti kasvattavat toimijat ovat yksityiset yritykset. Valtion toimet ovat vain yritysten luomien resurssien siirtämistä taskusta toiseen. Keski-Suomen Suuressa vaalipaneelissa kaikki osallistujat olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että pääomatulojen verotusta on kiristettävä. Vaikuttaa siis siltä, että tämä toimenpide tulee tapahtumaan seuraavan vaalikauden aikana.

Täytyy kuitenkin muistaa, että juuri pääomatuloja nauttivat ovat niitä, joiden on kaikkein helpointa siirtää omaisuutensa ja tulonsa ulkomaille. Sen estäminen vaatisi rajuja toimenpiteitä ja luultavasti esimerkiksi EU:sta eroamista. Uskon (ja toivon), että niihin ei kuitenkaan olla valmiita.

Kysymys kuuluukin, millainen korotus olisi suurpääomalle liikaa. Kosmeettisilla yhden prosenttiyksikön muutoksilla ei budjettivajetta paikata. Valtion tämän vuoden talousarvioesityksen mukaan pääomatuloverolla kerätään n. 1,7 miljardia euroa. Korotus 30%:iin toisi rapiat 0,1 miljardia lisää. Suuri summa toki sekin, mutta pisara meressä verrattuna esimerkiksi siihen, että valtio suunnittelee ottavansa tänä vuonna 8,4 miljardia euroa lisää velkaa. Jotta päästäisiin vähänkään merkittäviin lukemiin, pitäisi pääomatulovero kiskaista kerralla johonkin 50% hujakoille, ja silloinkin tulisi katettua vain reilu kolmannes velanotosta.

Täytyy myös huomioida, että jokainen pääomatuloveron korotuksen takia ulkomaille siirtynyt yritys maksaa verotuloissa moninkertaisesti menetetyn pääomatulon verran. Pääomatulovero on vain 5% verotuloista. Noin 28% verotuloista koostuu ansiotuloverosta ja yhteisöverosta, ja näitä ulkomaille siirtyvä omistaja vienee mukanaan merkittävästi. Pahin tilanne on, jos koko yrityksen toiminta siirretään ulkomaille, jolloin liikevaihdon perusteella kannettavat verotkin, 42% kaikista verotuloista, jäävät saamatta.

Pahimmillaan pääomatuloveron korotus voisi olla sysäys verotulojen merkittävälle kutistumiselle, joka puolestaan tarkoittaisi entistä enemmän velanottoa. Se taas olisi Kreikan tie, tosin sillä erotuksella, että mahdollisia pelastajia olisi entistä vähemmän ja niillä olisi entistä vähemmän rahaa.

* * *

Kirjoittaja, joka siis ei korottaisi pääomatulojen verotusta (mutta voisi toki harkita pienten pääomatulojen verotuksen keventämistä ajatuksena tukea "kansankapitalismia" ja osakeyhtiöiden laajaa suomalaista omistuspohjaa) on Keski-Suomen piraattien listalla ehdokkaana eduskuntavaaleissa numerolla 18.

05.04.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Suuryritysten voitontavoittelusta lakisääteinen pakko?

Yritykset, joiden hallituksessa on naisia, tekevät isompaa voittoa. Näin ainakin, mikäli uskomme EU:n oikeuskomissaari Viviane Redingiä, ja miksi emme uskoisi. Erikoista asiassa on kuitenkin se, että Kauppalehden artikkelin mukaan Reding aikoo esittää pakollisia naiskiintiöitä yritysten hallituksiin.

Miksi ihmeessä pakollisia? Ainakin minä olen ymmärtänyt, että yritysten -- varsinkin suuryritysten -- omistajat ovat ahneita voitontavoittelijoita. Voisi siis kuvitella, että jos naisten johtamat yritykset tuottavat enemmän voittoa, niin omistajat nimittäisivät naisia yritysten hallituksiin ihan ilman mitään pakkoja ja määräyksiäkin. Ei kai voitontavoittelusta sentään lakisääteistä pakkoa pidä tehdä?

* * *

Kirjoittaja on Liberaalit ry:n eduskuntavaaliehdokkaana sitoutumattomana piraattipuolueen listalla Keski-Suomen vaalipiirissä, ja vastustaa ehdottomasti kaikkea sukupuoleen, uskontoon, etniseen taustaan ynnä muuhun vastaavaan perustuvaa syrjintää -- myös sellaista, jota tietyt tahot "positiiviseksi" syrjinnäksi (Yäk!) kutsuvat.

Vaalisivu: http://liberaalit.fi/jani-korhonen

16.03.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Tervehdin ilolla perussuomalaisten nousua

Tosin en kuitenkaan siksi, että he olisivat niin hyviä, vaan lähinnä siksi, että muut ovat vielä huonompia. Perussuomalaisten vaaliohjelma on harmillisen ristiriitainen. Ohjelman alussa liberaalikin innostui hienoista virkkeistä, jotka puhuivat yksilön tarpeesta henkiseen kasvuun ja, että jokainen on oman elämänsä asiantuntija. "Oma tupa, oma lupa" on kuulemma hieno tunnuslause.

