Liberaalit

Edullinen ympäristöystävällinen polttoaine — valtio jälleen esteenä?

Yahoon uutispalvelun artikkelin mukaan brittiläinen Cella Energy Ltd. on kehittänyt tavallisiin autoihin sopivan vetyyn pohjautuvan luontoystävällisen polttoaineen, jonka litrahinta voisi olla jopa niin alhainen kuin 19 pennyä (n. 22 senttiä).

Uuden polttoaineen, jota ei ole vielä nimetty, testaus on tarkoitus aloittaa ensi vuonna. Jos kaikki etenee suunnitellusti, tämä "ihmebensiini" voisi olla markkinoilla 3-5 vuoden kuluttua. Autoilijalle se todennäköisesti maksaisi lähemmäs 70 senttiä/litra + verot, mutta sekin olisi Yahoon mukaan ainakin Britanniassa nykyisiä bensiinin hintoja halvempi.

Cella Energyn toimitusjohtaja Stephen Voller pitää vetyä täydellisenä polttoaineena. Siinä on massayksikköä kohden kolme kertaa enemmän energiaa kuin nykyisessä bensiinissä ja palaessaan se tuottaa ainoastaan vesihöyryä. Vollerin mukaan on täysin mahdollista, että tätä uutta polttoainetta voisi käyttää nykyisissä autoissa ilman teknisiä muutoksia. Lisähyötynä on se, että vetypolttoaine ei käytettäessä tuottaisi lainkaan hiilidioksidipäästöjä.

Kriitikot epäilevät kuitenkin polttoaineen tuomia käytännön säästöjä. Suurin epäilty säästöjen toteutumattomuuteen on tietenkin mikäpäs muukaan kuin valtio. Ison-Britannian autoliiton puheenjohtaja Edmund King huomauttaa, että vaikka vety on tällä hetkellä halvempaa, valtio ulottaa pian pitkät kouransa siihen, ja luultavasti korottaa sen verotusta. Jos tällaista pelätään realistisena vaihtoehtona Britanniassa, niin Suomessa sitä voitaneen pitää sataprosenttisen varmana. Tuhoaako valtio jälleen vapaan markkinatalouden luomat luontoa säästävät innovaatiot?

01.02.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Vaalitukeni (leikin rikasta)

Niklas Herlinin vaalitukiartikkelista innostuin itsekin antamaan rahallista tukea mieleisilleni ehdokkaille. Omalla kohdallani summat tosin ovat täysin symbolisia, mutta kuten Herlinkin toteaa, ei tarvita kuin vajaa sata kansalaista antamaan saman summan, niin kasassa on luultavasti useimmille ehdokkaille jo ainakin jossain määrin merkittävä summa. Ajattelin aluksi lahjoittaa prosentin siitä, mitä Herlin (ja voittaa hänet mennen tullen vaalityöhön lahjoitetun summan suhteessa kokonaisvarallisuuteen), mutta sopivien tasasummien vuoksi korotin sitä 1,4%:iin, eli huimaan 140 euroon.

Summia en jakanut aivan tasan, vaan vedin sen verran kotiin päin, että Liberaalien ehdokkaat saivat puolet enemmän kuin muiden puolueiden ehdokkaat. Tukea annoin yhteensä kuudelle ehdokkaalle siten, että kaksi Liberaalia ehdokasta saivat kummatkin 30 euroa, ja muut 20 euroa kukin.

Ensimmäinen 20 eurosen sai Jussi Halla-aho (Helsingin vaalipiiri). Vaikka hänen puolueensa ei minulle välttämättä kovin mieluinen olekaan, niin hänen tapansa ja kykynsä perustella mielipiteensä ja ehdotuksensa johdonmukaisesti on kertakaikkisen loistava. Loogisempaa kaveria saa hakea, ja Arkadianmäeltä sellaista tuskin tällä hetkellä löytyy yhtään. Lisäksi hän vaikuttaisi kuuluvan Perussuomalaisten liberaalimpaan siipeen. Ainakin hän Vaalilupauksia-artikkelissaan toteaa arvoihinsa kuuluvan mahdollisimman laajan yksilönvapauden suhteessa valtioon.

Halla-aho tuntuu kannattavan myös aitoa tasa-arvoa, sillä asevelvollisuutta käsittelevässä artikkelissaan hän pitää ongelmana sitä, että asevelvollisuus kohdistuu vain miespuoliseen väestöön. Asevelvollisuutta itsessään hän tosin kannattaa, joten aivan yksi yhteen mielipiteemme eivät tässä asiassa mene, mutta minustakin oikein hyvä toiseksi paras vaihtoehto olisi asevelvollisuuden tasa-arvoistaminen, jos sen lakkauttaminen kokonaan katsotaan nykytilanteessa mahdottomaksi. Bonuksena on vielä se, että Halla-aho on suuresti rakastamani huumorin lajin, sarkasmin, mestari (no pun intended).

Toiset 20 euroa saivat kokoomuslaiset Henri Heikkinen (Oulun vaalipiiri) ja Elina Lepomäki (Uudenmaan vaalipiiri). He ovat molemmat kirjoittaneet vapauden puolesta, ja saattavat jopa oikeasti tarkoittaa sitä. Heikkinen on vastustanut pakkoruotsia (huom: vieläpä sarkasmin keinoin!) ja Lepomäki rahapelimonopoleja (kuten Heikkinenkin). Puolue heillä tosin on vapauden puolustamiseen täysin väärä. Kokoomus puolueena kannattaa niin rahapelimonopoleja kuin pakkoruotsiakin, mutta ainahan on teoriassa mahdollista muuttaa puoluetta sisältä päin. Itse en tosin tuollaiseen vaikuttamiseen usko, vaan pelkään, että ruodusta poikkeavat jäävät isoissa puolueissa vaikutusmahdollisuuksiltaan marginaaliin, mutta haluan silti tukea heidän yritystään. Toivottavasti he yrittävät tosissaan.

Muutos 2011:n puheenjohtaja Jiri Keronen (Varsinais-Suomen vaalipiiri) ansaitsi myös osuutensa (20 eur) huimasta vaalituestani. Muutos 2011 puolueen pääteemanaan ajama suora demokratia ei sinänsä välttämättä saa varauksetonta kannatustani, sillä minulle tärkeintä ovat yksilönvapaudet, joiden yli ei mielestäni saisi kävellä edes kansanäänestyksillä. Esimerkiksi Sveitsissä kansanäänestyksellä päätetty minareettien rakentamiskielto on mielestäni väärin. Sellainen äänestystulos olisi toki ihan OK, että sovittaisiin, ettei minareettien tukemiseen anneta yhtään julkista rahoitusta eikä muutakaan yhteiskunnan tukea, mutta jos joku omilla rahoillaan ja omalle tontilleen haluaa rakentaa minareetin, niin hänen tulisi toki saada tehdä niin riippumatta muiden mielipiteestä.