Valitettavasti se ei kuitenkaan perussuomalaisten mielestä ilmeisesti päde esimerkiksi siihen, että ihmiset saisivat päättää omien rahojensa käytöstä itse, tai siihen, millaisia nautintoaineita kukin omassa tuvassaan käyttää. Ohjelmasta löytyy jokaisen muunkin suuren puolueen tyyliin vannoutunut rahapelimonopolien kannatus ja sen huumepoliittinen kannanotto on suorastaan järkyttävän näköalaton ja vanhanaikainen.

"Huumausainepolitiikassa kannatamme nollalinjaa eli mielestämme ei ole olemassa mietoja huumeita", toteavat perussuomalaiset. Valitettavasti tosiasia kuitenkin on, että huumeiksi luokitelluista päihteistä löytyy hyvinkin erilaisia aineita, joiden vaarallisuus käyttäjälleen vaihtelee suuresti, eivätkä lailliset päihteemme alkoholi, nikotiini ja kofeiini ole läheskään sieltä vaarattomimmasta päästä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:20drugs.gif).

Onneksi perussuomalaisten vaaliohjelmasta löytyy paljon hyvääkin. Esimerkiksi pienyrittäjyyden tärkeyden tunnustaminen on ehdottomasti positiivinen asia, vaikka pelkäänkin, että persujen pienyrittäjyyden tukeminen on sitä samaa vanhaa holhousmeininkiä: "Jos jokin liikkuu, verota sitä. Jos se liikkuu vielä, verota sitä lisää. Kun se vihdoin pysähtyy, maksa sille tukiaisia." Myös koulutuspolitiikka vaikutti minusta ihan järkevältä, sillä ohjelman perusteella perussuomalaiset haluaisivat muokata koulutusjärjestelmäämme paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi. Tosiasia kun kuitenkin on, että kaksi putkiasentajaa, kaksi merkonomia, insinööri ja maisteri luovat taatusti enemmän hyvinvointia kuin neljä maisteria ja kaksi insinööriä. Myös pakkoruotsin poistaminen vapauttaisi resursseja hyödyllisempien aineiden opiskeluun.

Erityisen hyvältä vaikutti minusta maahanmuuttopolitiikkaan keskittynyt osio. Oli ilahduttavaa huomata, että ohjelmassa ei juurikaan hehkutettu maahanmuuton rajoittamisesta. Sen sijaan ehdotettiin maahanmuuttajien sosiaalietuuksien leikkaamista, mikä on minusta paras mahdollinen keino kohdemaalle haitallisen eli pääosin sosiaaliturvan motivoimana tapahtuvan maahanmuuton hillitsemisessä. Oikeasti sotaa ja vainoa pakenevat tyytyvät kyllä vähempäänkin, joten heidän auttamisestaan ei siinä mallissa tarvitse tinkiä.

Tehottoman ja usein diktaattorien taskuun päätyvän kehitysavun vähentäminen on myös askel oikeaan suuntaan. Tosin, jotta kehitysmaita saataisiin oikeasti autettua, se vaatisi lisäksi myös tullimuurien ja muiden vapaan kaupan esteiden vähentämistä, jotta kehitysmaat saisivat omia tuotteitaan markkinoille, ja voisivat siten alkaa auttaa itse itseään. Valitettavasti jälkimmäisestä ei perussuomalaisten ohjelmassa puhuttu mitään, ja rivien välistä oli luettavissa, ettei heillä sellaisia aikomuksia olekaan.

Voin siis tervehtiä ilolla perussuomalaisten kannatuksen huikeaa nousua. Eivät he ainakaan muita eduskuntapuolueita huonommilta vaikuta, ja perussuomalaisten nousu tuo kaivattua rikkautta ja eksoottista värinää Suomen ummehtuneeseen poliittiseen ilmapiiriin. Paremmilla vaihtoehdoilla, sananvapauden ja yksityisyyden suojan puolesta puhuvilla Piraateilla, suoraa demokratiaa ajavalla Muutos 2011:llä, yksilönvapauksien puolesta taistelevista Liberaaleista puhumattakaan ei varmaankaan vielä näissä vaaleissa ole mahdollisuuksia suurempaan menestykseen. Ehkä heidän vuoronsa tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa tai kuntavaaleissa 2012. Toivottavasti perussuomalaisten menestys on herättänyt kansalaisissa ajatuksen siitä, että ehkä äänestämällä sittenkin voisi vaikuttaa johonkin.

02.03.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Miten turvataan raiskauksesta syytetyn oikeudet?

Iltalehden mukaan lakivaliokunta tukee seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön tiukentamista siten, että raiskauksen tunnusmerkit täyttyvät myös silloin, kun tekijä käyttää hyväkseen uhrin puolustuskyvyttömyyttä tai tiedottomuuden tilaa. Tämä tarkoittaisi mm. rangaistusten tuntuvaa kovenemista, sillä teon vähimmäisrangaistus nousisi 14 päivästä yhteen vuoteen vankeutta ja mahdollisuus tuomita tekijä pelkkiin sakkoihin poistuisi. Tiukennus herättää ainakin minussa oikeusturvaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä

Ensinnäkin, rangaistusasteikon karsinta alapäästä (no pun intended) ei tunnu oikeudenmukaiselta. Kuten Iltalehti toteaa, nykyisin tekijä on selvinnyt nimikkeellä seksuaalinen hyväksikäyttö, mikäli hän on käyttänyt hyväkseen toisen puolustuskyvytöntä tilaa, mutta ei ole saattanut toista puolustuskyvyttömäksi. Tämä kuulostaa minusta ihan järkevältä ja hyvältä periaatteelta. Ovathan rikosnimike ja tuomio aivan erilaisia myös esimerkiksi silloin, jos varastaa puolustuskyvyttömän henkilön lompakon kuin, jos olisi ensin mukiloinut tai huumannut jonkun tajuttomaksi ja sitten ryöstäisi lompakon. Miksei samaa periaatetta voi soveltaa myös seksuaalirikoksissa?

Toinen, vakavampi kysymys koskee syytetyn oikeusturvaa. Poliisin mukaan viidennes raiskausilmoituksista on perättömiä. (Asiasta uutisoi esim. Turun Sanomat.) Koska oikeusjärjestelmä ei ole aukoton, jonkin verran näitä perättömiä ilmoituksia etenee väistämättä myös syytteeseen ja aina tuomioonkin asti. Rangaistusasteikon koventuessa myös väärien tuomioiden aiheuttamat yksilölliset tragediat moninkertaistuvat. Kun vielä huomioidaan se, että kuten esimerkiksi kyläkauppias Vesa Keskisen tapaus osoitti, väärästä ilmiannosta ei tule naiselle mitään seurauksia, niin miten uuden lain tultua voimaan turvataan raiskauksesta syytetyn oikeudet?

Miten estetään se, ettei satunnaiseen yhden illan juttuun hypännyt nainen jostakin suututtuaan tai alun perinkin ihan puhtaassa kiristämistarkoituksessa (kuten Keskisen tapauksessa) uhkaa miestä väärällä raiskaussyytteellä? Olkoot naiset miten paljon miehiä oikeudenmukaisempia, moraalisempia ja parempia ihmisiä tahansa, niin inhimillisiä hekin ovat, ja tarpeeksi houkuttelevan tilaisuuden tullen varmasti sortuvat vääryyksiin. Rangaistusasteikon kovennus, uhrin kaiken vastuun omasta toiminnastaan poistaminen ja väärän ilmiannon seurauksien olemattomuus luovat erittäin houkuttelevat olosuhteet väärille syytöksille.

Iltalehden juttu vilisee epämääräisiä termejä "pelkotila", "avuton tila" ja "kykenemätön puolustamaan itseään". Miten tuollainen tila todistetaan? Vai onko sitä tarkoituskaan todistaa? Otetaanko tässä(kin) käyttöön käänteinen todistustaakka, jossa syytetyn täytyy todistaa, että syytteen esittäjä ei ollut peloissaan, avuton eikä kykenemätön puolustamaan itseään? Voidaanko olettaa, että syytetyllä, joka on usein itsekin ollut päihtynyt, on edes ollut edellytyksiä arvioida toisen tietoisuuden, pelkojen tai avuttomuuden tilaa?

Periaatteessa pidän rangaistusasteikon tiukentamista kyllä hyvänä ajatuksena. Raiskaus on törkeä ja iljettävä rikos. Niin on kuitenkin myös siitä aiheetta syyttäminenkin. Laki kaipaisi siis mielestäni rinnalleen tuntuvasti kiristetyt rangaistukset vääristä syytöksistä. Vääristä raiskaussyytöksistä voisi aivan huoletta kirjoittaa oman lain. Onhan nytkin ehdotetun lakiuudistuksen nimenomainen tarkoitus saada raiskaukset erilaiseen asemaan muihin rikoksiin verrattuna.

10.02.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Lähden eduskuntavaaleihin sitoutumattomana ehdokkaana Piraattipuolueen listalla

Lähden eduskuntavaaleihin Piraattipuolueen listalla sitoutumattomana ehdokkaana. Liberaalit ry. on sopinut Piraattipuolueen kanssa yhteistyöstä siten, että Liberaalien ehdokkaat pääsevät Piraattipuolueen listoille ja ainakin osa heistä on myös liittynyt Piraattipuolueeseen. Tämä on ehdottomasti helpompi tapa lähteä ehdokkaaksi kuin oman valitsijayhdistyksen perustaminen.

Yhteistyö Piraattipuolueen kanssa tuntuu luontevalta, koska molempien ryhmien näkemykset ihmisoikeuksista, kuten yksilön- ja sananvapaudesta, ovat hyvin samankaltaisia. Minulle on tärkeää, että ihmisten yksilönvapaudet, sananvapaus ja omaisuuden suoja säilytetään myös Internetissä ja tietoyhteiskunnassa yleensäkin. Tekniikan kehitys on tuonut eteemme aivan uudenlaisia tietosuojaan, yksilönvapauksiin, sananvapauteen ja omaisuuden suojaan liittyviä kysymyksiä, ja Piraattipuolueesta löytyy erinomaista asiantuntemusta näiden kysymysten ratkaisuun.