Kerosen vaaliohjelma on kuitenkin kerrassaan mainio, ja em. varausta lukuun ottamatta allekirjoitan sen täysin. Erityisen hyvä siellä on ehdotus mobiilista äänestysjärjestelmästä kansanedustajille, jotta edustajat eivät enää voisi paeta epämiellyttäviä päätöksiä olemalla poissa äänestyksestä. Myös humanitääriseen maahanmuuttoon 80% naiskiintiö olisi hyvä asia. Kuten Keronen toteaa, käytännössä kaikkialla maailmassa, missä on kurjuutta, eniten siitä kärsivät naiset. Näin ollen on perusteltua suosia naisia turvapaikkojen ja humanitäärisin perustein myönnettävien oleskelulupien suhteen. (Huom: Jälleen on kyse toiseksi parhaasta vaihtoehdosta. Paras tilanne olisi tietenkin, ettei sukupuolella olisi merkitystä, mutta jos sillä on oltava merkitystä, kuten tällä hetkellä on esimerkiksi asevelvollisuudessa, lauta- ja valiokuntapaikkojen täyttämisessä ja kohta luultavasti myös pörssiyhtiöiden hallituksien jäsenten valinnassa, niin sillä pitää voida olla merkitystä muuallakin.) Humanitäärisen maahanmuuton naiskiintiöistä voisi olla myös apua puolison puutteesta kärsiville suomalaismiehille. (Henry Laasanen on kirjoittanut tästä aiheesta mainion artikkelin Nuorten miesten naisettomuuden matematiikkaa.)

Viimeisimpänä, muttei luonnollisestikaan vähäisimpänä, halusin antaa tukea puoluetovereilleni. Liberaalien puolue- ja vaaliohjelman allekirjoitan täysin ja Jouni Flemmingin (Varsinais-Suomen vaalipiiri) ja Jari Metsälän (Helsingin vaalipiiri) kanssa uskoisin olevani samaa mieltä ainakin suurimmasta osasta asioita. Heidän taisteluaan vapauden puolesta tuin yhteensä 60 eurolla. Flemmingin vaalisivustoon pääsee tutustumaan tästä ja Metsälän sivusto löytyy täältä.

14.01.2011 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Sää on eri asia kuin ilmasto

Viime aikoina sää on ollut huomattavan viileää. Marraskuussa paukkuivat ennätyspakkaset ja poikkeuksellisen kylmänä viime talvena koettiin pisin yhtenäinen pakkasjakso 26 vuoteen. Kylmää on ollut myös muualla. Lumi on sekoittanut elämän esimerkiksi Britanniassa. Tämä on voinut saada jotkut epäilemään nykyisen ilmastopolitiikan järkevyyttä, ja ehkä jopa koko teoriaa maapallon lämpenemisestä.

Epäilijöiden on kuitenkin syytä muistaa ilmastopolitiikan suuret saavutukset. Hehkulamppujen korvaaminen energiansäästölampuilla on antanut uuden mahdollisuuden elohopean tuottajille, jotka kärsivät valtavat tulonmenetykset, kun elohopeaa lakattiin käyttämästä kuumemittareissa. Ja entäpä ne kiinalaiset tehtaat, jotka saavat elantonsa valmistamalla vahvoja kasvihuonekaasuja päästökauppamarkkinoilla tuhottaviksi? Jos päästökauppa lopetettaisiin, niin mitä ne tehtaat ja niiden tuhannet työntekijät sitten tekisivät?

Ilmastopolitiikan kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset osaisivat lukea ja tulkita tilastoja. Täytyy muista se tosiasia, että muutaman vuoden otannasta ei voi tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Maapallon lämpötilaa on tarkasteltava riittävän pitkällä aikajaksolla, jotta ihmisen toiminnan vaikutus voidaan havaita. Tarkastelujakso ei kuitenkaan saa olla liian pitkä. Esimerkiksi keskiajalla koettu huomattavan lämmin jakso, jolloin talvet Keski-Suomessa olivat lauhoja ja lumettomia, ei kuulu tähän millään tavalla.

Oleellisinta on ymmärtää, että sää ei ole sama asia kuin ilmasto. Tämän ei luulisi olevan erityisen vaikeaakaan varsinkin, kun asiaan on selkeä ja helppotajuinen muistisääntö:

Jos viilenee, se on sää. Jos se lämpenee, se on ilmasto.

20.12.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Sananvapaudesta

Sananvapaudesta on viime aikoina keskusteltu kiivaasti mm. perussuomalaisia kansanedustajaehdokkaita vastaan nostettujen syytteiden (joista toinen johti tuomioon ja toinen hylättiin) ja Niklas Herlinin kirjanostoyritysten johdosta. On ollut melkoinen järkytys havaita, miten monet ymmärtävät sananvapauden niin väärin. Monien kohdalla on käynyt niin, että ei itse asiassa puhutakaan sananvapaudesta vaan aihetta pitäisi ehkä pikemminkin kutsua julkaisupolitiikaksi tai esimerkiksi sanansäännöiksi.

Sananvapauden, tai siis minun käsitykseni sananvapaudesta, määrittelyssä tulee joskus hieman hölmö olo. Tekisi mieli kysyä, että miten niin yksinkertaista asiaa enää voisi selittää tarkemmin. Sananvapaus kun tarkoittaa tiivistettynä sitä, että saa sanoa vapaasti. Sananvapaus takaa oikeuden julkaista omat ajatuksensa muiden ihmisten luettaviksi/kuunneltaviksi. Ei enempää, eikä vähempää.

Varmaan yleisin virhe sananvapausasioissa on vapauksien ja velvollisuuksien sekoittaminen. Jos vaikkapa Uusi Suomi poistaa Puheenvuoro-palvelustaan jonkin blogikirjoituksen tai, jos joku blogaaja poistaa omasta blogistaan sinne kirjoitetun kommentin, niin monesti poiston kohteeksi joutunut kokee sananvapauttaan loukatun. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenenkään olisi avustettava ketään asiansa julkaisemisessa. Jos sanomalehti tai nettisivusto kieltäytyy julkaisemasta jotakin kirjoitusta, niin se ei loukkaa kenenkään sananvapautta sen enempää kuin minä loukkaan kenenkään liikkumisvapautta, kun en anna autoani kaikkien kyytiä tarvitsevien vapaaseen käyttöön.