Ehdokkaaksi päätin lähteä, koska minusta vaikuttaa siltä, että vapauden ja ihmisten itsemääräämisoikeuden kunnioitus tuntuu vähenevän hetki hetkeltä. Usein niiltäkin, jotka kannattavat vapautta monessakin asiassa, löytyy aina jokin yksittäinen tapaus, jossa vapautta voidaan heidän mielestään loukata "hyvästä syystä". Joku kannattaa pakollista asevelvollisuutta, joku ajaa kiihkeästi seksin ostamisen (tai myynnin tai molempien) kieltoa, joku on sitä mieltä, etteivät homoseksuaalit saisi rekisteröidä parisuhdettaan.

Halusin lähteä ehdolle vaaleihin tarjotakseni äänestäjille omassa vaalipiirissäni ainakin yhden vaihtoehdon, joka taatusti kannattaa yksilönvapauksia ja yksilöiden itsemääräämisoikeutta aina ja kaikissa asioissa. Vapautta ei yleensä viedä kerralla, vaan pikku hiljaa pieni pala kerrallaan. Jokainen yksittäinen vapauden rajoitus tuntuu luultavasti suurimmasta osasta ihmisiä täysin merkityksettömältä, mutta pienistä puroista kasvaa suuri virta, ja joku päivä voimme herätä huomaamaan, että vapaudestamme ei ole jäljellä juurikaan mitään. Siksi on tärkeää puolustaa vapautta myös sellaisissa kysymyksissä, jotka itsestä tuntuvat merkityksettömiltä pikkujutuilta.

Vaalisivuni löytyy osoitteesta http://liberaalit.fi/jani-korhonen. Kerron siellä tarkemmin tavoitteistani ja mielipiteistäni, joskin jälkimmäisistä saa tietysti parhaan kuvan seuraamalla tätä blogiani.

Kanssani vapauden puolesta kamppailevat seuraavat ehdokkaat:

• Jouni Flemming (Varsinais-Suomen vaalipiiri)
• Sonja Flemming (Varsinais-Suomen vaalipiiri)
• Jari Metsälä (Helsingin vaalipiiri)
• Noa Saarelma (Uudenmaan vaalipiiri)

01.02.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Edullinen ympäristöystävällinen polttoaine — valtio jälleen esteenä?

Yahoon uutispalvelun artikkelin mukaan brittiläinen Cella Energy Ltd. on kehittänyt tavallisiin autoihin sopivan vetyyn pohjautuvan luontoystävällisen polttoaineen, jonka litrahinta voisi olla jopa niin alhainen kuin 19 pennyä (n. 22 senttiä).

Uuden polttoaineen, jota ei ole vielä nimetty, testaus on tarkoitus aloittaa ensi vuonna. Jos kaikki etenee suunnitellusti, tämä "ihmebensiini" voisi olla markkinoilla 3-5 vuoden kuluttua. Autoilijalle se todennäköisesti maksaisi lähemmäs 70 senttiä/litra + verot, mutta sekin olisi Yahoon mukaan ainakin Britanniassa nykyisiä bensiinin hintoja halvempi.

Cella Energyn toimitusjohtaja Stephen Voller pitää vetyä täydellisenä polttoaineena. Siinä on massayksikköä kohden kolme kertaa enemmän energiaa kuin nykyisessä bensiinissä ja palaessaan se tuottaa ainoastaan vesihöyryä. Vollerin mukaan on täysin mahdollista, että tätä uutta polttoainetta voisi käyttää nykyisissä autoissa ilman teknisiä muutoksia. Lisähyötynä on se, että vetypolttoaine ei käytettäessä tuottaisi lainkaan hiilidioksidipäästöjä.

Kriitikot epäilevät kuitenkin polttoaineen tuomia käytännön säästöjä. Suurin epäilty säästöjen toteutumattomuuteen on tietenkin mikäpäs muukaan kuin valtio. Ison-Britannian autoliiton puheenjohtaja Edmund King huomauttaa, että vaikka vety on tällä hetkellä halvempaa, valtio ulottaa pian pitkät kouransa siihen, ja luultavasti korottaa sen verotusta. Jos tällaista pelätään realistisena vaihtoehtona Britanniassa, niin Suomessa sitä voitaneen pitää sataprosenttisen varmana. Tuhoaako valtio jälleen vapaan markkinatalouden luomat luontoa säästävät innovaatiot?

01.02.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Vaalitukeni (leikin rikasta)

Niklas Herlinin vaalitukiartikkelista innostuin itsekin antamaan rahallista tukea mieleisilleni ehdokkaille. Omalla kohdallani summat tosin ovat täysin symbolisia, mutta kuten Herlinkin toteaa, ei tarvita kuin vajaa sata kansalaista antamaan saman summan, niin kasassa on luultavasti useimmille ehdokkaille jo ainakin jossain määrin merkittävä summa. Ajattelin aluksi lahjoittaa prosentin siitä, mitä Herlin (ja voittaa hänet mennen tullen vaalityöhön lahjoitetun summan suhteessa kokonaisvarallisuuteen), mutta sopivien tasasummien vuoksi korotin sitä 1,4%:iin, eli huimaan 140 euroon.

Summia en jakanut aivan tasan, vaan vedin sen verran kotiin päin, että Liberaalien ehdokkaat saivat puolet enemmän kuin muiden puolueiden ehdokkaat. Tukea annoin yhteensä kuudelle ehdokkaalle siten, että kaksi Liberaalia ehdokasta saivat kummatkin 30 euroa, ja muut 20 euroa kukin.

Ensimmäinen 20 eurosen sai Jussi Halla-aho (Helsingin vaalipiiri). Vaikka hänen puolueensa ei minulle välttämättä kovin mieluinen olekaan, niin hänen tapansa ja kykynsä perustella mielipiteensä ja ehdotuksensa johdonmukaisesti on kertakaikkisen loistava. Loogisempaa kaveria saa hakea, ja Arkadianmäeltä sellaista tuskin tällä hetkellä löytyy yhtään. Lisäksi hän vaikuttaisi kuuluvan Perussuomalaisten liberaalimpaan siipeen. Ainakin hän Vaalilupauksia-artikkelissaan toteaa arvoihinsa kuuluvan mahdollisimman laajan yksilönvapauden suhteessa valtioon.

Halla-aho tuntuu kannattavan myös aitoa tasa-arvoa, sillä asevelvollisuutta käsittelevässä artikkelissaan hän pitää ongelmana sitä, että asevelvollisuus kohdistuu vain miespuoliseen väestöön. Asevelvollisuutta itsessään hän tosin kannattaa, joten aivan yksi yhteen mielipiteemme eivät tässä asiassa mene, mutta minustakin oikein hyvä toiseksi paras vaihtoehto olisi asevelvollisuuden tasa-arvoistaminen, jos sen lakkauttaminen kokonaan katsotaan nykytilanteessa mahdottomaksi. Bonuksena on vielä se, että Halla-aho on suuresti rakastamani huumorin lajin, sarkasmin, mestari (no pun intended).

Toiset 20 euroa saivat kokoomuslaiset Henri Heikkinen (Oulun vaalipiiri) ja Elina Lepomäki (Uudenmaan vaalipiiri). He ovat molemmat kirjoittaneet vapauden puolesta, ja saattavat jopa oikeasti tarkoittaa sitä. Heikkinen on vastustanut pakkoruotsia (huom: vieläpä sarkasmin keinoin!) ja Lepomäki rahapelimonopoleja (kuten Heikkinenkin). Puolue heillä tosin on vapauden puolustamiseen täysin väärä. Kokoomus puolueena kannattaa niin rahapelimonopoleja kuin pakkoruotsiakin, mutta ainahan on teoriassa mahdollista muuttaa puoluetta sisältä päin. Itse en tosin tuollaiseen vaikuttamiseen usko, vaan pelkään, että ruodusta poikkeavat jäävät isoissa puolueissa vaikutusmahdollisuuksiltaan marginaaliin, mutta haluan silti tukea heidän yritystään. Toivottavasti he yrittävät tosissaan.

Muutos 2011:n puheenjohtaja Jiri Keronen (Varsinais-Suomen vaalipiiri) ansaitsi myös osuutensa (20 eur) huimasta vaalituestani. Muutos 2011 puolueen pääteemanaan ajama suora demokratia ei sinänsä välttämättä saa varauksetonta kannatustani, sillä minulle tärkeintä ovat yksilönvapaudet, joiden yli ei mielestäni saisi kävellä edes kansanäänestyksillä. Esimerkiksi Sveitsissä kansanäänestyksellä päätetty minareettien rakentamiskielto on mielestäni väärin. Sellainen äänestystulos olisi toki ihan OK, että sovittaisiin, ettei minareettien tukemiseen anneta yhtään julkista rahoitusta eikä muutakaan yhteiskunnan tukea, mutta jos joku omilla rahoillaan ja omalle tontilleen haluaa rakentaa minareetin, niin hänen tulisi toki saada tehdä niin riippumatta muiden mielipiteestä.

Kerosen vaaliohjelma on kuitenkin kerrassaan mainio, ja em. varausta lukuun ottamatta allekirjoitan sen täysin. Erityisen hyvä siellä on ehdotus mobiilista äänestysjärjestelmästä kansanedustajille, jotta edustajat eivät enää voisi paeta epämiellyttäviä päätöksiä olemalla poissa äänestyksestä. Myös humanitääriseen maahanmuuttoon 80% naiskiintiö olisi hyvä asia. Kuten Keronen toteaa, käytännössä kaikkialla maailmassa, missä on kurjuutta, eniten siitä kärsivät naiset. Näin ollen on perusteltua suosia naisia turvapaikkojen ja humanitäärisin perustein myönnettävien oleskelulupien suhteen. (Huom: Jälleen on kyse toiseksi parhaasta vaihtoehdosta. Paras tilanne olisi tietenkin, ettei sukupuolella olisi merkitystä, mutta jos sillä on oltava merkitystä, kuten tällä hetkellä on esimerkiksi asevelvollisuudessa, lauta- ja valiokuntapaikkojen täyttämisessä ja kohta luultavasti myös pörssiyhtiöiden hallituksien jäsenten valinnassa, niin sillä pitää voida olla merkitystä muuallakin.) Humanitäärisen maahanmuuton naiskiintiöistä voisi olla myös apua puolison puutteesta kärsiville suomalaismiehille. (Henry Laasanen on kirjoittanut tästä aiheesta mainion artikkelin Nuorten miesten naisettomuuden matematiikkaa.)