Perustuslain 12 § sanoo sananvapaudesta seuraavaa:

• "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Mainittu oikeus julkistaa tietoja ja mielipiteitä ei voi tarkoittaa lehtien tai nettisivustojen velvollisuutta julkaista kaikki niille lähetetyt tekstit. Jos tarkoittaisi, niin meillä tuskin olisi enää yhtään päivittäin ilmestyvää sanomalehteä, tai jos olisi, niin sen yksi numero vaatisi luultavasti keskikokoisen paperitehtaan yhden päivän tuotannon. Sivuhuomautuksena voi myös todeta, että 12 § on tosin sisäisesti ristiriitainen jättäessään heti seuraavassa lauseessa takaportin sananvapauden rajoittamiselle toteamalla, että tarkempia säännöksiä annetaan lailla ja, että lailla voidaan asettaa esimerkiksi kuvaohjelmille rajoituksia, jos joku sattuu hihkaisemaan, että "Think of the children! Won't somebody please think of the children?".

Toinen yleinen virhe on yrittää olla ovela, ja tarttua perustuslain kirjaimelliseen tulkintaan kohdasta "kenenkään ennakolta estämättä". Tätä on käytetty paljon esimerkiksi Jussi Halla-ahon sananvapautta rajoittaneen tuomion puolusteluun. Sanotaan, että Halla-aho sai kyllä loogisesti päätellä, että islam on pedofilian pyhittävä uskonto (Koraanin mukaan profeetta Muhammad oli sukupuoliyhteydessä 9-vuotiaan tytön kanssa, ja islamin mukaan kaikki, mitä Muhammad teki on jumalan hyväksymää ja pyhää), mutta sen jälkeen hänen täytyi kantaa päätelmänsä julkaisemisen seuraukset 330 euron sakon muodossa. Eipä silti, tuo 330 euroa oli saadun julkisuuden ansiosta mitä parhain sijoitus, ja hintalaatusuhteeltaan luultavasti kaikkien aikojen edullisin vaalimainos, mutta tuollainen "saa sanoa, mutta pitää kantaa seuraukset" on joka tapauksessa älyllistä epärehellisyyttä, jonka tavoite on sananvapauden rajoittaminen itsesensuurin kautta.

Vastuu sanomisistaan on kaksijakoinen käsite, joka voidaan ymmärtää joko lainopillisesti tai puhekielisenä terminä. Puhekielisenä termi "vastuu sanoistaan" voi tulla mieleen esimerkiksi, jos joku ryhtyy perjantaiyönä kello kolme aamuyöllä esittämään halventavia vihjauksia juuri väkivaltaisen käytöksen takia ravintolasta ulos heitetyn jääkaappipakastimen kokoisen bodarin seksuaalisesta suuntautumisesta, ja saa sen seurauksena turpiinsa. Eiköhän jokainen siinä tilanteessa toteaisi, että mitäs menit aukomaan päätäsi. Lainopillisesti tilanne on kuitenkin päinvastoin. Pään aukoja ei ole syyllistynyt mihinkään, kun taas raivostunutta bodaria odottaa pahoinpitelysyyte.

Lainopilliselta kannalta vastuu sanoistaan tarkoittaa sitä, että jonkin asian (kuten esimerkiksi sen, että parituhatta vuotta sitten 9-vuotiaaseen tyttöön yhtynyt aikamies on pedofiili) sanominen on kiellettyä. Vapaus valita sanottavansa tietystä sallittujen asioiden joukosta ei kuitenkaan ole aitoa vapautta. Jos vaikkapa vanhemmilla olisi oikeus valita (kuten joissain kulttuureissa on tänäkin päivänä) lapsensa sulhas- tai morsianehdokkaat, joista heidän lapsensa voisi sitten "vapaasti" valita, niin tuskinpa kukaan suomalainen sanoisi, että näillä lapsilla on vapaus valita oma elämänkumppaninsa. Vapaus joko on tai sitä ei ole. Pienikin rajoite tuhoaa vapauden. Voisi sanoa "Paholaisen Asianajaja" -elokuvassa esitettyjä vuorosanoja mukaillen: Vapaus on kuin perhosen siivet: jos niitä hipaiseekin, ne eivät enää nouse maasta.

Sananvapautta ei myöskään rajoittanut tämän blogipalvelun omistaja Niklas Herlin, joka pyrki estämään kummityttärensä sieppauksesta kertovan kirjan julkaisemisen yrittämällä ostaa sen julkaisuoikeudet. Siinähän oli kyse kirjan kirjoittajan sananvapaudesta, joka ei tietenkään voi olla uhattuna, mikäli kirjoittaja vapaaehtoisesti (Herlinin tarjoaman rahallisen korvauksen ansiosta) päättääkin jättää sanottavansa sanomatta. Pyyntö ja palkkion tarjoaminen ei koskaan voi rajoittaa vapautta. Eri asia olisi, jos Herlin olisi käyttänyt väkivaltaa estääkseen kirjan kirjoittamisen, mutta tiettävästi ei käyttänyt. Rahan tarjoaminen vaikenemisen vastineeksi ei ole sama asia kuin oikeuden antama antaa sakkotuomio, jonka täytäntöönpano perustuu viime kädessä väkivallan uhkaan. Perustuslain 12 §:n takaama oikeus vastaanottaa tietoja ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien olisi pakko julkaista kaikki tietonsa. Tai jos tarkoittaa, niin Tiitisen lista julkisuuteen, ja heti!

Aidossa sananvapaudessa saisi siis sanoa, kirjoittaa ja julkaista aivan mitä tahansa eikä minkään asian sanomisesta seuraa rangaistusta pelkästään sen sanomisen vuoksi. Sanoilla voi toki aiheuttaa paljonkin vahinkoa, ja siitä on luonnollisesti myös jouduttava vastuuseen. Aidossa sananvapaudessa vastuu ja rangaistus sanoista edellyttäisi kuitenkin, että aiheutettu haitta pitäisi näyttää toteen. Jokaisella syytteellä pitäisi olla asianomistaja, jolle tuo haitta on koitunut ja todistustaakka olisi syytteen esittäjällä.