Viimeisimpänä, muttei luonnollisestikaan vähäisimpänä, halusin antaa tukea puoluetovereilleni. Liberaalien puolue- ja vaaliohjelman allekirjoitan täysin ja Jouni Flemmingin (Varsinais-Suomen vaalipiiri) ja Jari Metsälän (Helsingin vaalipiiri) kanssa uskoisin olevani samaa mieltä ainakin suurimmasta osasta asioita. Heidän taisteluaan vapauden puolesta tuin yhteensä 60 eurolla. Flemmingin vaalisivustoon pääsee tutustumaan tästä ja Metsälän sivusto löytyy täältä.

14.01.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Sää on eri asia kuin ilmasto

Viime aikoina sää on ollut huomattavan viileää. Marraskuussa paukkuivat ennätyspakkaset ja poikkeuksellisen kylmänä viime talvena koettiin pisin yhtenäinen pakkasjakso 26 vuoteen. Kylmää on ollut myös muualla. Lumi on sekoittanut elämän esimerkiksi Britanniassa. Tämä on voinut saada jotkut epäilemään nykyisen ilmastopolitiikan järkevyyttä, ja ehkä jopa koko teoriaa maapallon lämpenemisestä.

Epäilijöiden on kuitenkin syytä muistaa ilmastopolitiikan suuret saavutukset. Hehkulamppujen korvaaminen energiansäästölampuilla on antanut uuden mahdollisuuden elohopean tuottajille, jotka kärsivät valtavat tulonmenetykset, kun elohopeaa lakattiin käyttämästä kuumemittareissa. Ja entäpä ne kiinalaiset tehtaat, jotka saavat elantonsa valmistamalla vahvoja kasvihuonekaasuja päästökauppamarkkinoilla tuhottaviksi? Jos päästökauppa lopetettaisiin, niin mitä ne tehtaat ja niiden tuhannet työntekijät sitten tekisivät?

Ilmastopolitiikan kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset osaisivat lukea ja tulkita tilastoja. Täytyy muista se tosiasia, että muutaman vuoden otannasta ei voi tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Maapallon lämpötilaa on tarkasteltava riittävän pitkällä aikajaksolla, jotta ihmisen toiminnan vaikutus voidaan havaita. Tarkastelujakso ei kuitenkaan saa olla liian pitkä. Esimerkiksi keskiajalla koettu huomattavan lämmin jakso, jolloin talvet Keski-Suomessa olivat lauhoja ja lumettomia, ei kuulu tähän millään tavalla.

Oleellisinta on ymmärtää, että sää ei ole sama asia kuin ilmasto. Tämän ei luulisi olevan erityisen vaikeaakaan varsinkin, kun asiaan on selkeä ja helppotajuinen muistisääntö:

Jos viilenee, se on sää. Jos se lämpenee, se on ilmasto.

20.12.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Sananvapaudesta

Sananvapaudesta on viime aikoina keskusteltu kiivaasti mm. perussuomalaisia kansanedustajaehdokkaita vastaan nostettujen syytteiden (joista toinen johti tuomioon ja toinen hylättiin) ja Niklas Herlinin kirjanostoyritysten johdosta. On ollut melkoinen järkytys havaita, miten monet ymmärtävät sananvapauden niin väärin. Monien kohdalla on käynyt niin, että ei itse asiassa puhutakaan sananvapaudesta vaan aihetta pitäisi ehkä pikemminkin kutsua julkaisupolitiikaksi tai esimerkiksi sanansäännöiksi.

Sananvapauden, tai siis minun käsitykseni sananvapaudesta, määrittelyssä tulee joskus hieman hölmö olo. Tekisi mieli kysyä, että miten niin yksinkertaista asiaa enää voisi selittää tarkemmin. Sananvapaus kun tarkoittaa tiivistettynä sitä, että saa sanoa vapaasti. Sananvapaus takaa oikeuden julkaista omat ajatuksensa muiden ihmisten luettaviksi/kuunneltaviksi. Ei enempää, eikä vähempää.

Varmaan yleisin virhe sananvapausasioissa on vapauksien ja velvollisuuksien sekoittaminen. Jos vaikkapa Uusi Suomi poistaa Puheenvuoro-palvelustaan jonkin blogikirjoituksen tai, jos joku blogaaja poistaa omasta blogistaan sinne kirjoitetun kommentin, niin monesti poiston kohteeksi joutunut kokee sananvapauttaan loukatun. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenenkään olisi avustettava ketään asiansa julkaisemisessa. Jos sanomalehti tai nettisivusto kieltäytyy julkaisemasta jotakin kirjoitusta, niin se ei loukkaa kenenkään sananvapautta sen enempää kuin minä loukkaan kenenkään liikkumisvapautta, kun en anna autoani kaikkien kyytiä tarvitsevien vapaaseen käyttöön.

Perustuslain 12 § sanoo sananvapaudesta seuraavaa:

• "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Mainittu oikeus julkistaa tietoja ja mielipiteitä ei voi tarkoittaa lehtien tai nettisivustojen velvollisuutta julkaista kaikki niille lähetetyt tekstit. Jos tarkoittaisi, niin meillä tuskin olisi enää yhtään päivittäin ilmestyvää sanomalehteä, tai jos olisi, niin sen yksi numero vaatisi luultavasti keskikokoisen paperitehtaan yhden päivän tuotannon. Sivuhuomautuksena voi myös todeta, että 12 § on tosin sisäisesti ristiriitainen jättäessään heti seuraavassa lauseessa takaportin sananvapauden rajoittamiselle toteamalla, että tarkempia säännöksiä annetaan lailla ja, että lailla voidaan asettaa esimerkiksi kuvaohjelmille rajoituksia, jos joku sattuu hihkaisemaan, että "Think of the children! Won't somebody please think of the children?".

Toinen yleinen virhe on yrittää olla ovela, ja tarttua perustuslain kirjaimelliseen tulkintaan kohdasta "kenenkään ennakolta estämättä". Tätä on käytetty paljon esimerkiksi Jussi Halla-ahon sananvapautta rajoittaneen tuomion puolusteluun. Sanotaan, että Halla-aho sai kyllä loogisesti päätellä, että islam on pedofilian pyhittävä uskonto (Koraanin mukaan profeetta Muhammad oli sukupuoliyhteydessä 9-vuotiaan tytön kanssa, ja islamin mukaan kaikki, mitä Muhammad teki on jumalan hyväksymää ja pyhää), mutta sen jälkeen hänen täytyi kantaa päätelmänsä julkaisemisen seuraukset 330 euron sakon muodossa. Eipä silti, tuo 330 euroa oli saadun julkisuuden ansiosta mitä parhain sijoitus, ja hintalaatusuhteeltaan luultavasti kaikkien aikojen edullisin vaalimainos, mutta tuollainen "saa sanoa, mutta pitää kantaa seuraukset" on joka tapauksessa älyllistä epärehellisyyttä, jonka tavoite on sananvapauden rajoittaminen itsesensuurin kautta.

Vastuu sanomisistaan on kaksijakoinen käsite, joka voidaan ymmärtää joko lainopillisesti tai puhekielisenä terminä. Puhekielisenä termi "vastuu sanoistaan" voi tulla mieleen esimerkiksi, jos joku ryhtyy perjantaiyönä kello kolme aamuyöllä esittämään halventavia vihjauksia juuri väkivaltaisen käytöksen takia ravintolasta ulos heitetyn jääkaappipakastimen kokoisen bodarin seksuaalisesta suuntautumisesta, ja saa sen seurauksena turpiinsa. Eiköhän jokainen siinä tilanteessa toteaisi, että mitäs menit aukomaan päätäsi. Lainopillisesti tilanne on kuitenkin päinvastoin. Pään aukoja ei ole syyllistynyt mihinkään, kun taas raivostunutta bodaria odottaa pahoinpitelysyyte.

Lainopilliselta kannalta vastuu sanoistaan tarkoittaa sitä, että jonkin asian (kuten esimerkiksi sen, että parituhatta vuotta sitten 9-vuotiaaseen tyttöön yhtynyt aikamies on pedofiili) sanominen on kiellettyä. Vapaus valita sanottavansa tietystä sallittujen asioiden joukosta ei kuitenkaan ole aitoa vapautta. Jos vaikkapa vanhemmilla olisi oikeus valita (kuten joissain kulttuureissa on tänäkin päivänä) lapsensa sulhas- tai morsianehdokkaat, joista heidän lapsensa voisi sitten "vapaasti" valita, niin tuskinpa kukaan suomalainen sanoisi, että näillä lapsilla on vapaus valita oma elämänkumppaninsa. Vapaus joko on tai sitä ei ole. Pienikin rajoite tuhoaa vapauden. Voisi sanoa "Paholaisen Asianajaja" -elokuvassa esitettyjä vuorosanoja mukaillen: Vapaus on kuin perhosen siivet: jos niitä hipaiseekin, ne eivät enää nouse maasta.

Sananvapautta ei myöskään rajoittanut tämän blogipalvelun omistaja Niklas Herlin, joka pyrki estämään kummityttärensä sieppauksesta kertovan kirjan julkaisemisen yrittämällä ostaa sen julkaisuoikeudet. Siinähän oli kyse kirjan kirjoittajan sananvapaudesta, joka ei tietenkään voi olla uhattuna, mikäli kirjoittaja vapaaehtoisesti (Herlinin tarjoaman rahallisen korvauksen ansiosta) päättääkin jättää sanottavansa sanomatta. Pyyntö ja palkkion tarjoaminen ei koskaan voi rajoittaa vapautta. Eri asia olisi, jos Herlin olisi käyttänyt väkivaltaa estääkseen kirjan kirjoittamisen, mutta tiettävästi ei käyttänyt. Rahan tarjoaminen vaikenemisen vastineeksi ei ole sama asia kuin oikeuden antama antaa sakkotuomio, jonka täytäntöönpano perustuu viime kädessä väkivallan uhkaan. Perustuslain 12 §:n takaama oikeus vastaanottaa tietoja ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien olisi pakko julkaista kaikki tietonsa. Tai jos tarkoittaa, niin Tiitisen lista julkisuuteen, ja heti!