15.12.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Hazardin hampaaton kritiikki

Lupasin seuraavan artikkelini käsittelevän sananvapautta, mutta en malttanut olla välissä kommentoimatta Kaarina Hazardin tänään Iltalehdessä ilmestynyttä kolumnia. Siinä Hazard käy säälimättömästi Jouko Laxellin tasa-arvopoliittisen puheenvuoron kimppuun. Oli nimittäin käynyt ilmi, että Laxellin puheenvuoroon oli lainattu tekstiä Panu Horsmalahden artikkelista. Hazard ei tosin katso aiheelliseksi mainita Horsmalahden nimeä, vaan kutsuu häntä ainoastaan "piraattipuolueen ehdokkaaksi", joten Hazardin kolumnin tarkoitus tuskin oli Horsmalahden puolustaminen.

Luvatta lainaaminen on tietysti huonoa käytöstä, mutta se, mihin suorituksiin Hazard kolumnissaan kykenee ansaitsisi kyllä vuoden tikusta asiaa tai kärpäsestä härkänen -palkinnon, mikäli sellaisia jaettaisiin. Hazard käytännössä sivuuttaa lähes kaikki Laxellin puheenvuoron asiakysymykset, ja keskittyy vain siihen, että yksi kohta Laxellin puheenvuorosta perustui Horsmalahdelta lainattuun tekstiin. Eikun anteeksi, ei Horsmalahdelta lainattuun, vaan "siellä [netissä] kiertävään mihin sattuu" (kuten Hazard asian ilmaisee). Se, että Laxell lainasi esittämänsä mielipiteen netistä ilmeisesti Hazardin mielestä kumoaa koko puheenvuoron. Kumma muuten, miten Hazardia ei tuntunut häiritsevän lainkaan Laxellia edeltävä puheenvuoro, jossa kristillisdemokraattien Leena Rauhala viljelee surutta moneen kertaan (klik, klik) valheeksi osoitettua fraasia "naisen euro on 80 senttiä". Se, että Rauhala on sen verran antanut periksi, että korottanut summan peräti 82 senttiin ei muuta valhetta todeksi.

Ainoa asiakysymys, mihin Hazard ottaa kantaa esiintyy seuraavassa lainauksessa. Hazard kirjoittaa:

• "Että naisopettajat ihan tietoisesti syrjisivät poikia arvostelussaan? Tietoisesti eli siis tahallaan? Että Suomen naispuoliset opettajat suhtautuisivat viha- ja ilkeämielisesti luokkiensa poikiin? Tahallaan antaisivat huonompia arvosanoja pojille? Miksi? Ihan vittuillessaanko? Tämä mielipidehän on äärimmäinen ja pommi."

Alatyylisellä kielenkäytöllä Hazard ilmeisesti yrittää sumuttaa lukijaa unohtamaan itse asian: Vittuillessaanko? Hyvänen aika! Opettajahan on kunnioitettu ja arvostettu ammatti. Eivät opettajat vittuile. Hyi sitä Laxellia kun tuommoista kehtaa väittää. Alatyyliset temput eivät kuitenkaan muuta itse asiaa mihinkään. Tosiasiahan on, että pojat saavat koulussa keskimäärin huonompia arvosanoja kuin tytöt. (Mm. Opetushallitus mainitsee tästä uutiskirjeessään Spektri 5/2010.) Ja koska feministien mukaanhan sukupuolieroja -- ainakaan henkisissä kyvyissä -- ei ole, niin jostain ulkoisesta seikastahan poikien alhaisempien arvosanojen on johduttava. Aivan samoin kuin feministien mukaan naisten keskimäärin miehiä alhaisemman palkkatason on johduttava jostain muusta kuin naisista itsestään.

Asiaa pitää toki tutkia ennen kuin opettajia syrjinnästä syytetään, mutta ei tuollaisen epäilyn esittäminen nyt mikään pommi tai äärimmäisyys ole. Varsinkin, kun samassa maailmassa ja luultavasti jopa sama henkilö voi syyttää yrityksiä siitä, että ne tahallaan maksaisivat pienempää palkkaa naisille tai jättäisivät palkkaamatta heitä. Yritysten kohdallahan syytös kuulostaa vieläkin älyttömämmältä. Opettajille oppilaiden huonot arvosanat ovat korkeintaan kolaus ammattiylpeydelle. Yritysten kohdalla epäpätevämmän työntekijän tai huonomman johtajan valitseminen miehiä (tai kumpaa sukupuolta tahansa) suosiakseen sen sijaan maksaa usein sekä maineen että selvää rahaa. En voi uskoa, että nykyisessä maailmanlaajuisessa kireässä kilpailussa yrityksillä olisi kertakaikkiaan varaa kiinnittää työntekijöiden valinnassa tai palkkatasossa huomiota sellaisiin sivuseikkoihin kuin hakijan sukupuoli.

25.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Kunniaväkivaltaa on katsottava silmästä silmään

Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että maahanmuuttajia ei valisteta tarpeeksi suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta, arvopohjasta ja säännöistä. Kannatan koko sydämestäni sellaista monikulttuurisuutta, jossa erilaiset ihmiset hyväksytään yhdenvertaisiksi suomalaisiksi. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että eri maista tulevat saavat omaan kulttuuriinsa vedoten vaatia itselleen erivapauksia ja sen varjolla sivuuttaa Suomen lakia tai ihmisoikeuksia. Muualta Suomeen muuttaneiden ryhmien naisiin kohdistunut väkivalta on vakava haaste. On olemassa vaihe, jossa ymmärtäminen muuttuu vastuuttomuudeksi ja tekosyiden taakse piiloutumiseksi. Suomessa kunniaväkivaltaa ja tyttöjen ympärileikkauksia ei haluta nähdä vakavana ongelmana, sillä kulttuuriin puuttumista kavahdetaan sen kiusallisuuden ja vaikeuden vuoksi. Tämä vääristynyt suvaitsevaisuus suojelee kärsimysten aiheuttamista ihmisille. Vaikenemalla me hyväksymme äärimmäisen väkivallan ja naisten itsemääräämisoikeuden rajoittamisen. Poliisin tietojen mukaan Suomessa ei ole tehty kunniamurhia, mutta epäilen vahvasti totuuden olevan toinen. Tabu-luonteen takia ilmiön laajuudesta Suomessa ei ole tarkkaa kuvaa. Minusta olisi hyvä, että Suomessakin uskallettaisiin raottaa silmäluomia tarkastelemaan ongelmaa, jotta herättäisiin huomaamaan, mitä ympärillä tapahtuu. Kunniaväkivalta on kasvanut Suomessa viime vuosina, kun naimaikään tulevat maahanmuuttajataustaiset nuoret rimpuilevat kahden kulttuurin ristipaineessa. Viranomaisten valmiudet tunnistaa kunniaväkivalta ja puuttua siihen ovat puutteelliset. Virkavallalle on annettava kattavaa koulutusta ja oikeudet puuttua vääryyksiin. Viranomaisten välisen nykyisen yhteistyön avulla uhri voidaan saada turvaan hetkellisesti, mutta miten käy turvatalossa vietetyn jakson jälkeen? Uhrin jäljittäminen myöhemmin on vihastuneelle suvulle lastenleikkiä nykyisen tiedonvälityksen aikakaudella. Kunniaan liittyvä väkivalta ja sukupuolimoraaliset säädökset koskettavat monikulttuuristen avioliittojen kautta myös kantasuomalaisia vaimoja ja tyttäriä sekä jo maahan kotoutuneita toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajanuoria. Monet pitävät kunniaväkivaltaa ensisijaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan muotona, mutta myös pojat ja miehet joutuvat kunniaväkivallan kohteeksi etenkin homoseksuaalisuuden takia. Perusongelmana kunniaväkivaltaa ennaltaehkäisevässä työssä on se, että niissä rikokseen syyllistyy yksilön asemasta suku tai yhteisö. Kyse on paljon minunkin kehuman yhteisöllisyyden pimeästä puolesta. Maahanmuuttajien lapset kärsivät elämästä kahden kulttuurin välissä vanhempien yrittäessä keinotekoisesti ylläpitää omia kulttuurisia traditioitaan suomalaisen yhteiskunnan arjessa. Tiedän kokemuksesta, että perheen tai suvun tahdon vastustaminen ei ole helppoa yhteisöllisessä kulttuurissa kasvaneelle nuorelle. Juuri siksi tässä tarvitaankin ulkopuolista apua. Kokonaista sukua on länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan mahdotonta asettaa rikollisesta teosta vastuuseen, tuomita vankilaan tai karkottaa maasta. Kenties tällaisissa yhteisöllisissä rikoksissa pitäisi harkita, missä menee rikokseen yllyttämisen ja rikokseen osallistumisen raja. Vaikka näenkin lainsäädännön ja rangaistusten tiukentamisen välttämättömänä toimenpiteenä myös kulttuurisidonnaisia vääryyksiä käsiteltäessä, ei ylhäältä käskeminen riitä ratkaisemaan ongelmaa. Asenteiden, uskomusten ja käsitysten muuttuminen onnistuu parhaiten, kun siihen vaikutetaan oman yhteisön sisältä. Siksi korostan, että kunniaväkivallan tehokkaassa estämisessä tarvitaan viranomaisten ja sidosryhmien yhteistyön lisäksi rakentavaa keskustelua sen yhteisön kanssa, jossa kunniaväkivaltaa esiintyy. Ongelmaan on pureuduttava väkivallattomuuden ja tasa-arvon ohjelmilla ja valistuskampanjoilla. Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta on aivan keskeistä, että he tietävät, mikä on sallittua Suomessa ja mikä ei, vaikka oma kulttuuri antaisikin periksi. Maassa kuin maassa toimitaan maan omia lakeja noudattaen. Keväällä 2009 olin mukana haastateltavana Amoral-hankkeessa (http://uudenmaanpiiri.mll.fi/toiminta/amoral-hanke_2007-2010/), jonka keskeisenä tavoitteena on ollut kartoittaa ilmiön parissa tehtävän työn kannalta keskeisiä "hyviä käytäntöjä", verkostoja sekä toimiviksi havaittuja työskentelymalleja. Tutustumalla oheiseen materiaaliin olet askeleen lähempänä kunniaväkivallan ehkäisemistä.

24.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Jotain rasismia Tanskanmaalla

Autoillessani kuuntelin radiosta YLE Puhe kanavalta ohjelmaa, jossa kauhisteltiin Tanskan kansanpuolueen rasistisuutta ja sitä, miten se on vaa-ankieliasemansa ansiosta saanut monia ajamiaan tavoitteita läpi. Haastattelupätkässä puolueen edustaja jyrisi, että Tanskaan muuttavien pitää sopeutua tanskalaiseen elämäntapaan ja tanskalaisiin arvoihin, tai heidät on karkoitettava johonkin sellaiseen maahan, missä he voivat elää omien tapojensa ja arvojensa mukaisesti.

Siis mitä he***ttiä!? (Pardon my French.) Puoluetta, joka vaatii, että maahan tulija sopeutuu uuteen kotimaahansa, haukutaan rasistiseksi vihapuolueeksi? Minusta tulijan sopeutumisen pitäisi olla täydellinen itsestäänselvyys riippumatta edes siitä, mitä mieltä on koko maahanmuuttopolitiikasta.

Keskustelua voidaan käydä siitä, pitääkö maahanmuuttoa rajoittaa vai ei, tai kuinka korkea sosiaaliturvan taso maahanmuuttajille kuuluu. Jos joku on sitä mieltä, että rättipäät hittoon ja toinen toivottaa kaikki eksoottiset värinät avosylin tervetulleiksi, niin sitten voidaan kinastella siitä, kuka on rasisti ja kuka monikulttuurihörhö, mutta ehdottoman perusoletuksen olisin molemmilla osapuolilla luullut olevan se, että se joka toiseen maahan muuttaa, sopeutuu sen maan tapoihin.

Tulisiko kenellekään arabimaahan muuttaneelle suomalaiselle mieleen vaatia vaikkapa kylpylään erikoisvuoroa, jolla miehet ja naiset voivat kylpeä yhdessä (arabialaisittain) törkeän säädyttömästi pukeutuneena (suomalaisittain normaaleissa uikkareissa)? Ei varmasti tulisi. Ulkomaille muuttaessaan suomalaiset ymmärtävät, että uudessa kotimaassa on elettävä sen maan tapojen mukaisesti. Eivätkös suomalaiset naisministeritkin vedä kiltisti huivin päähänsä arabimaissa vieraillessaan? Minkä takia sama ajattelutapa ei päde toisin päin? Miksi meillä Suomessa kuitenkin verovaroin kustannetussa uimahallissa järjestetään erillisiä vuoroja sellaisille, jotka eivät suvaitse uida väärää sukupuolta tai väärää uskontoa edustavien lajitoveriensa kanssa?