Aidossa sananvapaudessa saisi siis sanoa, kirjoittaa ja julkaista aivan mitä tahansa eikä minkään asian sanomisesta seuraa rangaistusta pelkästään sen sanomisen vuoksi. Sanoilla voi toki aiheuttaa paljonkin vahinkoa, ja siitä on luonnollisesti myös jouduttava vastuuseen. Aidossa sananvapaudessa vastuu ja rangaistus sanoista edellyttäisi kuitenkin, että aiheutettu haitta pitäisi näyttää toteen. Jokaisella syytteellä pitäisi olla asianomistaja, jolle tuo haitta on koitunut ja todistustaakka olisi syytteen esittäjällä.

15.12.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Hazardin hampaaton kritiikki

Lupasin seuraavan artikkelini käsittelevän sananvapautta, mutta en malttanut olla välissä kommentoimatta Kaarina Hazardin tänään Iltalehdessä ilmestynyttä kolumnia. Siinä Hazard käy säälimättömästi Jouko Laxellin tasa-arvopoliittisen puheenvuoron kimppuun. Oli nimittäin käynyt ilmi, että Laxellin puheenvuoroon oli lainattu tekstiä Panu Horsmalahden artikkelista. Hazard ei tosin katso aiheelliseksi mainita Horsmalahden nimeä, vaan kutsuu häntä ainoastaan "piraattipuolueen ehdokkaaksi", joten Hazardin kolumnin tarkoitus tuskin oli Horsmalahden puolustaminen.

Luvatta lainaaminen on tietysti huonoa käytöstä, mutta se, mihin suorituksiin Hazard kolumnissaan kykenee ansaitsisi kyllä vuoden tikusta asiaa tai kärpäsestä härkänen -palkinnon, mikäli sellaisia jaettaisiin. Hazard käytännössä sivuuttaa lähes kaikki Laxellin puheenvuoron asiakysymykset, ja keskittyy vain siihen, että yksi kohta Laxellin puheenvuorosta perustui Horsmalahdelta lainattuun tekstiin. Eikun anteeksi, ei Horsmalahdelta lainattuun, vaan "siellä [netissä] kiertävään mihin sattuu" (kuten Hazard asian ilmaisee). Se, että Laxell lainasi esittämänsä mielipiteen netistä ilmeisesti Hazardin mielestä kumoaa koko puheenvuoron. Kumma muuten, miten Hazardia ei tuntunut häiritsevän lainkaan Laxellia edeltävä puheenvuoro, jossa kristillisdemokraattien Leena Rauhala viljelee surutta moneen kertaan (klik, klik) valheeksi osoitettua fraasia "naisen euro on 80 senttiä". Se, että Rauhala on sen verran antanut periksi, että korottanut summan peräti 82 senttiin ei muuta valhetta todeksi.

Ainoa asiakysymys, mihin Hazard ottaa kantaa esiintyy seuraavassa lainauksessa. Hazard kirjoittaa:

• "Että naisopettajat ihan tietoisesti syrjisivät poikia arvostelussaan? Tietoisesti eli siis tahallaan? Että Suomen naispuoliset opettajat suhtautuisivat viha- ja ilkeämielisesti luokkiensa poikiin? Tahallaan antaisivat huonompia arvosanoja pojille? Miksi? Ihan vittuillessaanko? Tämä mielipidehän on äärimmäinen ja pommi."

Alatyylisellä kielenkäytöllä Hazard ilmeisesti yrittää sumuttaa lukijaa unohtamaan itse asian: Vittuillessaanko? Hyvänen aika! Opettajahan on kunnioitettu ja arvostettu ammatti. Eivät opettajat vittuile. Hyi sitä Laxellia kun tuommoista kehtaa väittää. Alatyyliset temput eivät kuitenkaan muuta itse asiaa mihinkään. Tosiasiahan on, että pojat saavat koulussa keskimäärin huonompia arvosanoja kuin tytöt. (Mm. Opetushallitus mainitsee tästä uutiskirjeessään Spektri 5/2010.) Ja koska feministien mukaanhan sukupuolieroja -- ainakaan henkisissä kyvyissä -- ei ole, niin jostain ulkoisesta seikastahan poikien alhaisempien arvosanojen on johduttava. Aivan samoin kuin feministien mukaan naisten keskimäärin miehiä alhaisemman palkkatason on johduttava jostain muusta kuin naisista itsestään.

Asiaa pitää toki tutkia ennen kuin opettajia syrjinnästä syytetään, mutta ei tuollaisen epäilyn esittäminen nyt mikään pommi tai äärimmäisyys ole. Varsinkin, kun samassa maailmassa ja luultavasti jopa sama henkilö voi syyttää yrityksiä siitä, että ne tahallaan maksaisivat pienempää palkkaa naisille tai jättäisivät palkkaamatta heitä. Yritysten kohdallahan syytös kuulostaa vieläkin älyttömämmältä. Opettajille oppilaiden huonot arvosanat ovat korkeintaan kolaus ammattiylpeydelle. Yritysten kohdalla epäpätevämmän työntekijän tai huonomman johtajan valitseminen miehiä (tai kumpaa sukupuolta tahansa) suosiakseen sen sijaan maksaa usein sekä maineen että selvää rahaa. En voi uskoa, että nykyisessä maailmanlaajuisessa kireässä kilpailussa yrityksillä olisi kertakaikkiaan varaa kiinnittää työntekijöiden valinnassa tai palkkatasossa huomiota sellaisiin sivuseikkoihin kuin hakijan sukupuoli.

25.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off