21.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Pakkoruotsin Suomi

Pakkoruotsia käsittelevien kielipolitiikkakeskustelupalstojen mukaan ruotsin kielen opiskelun tarpeelle ei ole olemassa perusteltuja argumentteja. Nykykeskusteluja ruotsin kielen tarpeellisuudesta seuranneena voisin väittää, että ns. "pakkoruotsin" puolustajien suojapato on murtunut. Siitä hyviä esimerkkejä ovat pääministeri Mari Kiviniemen ja vihreiden kannanotot sekä myös kokoomuksen puoluekokouksen kannanotto. Todettakoon nyt heti alkuun, että minä uskon ruotsin kieleen ja sen tarpeellisuuteen Suomessa. Pidän ruotsin kielen opiskelun muuttamista valinnaiseksi peruskoulussa kohtalonkysymyksenä Suomen perustuslailliselle kaksikielisyydelle. Jos sille kannalle lähdetään, niin silloin ollaan pitkällä tähtäimellä myös valmiita luopumaan Suomen kaksikielisyydestä. Ilman ns. pakkoruotsia kaksikielisyydeltä putoaisi perustuslaillinen pohja (toisaalta, tiedostan, että ruotsi on ollut kaikille pakollinen oppiaine vasta peruskoulun alusta 1970-luvulta asti eikä perustuslaki suorasanaisesti vaadi suomenkielisiä opiskelemaan ruotsia), sillä ruotsinkielinen väestö ei yksin riitä toimivaan kaksikielisyyden ylläpitämiseen. Siihen tarvitaan kaikkien myötävaikutusta. En ole henkilökohtaisesti ikinä nähnyt mitään ongelmaa siinä, että koulunkäyntiimme kuuluu myös ruotsin kielen opiskelua. Itse aloitin ruotsin kielen opiskeluni 13-vuotiaana yläasteella, koska maahanmuuttajataustaisena minun ei suositeltu aloittavan 10-vuotiaana. Ensin piti hallita suomen kieli. Opiskelin suomea normaalisti äidinkielenä (sekä kaksi tuntia viikossa äidinkieltäni albaniaa), mutta jos olisin opiskellut suomea toisena kielenä, minulla olisi ollut oikeus luopua ruotsin kielen opiskelusta kokonaan. Kaikki sisarukseni lukivat ja kirjoittivat ruotsin kielen ylioppilaskirjoituksissa. Nykyisin opiskelen Hankenilla, Svenska handelshögskolanissa, tosin englanninkielisellä maisterinohjelmalla. Tullakseen suomalaisiksi maahanmuuttajataustaisetkin tarvitsevat täyteläisen Suomen kulttuurin perustan, ja ruotsin kieli on osa sitä. En näe ruotsin kieleen tarvittavaa panostusta esteenä muiden kielien tai kouluaineiden oppimiselle. Keskustelu ruotsin kielen asemasta käynnistyi Suomessa jo ennen itsenäisyyttä ja se jatkuu yhä. Kiistelyn lähtökohtana on se, että vain runsaat viisi prosenttia väestöstä puhuu ruotsia äidinkielenään ja suurella osalla suomalaisista on vain vähän kosketusta ruotsin kieleen arkielämässään. Minua keskustelu pakkoruotsista on alkanut jo kyllästyttää. Toisaalta on ymmärrettävä, että on tullut uusi sukupolvi, joka näkee ruotsin kielen eri tavalla kuin vanhempi sukupolvi. On tullut päättäjiä, joilla ei enää ole samanlaista omakohtaista kosketusta kaksikielisyyteen kuin 1940-luvulla syntyneillä. Se, mitä Suomen ja suomalaisuuden perintöön tulee – mietitäänpä. Ketkä suomen kielen asemaa ajoivatkaan autonomian aikana? Snellman, Lönnrot, Topelius ja muut mittavaa tunnustusta saaneet Suomen historian suurmiehet. He olivat kaikki kokonaan ruotsinkielisiä. Ruotsinkielinen sivistyneistö sytytti Suomi-buumin. Mielestäni kielivähemmistömme tuo Suomeen jotain sellaista vaikeasti mitattavaa monikulttuurisuutta, jonka keinotekoinenkin ylläpito kannattaa. Itse olen kovin ylpeä siitä, että asun maassa, jossa 5,4 prosentin kielivähemmistöllä on perustuslakiin kirjattu tasavertainen asema kielienemmistön kanssa. Olen nimittäin lähtenyt pakoon maata, jossa serbialaiset yrittivät monokulttuuristaa Kosovon, ja huonostihan siinä kävi. Kielen status kuumentaa tunteita varmaan aina ja kaikkialla. Ymmärrän toki, että ruotsi on harvinaisen pieni kieli globaalisti ajateltuna, ja olisihan meidän taloutemmekin kannalta kenties järkevintä, että useampi taitaisi muita maailmankieliä kuin ruotsia. Nyt valtaapitävät ovat sitä mieltä, että koulussa voidaan oppia korkeintaan kaksi kieltä. Kyllä vieraita kieliä opiskelevat taitavat niitä siinä, missä ruotsia ja englantiakin. Se lisättäköön, että pakkoruotsi poistetaan sitten, kun sille on riittävästi kannatusta eduskunnassa. Pelkkä pakkoruotsin poisto ilman muita muutoksia ei mielestäni ole käytännössä mahdollista. Nykyisen kaltaiset ja laajuiset palvelut pitäisi tuottaa ilman suomenkielisten panosta. Kuinka se olisi mahdollista? Muuten, en tosin kannata pakkoja, siitä ei ole kysymys. Arvostan vain molempia kotimaisiamme. Lopuksi vähän ennakkotietoa: TV2 järjestää kahden viikon päästä (30.11.) pakkoruotsikeskustelun, johon minutkin on jo kutsuttu.

15.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Kommentteja Katariina Mäkiselle

Henry Laasanen kirjoitti erinomaista ja muutamaa pikkuilkeää piikkiä lukuunottamatta asiallista kritiikkiä Katariina Mäkisen Megafonissa julkaistusta artikkelista. Koska Mäkinen suvaitsi kunnioittaa Laasasen blogin keskusteluketjua vain yhden viestin verran, eikä myöskään Laasanen vastannut Mäkiselle, niin tuumasin saavani tästä artikkelin omaan blogiini. Tämä artikkeli on kirjoitettu Laasasen blogiin kirjoittamani kommentin pohjalta. Nappasin mukaan myös vähän ideoita muista hyvistä kommenteista.

Mäkinen:

• "Mikäli olet huolissasi halventavista ilmauksista pyytäisin sinua ensin moderoimaan oman blogisi kommenttiosastoa."

Toinen vaihtoehto olisi, että sinä ja muut opettelisivat huomioimaan sen, että blogin omistaja ei ole vastuussa blogiinsa lähetetyistä yksittäisistä kommenteista. Jos Laasasen blogissa joku kirjoittaa, että henkilö X on idiootti, niin ei se tarkoita sitä, että Laasanen olisi sitä mieltä.

Alatyylisten kommenttien moderointi olisi kieltämättä hyvien keskustelutapojen mukaista, mutta teknisistä syistä kommenttien moderointi ei toimi ainakaan, mikäli kyse ei ole ammattimaisesti 24/7 ylläpidetystä blogista. Silloinkin keskustelu on hidasta ja epämiellyttävää, jos kommenttit ilmestyvät näkyviin jopa tuntien viiveellä (kuten esimerkiksi Ilta-Sanomien moderoidussa keskustelussa).

• "Se on minusta huono merkki – mikä tahansa rakentava keskustelu vaatii, että siihen osallistuvat henkilöt ovat valmiita ensinnä ottamaan selvää siitä mistä puhuvat ja toiseksi ottamaan kritiikin huomioon. Niin kauan kuin et itse pysty tähän et voi vaatia sitä muilta."

Kyllä Laasanen on ottanut kritiikin huomioon -- nimittäin kumonnut sen viimeistä piirtoa myöten. Hyvässä keskustelussa toisen henkilön mielipiteen pitää toki vaikuttaa omaan ajatteluun, mutta vain, jos siihen on hyvät perusteet. Siihen ei riitä se, että toinen osapuoli toistaa mielipidettään loputtomiin tai, että jokin asia on toisen osapuolen mielestä "hyvä ja kiva juttu".

• "Sekä sinä itse että muut miestoimijat ovat saaneet mediahuomiota yllin kyllin. Esimerkiksi eduskunnan miesverkoston perustamista uutisoitiin laajasti. Hiljattain myös miesten ja naisten palkkaeron kyseenalaistanut Pauli Sumanen sai mediatilaa sekä Helsingin Sanomista että Taloussanomista."

Miesverkoston perustamisesta uutisoitiin, se on totta. Laasanen on, kuten hän artikkelissaan mainitsikin, esiintynyt valtamediassa kahden ja puolen vuoden aikana kaksi kertaa. Jos otetaan tarkastelujaksoksi vaikka tuo 2,5 vuotta, niin olet siis löytänyt 4-8 esimerkkiä (riippuen siitä monessako mediassa tuosta miesverkostosta uutisoitiin positiiviseen sävyyn), jossa miestoimijat ovat saaneet mediahuomiota. Voisitko vertailun vuoksi esittää myös jonkinlaisen tilaston tai edes arvion siitä, montako kertaa vastaavana aikana naistoimijat ovat saaneet positiivista mediahuomiota? Kuinka monta kertaa tuona aikana on mediassa esitetty esimerkiksi väite "naisen euro on 80 senttiä".

• "Oikeistolaisuus ei ole sama asia oikeistopuolue. Liikehdintä siis voi olla oikeistolaista vaikka se ei olisi suoraan sidoksissa oikeistopuolueeseen."

Totta, mutta tuosta ei edelleenkään selviä mitä oikeistolaisuus itse asiassa tarkoittaa. Millä perusteella miesten tasa-arvoa ajava liikehdintä olisi oikeistolaista?

• "Salaliittoteoriaan viittaa esimerkiksi puhe feministien soluttautumisesta hallintoon."

Tällaista ei ainakaan Laasanen ole väittänyt. Kuten Laasanen jo totesi, kyse ei ole soluttautumisesta, vaan se tehdään täysin avoimesti. Esimerkiksi tasa-arvoyksikön henkilökunnan sukupuolijakaumaa ei pyritä salaamaan, vaan se on aivan avoimesti nähtävillä Sosiaali- ja terveysministeriön sivulla. Myöskään sukupuolikiintiöitä esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksiin ja muihin johtaviin asemiin ajavat toimivat täysin avoimesti ja ilmoittavat tavoitteistaan selkeästi ja julkisesti. Päinvastoin, lähempänä salaliittoteoriaa on väitetty naisten syrjintä. En ole ainakaan kenenkään kuullut julkisesti kertovan suosivansa säännöllisesti miehiä esimerkiksi työntekijöitä palkatessaan.

• "Tällaista puhetta on mm. yhdessä kirjoitukseeni lähetetyssä kommentissa, joka on julkaistu jo toisessa kommenttiketjussa."

Toivottavasti et oikeasti tee johtopäätöksiä miesliikkeestä tai mistään muustakaan tahosta jonkun yksittäisen henkilön kirjoittaman kommentin perusteella, etkä varsinkaan jostakusta yksittäisestä henkilöstä jonkun toisen kirjoittaman kommentin perusteella.

• "Käsitys naisista alempiarvoisina manifestoituu esimerkiksi tässä hiljattain julkaisemassasi lauseessa (kuten myös artikkelissa siteeramissani pätkissä): "Naisten kyvyt eivät yleensä riitä huipulle, oli kyse mistä lajista tahansa.""

On tilastollinen tosiasia, että naisten kykyjen normaalijakauma on kapeampi kuin miesten. Miesten joukosta löytyy enemmän asteikon ääripäihin sijoittuvia yksilöitä. Kyse on biologian sanelemista luonnonlaeista, eikä se tarkoita sitä, että naiset olisivat alempiarvoisia. Naisissa on vähemmän huippuyksilöitä, mutta vastaavasti myös vähemmän täysin kyvyttömiä. Päinvastoin, naisten keskiarvo voi hyvinkin olla monen kyvyn kohdalla asiassa miesten keskiarvoa korkeampi, jolloin naiset ovat itse asiassa miehiä kyvykkäämpiä, mutta silti kaikkein kyvykkäimmistä yksilöistä suurin osa on todennäköisesti miehiä.

• "Mikäli et todella ajattele naisten olevan vastenmielisiä tai alempiarvoisia kannattaa ehkä hieman tarkentaa omaa kirjoitustyyliään."

Alempiarvoisuus tulikin jo käsiteltyä ylempänä. Vastenmielisyyteen Laasanen itse vastasi jo mainiosti todetessaan suuren osan kirjoituksistaan perustuvan sille oletukselle, että miehet himoitsevat ja haluavat naisia. Olisi tosiaan aika outoa väittää, että tuollaisen oletuksen säännöllisesti tekevä olisi sitä mieltä, että naiset ovat vastenmielisiä.

09.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off

Pyhien kirjojen valitut palat

Homoilta tosiaankin oli varmaan yksi vuoden merkittävimmistä poliittisista ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Toisaalta on hyvä, että tällaisista asioista keskustellaan, mutta minun on ainakin todettava, että homoilta jätti todella karvaan maun suuhuni. Keskustelun jälkeen tunsin itseni todella surulliseksi; joku on oikeasti sitä mieltä, että joidenkin pitäisi elää kaltereidentakaista elämää. Räsänenhän ihmetteli ääneen, miksi homoseksuaalit käyttäytyvät tunteidensa mukaisesti. Nykyisin poliittinen keskustelu on täysin järjetöntä. Raamattu sanoo sitä, Koraani tätä, yhteiskunta tuota, agnostikkoa ei kiinnosta ja ateisti nauraa. Raamatussa homoseksuaalista käyttäytymistä ei hyväksytä, vaan siitä seuraa kuolemantuomio. Juutalaisuudessakin lähdetään samasta lähtökohdasta. Koraanissa taas asiaan ei oteta suoraa kantaa, mutta useimmissa muslimimaissa homoseksuaali saa kuolemantuomion, sillä avioliiton ulkopuolinen seksi on kiellettyä ja siitä aiheutuvat rangaistukset ovat julmia ja ihmisoikeuksia polkevia. Koraanin mukaan kaikista päihteistä tulee kieltäytyä. Näiden käyttöä kuitenkin perustellaan ”modernin muslimin” käsitteellä. Valitettavasti Koraani ei tällaista käsitystä tunne. Koraanissa kirjaimellisesti sanotaan, että muslimin on rukoiltava 5 kertaa päivässä. Muuten koittaa kadotus. Uskonnot ovat jossain mielessä hyvin pelottavia. Millainen olisikaan maailma, missä emme saisi toteuttaa itseämme tai nauttia näistä vähäisistä vuosistamme, jotka meille on suotu? Nyt eri uskovaisten ryhmät nokittelevat toisiaan ja yrittävät esiintyä kovin humaaneina. Yhdenkään mainitsemistani uskonnoista ihmiskäsitys seksuaalisuuden suhteen ei ole humaani, päinvastoin. Kaikilla tulisi olla yhtäläiset oikeudet adoptoida ja tulla vihityksi kirkossa seksuaaliseen identiteettiin, sosiaaliseen asemaan, ammattiin, sukupuoleen tai poliittiseen mielipiteeseen katsomatta. Mielestäni suurin ongelma on - syyttäviä sormia osoittamatta - tiettyjen tahojen vankka uskomus siihen, että tasaamalla ihmisten välistä jo ennestään syvää kuilua, vieraannutaan kristillisistä arvoista ja luovutaan Jumalan sanasta. Jumala on puhunut muustakin kuin avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Kristinuskon Jumala muun muassa opettaa rakastamaan lähimmäistään ja kohtelemaan ihmisiä niin kuin haluaisi muiden kohtelevan itseään. Jos tulkitaan mitä tahansa kirjaa fundamentalistisesti, ei meille jäisi paljoakaan tehtävää. Elämämme olisi hyvin normalisoitua ja arvotettua. Tämä sama Jumala on kuitenkin sanonut, että sapattina työskentelevä tulisi surmata. Sama Jumala on sanonut, että mies saa myydä tyttärensä ja omistaa orjia. Näistä aikansa eläneistä ajatuksista on luovuttu jo kauan sitten ja hyvä niin. Tästä voidaan kuitenkin todeta, että yhteiskunta ja ihmiset ovat jo kauan muokanneet uskontoa ja tulkinneet Raamatun sanaa toisin kuin mitä siinä kirjaimellisesti lukee. Homoseksuaalisuutta ei tuomita Raamatussa yhtä suoraan kuin esimerkiksi pettämistä. En voi kuin ihmetellä monta sataa vuotta sitten eläneiden ihmisten suvaitsevuutta. He totesivat, että ihminen ei voi omistaa tai kaupata toista ihmistä. Orjuus kiellettiin vastoin Jumalan sanaa eikä se herättänyt samanlaista skandaalia kuin kysymys homoudesta nykypäivänä. Ihmettelenkin, miksi tässä kysymyksessä on juurruttu samoihin aikoihin luotuun ajatukseen? Niin moni muu dogmi on tuotu nykypäivään. Lähetys- ja diakoniatyötä esimerkiksi harjoitetaan keinoin, joita ei Raamatussa hyväksytä. Kaikki saavat hakea leipää leipäjonosta - eivät ainoastaan "köyhät ja kurjat" - eikä varakkaammilta katkaista kättä heidän ahneutensa vuoksi, jos he jonon perälle eksyvät. Kristinusko on jo kauan sitten lakannut olemasta sellainen kuin mitä se oli 2000 vuotta sitten. Kaiken tämän jälkeen kysymys homoseksuaalisuudesta tuntuu olevan ylitsepääsemätön. Se on minusta huvittavaa. Toki jokainen saa päättää, mihin uskoo. Kenelläkään ei ole oikeutta yliviivata tätä. Paitsi jos uskoo orjakauppaan. Sen tuomitsee suoralta kädeltä niin homoseksuaali kuin Päivi Räsänenkin, vaikka sellaista ihmistä tukisi useampi kohta Raamatusta kuin homoseksuaalisuutta vastustavaa. Jos on olemassa yksi paikka niille, jotka tekevät oikein, ja toinen niille, jotka tekevät väärin, niin tulemme olemaan myös tuonpuoleisessa kaikki yhdessä sekasortoisessa syssyssä. Nimenomaan siellä väärässä paikassa. Kukapa ei olisi joskus tehnyt syntiä? Olisiko jo aika luopua uusien ennakkoluulojen ja -käsitysten kylvämisestä? Niitä on ihan tarpeeksi muutenkin.

05.11.2010 | Kategoria: Uncategorized | Comments Off