Vaalijärjestelmän muutosta kuitenkin markkinoidaan kansalle pienten puolueiden etuna, esimerkiksi Yle uutisoi viime torstaina, että ”Vaalijärjestelmä uudistuu pienten puolueiden eduksi”. Pienillä puolueilla tässä tarkoitetaan kuitenkin pieniä eduskuntapuolueita, joista Suomen laaja puoluekenttä huomioiden voitaisiin paremminkin puhua keskikokoisina puolueina. Joka tapauksessa, viime vaalien tulokseen uudistus olisi vaikuttanut siten, että suuret puolueet olisivat menettäneet muutaman paikan kukin ja keskikokoiset olisivat saaneet muutaman paikan kukin lisää. Esimerkiksi hallituspohjaan muutokset eivät olisi viime vaalien tuloksessa vaikuttaneet juuri mitenkään, sillä nykyisten hallituspuolueiden paikkaluku olisi pudonnut 126:sta 120:een.

”Pienten” puolueiden edusta puhuminen on kuitenkin sikäli harhaanjohtavaa, että eduskuntapuolueilla ei käytännössä ole mitään eroa keskenään poliittisesti. Kaikki ne kuvittelevat tietävänsä kansalaisten (ja muunkin maailman) asiat paremmin kuin asianosaiset itse. Voidaan puhua ainoastaan sävyeroista, jokaisella puolueella on hieman oma linjansa, mutta lähtökohta on kaikilla sama: heidän täytyy päättää ihmisten asioista, koska he mielestään tietävät paremmin kuin me kansalaiset itse.

Lisäksi nykypolitiikan aatteettomuus ja kaikille kaikkea -ajattelutapa on johtanut siihen, että eduskuntapuolueiden sisäinen vaihtelu on jopa suurempaa kuin niiden väliset sävyerot. Jokaisesta puolueesta löytyy jokaiselle äänestäjälle jotakin, mutta suuret linjat ja omaa elämää koskevat päätökset ovat nykyisin äänestäjien ulottumattomissa.

Kuten oheinen taulukko osoittaa, ainoana suomalaisena poliittisena liikkeenä Liberaalit poikkeavat tästä valtavirran kaikkia kosiskelevasta yltiömäisen konsensushakuisesta politiikasta. Liberaalit uskovat ihmisten itsensä olevan parhaita oman elämänsä asiantuntijoita. Liberaalien mielestä mahdollisimman paljon ihmisten omaa elämää koskevaa valtaa ja päätöksentekoa tulee olla heidän itsensä käsissä. Liberaalit eivät jaa muiden puolueiden suuruudenhullua harhakuvitelmaa siitä, että luulisivat omien valintojensa olevan parhaita kaikille muillekin, vaan kannattavat mahdollisimman laajaa valinnanvapautta kaikille kansalaisille.

Käytännössä Liberaalien täysin erilainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että sekä valtion että kuntien menoja on leikattava ja vastaavasti myös verotusta. Tämä on toki tehtävä maltillisesti, aiheuttamatta kenellekään julkisesta sektorista täysin riippuvaiselle aiheettomia kärsimyksiä. Liberaalien tavoiteohjelma on hyvä lähestymistapa tämän ongelman purkamiseen, sillä se pyrkii säästöihin ensisijaisesti muun muassa yksinkertaistamalla ja keventämällä byrokratiaa, joustavoittamalla työmarkkinoita, lisäämällä kansalaisten valinnanvapautta ja mahdollistamalla yksityisyrittäjyyden kasvun. Nykypuolueethan väristä riippumatta saavat aikaan ainoastaan byrokratian moninkertaistumista, työmarkkinoiden jäykkyyttä, valinnanvapauden rajauksia ja yrittäjien polkemista maanrakoon.

Mutta kuten sanottua, vuoden 2015 vaaleissa uusilla puolueilla ei ole enää mitään käytännön mahdollisuuksia nousta tyhjistä yli 3% valtakunnallisen äänikynnyksen. Siksi reilun vuoden päästä koittavat vuoden 2011 eduskuntavaalit ovat viimeinen tilaisuus nostaa liberalismi takaisin osaksi poliittista keskustelua. Se ei tule olemaan helppoa, sillä nykyisin Liberaalit eivät ole edes puoluerekisterissä.

Tilanteen edesauttamiseksi omalta osaltani ilmoitan ryhtyväni Liberaalien ehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jos ja kun Liberaalit ovat silloin puoluerekisterissä. Olen täysin tietoinen siitä, että valituksi tuleminen on vielä suuremman työn takana ja vielä epätodennäköisempää kuin Liberaalien nousu puoluerekisteriin. Mutta tämä on oikeasti viimeinen tilaisuus — viimeinen taisto — joten nyt on pakko vielä kerran yrittää.

Kukaan ei kuitenkaan pysty tällaiseen urakkaan yksin, eikä tässä nyt täysin yksin ollakaan, moni muukin tekee töitä mm. puoluerekisteriin pääsyn eteen. Mutta tarvitsen omaankin urakkaani tukea. Siksi toivonkin, että ensinnäkin mahdollisimman moni liittyy Facebook-tukisivulleni, jonka kautta tulen välittämään tietoa ja organisoimaan kampanjaa seuraavan vuoden aikana. Jos et käytä Facebookia, lähetä minulle sähköpostia (pasi @ pasi piste fi), niin pidän sinut juonessa mukana sähköpostitse.

Toisekseen, kannattajakorttikampanja tarvitsee edelleen apua. Sivulta puolueeksi.liberaalit.fi voit tulostaa esitäytettyjä (ja tyhjiäkin!) kortteja, jotka voi palauttaa Liberaaleille ilman postimaksua. Huomaa, että kannattajakortin täyttäminen ei sido sinua mihinkään eikä edellytä edes varsinaisesti Liberaalien kannattamista — keräystapahtumissammekin moni on täyttänyt kortin vain vastustaakseen valtapuolueita tai kannattaakseen puoluekentän moninaisuutta. Jos et omaa tulostinta, ota yhteyttä sähköpostilla (pasi @ pasi piste fi), voimme ehkä toimittaa kortteja täytettäväksi postitse tai henkilökohtaisesti, riippuen sijainnistasi.

En varsinaisesti kerää vielä rahallista tukea, mutta jos joku haluaa sillä tavoin auttaa, vanha vaalitilini on edelleen olemassa: Tapiola 363630-03956240. Tässä vaiheessa mahdolliset lahjoitukset kuluisivat lähinnä postimaksuihin ja tulostuskuluihin.

Viimeiseen taistoon on enää reilu vuosi aikaa. En tiedä osaanko tarpeeksi painottaa tämän tärkeyttä, mutta nyt on pistettävä kaikki peliin. Muussa tapauksessa tulevaisuutemme ei ole enää meidän käsissämme, vaan jatkuvasti itselleen lisää valtaa haalivan ja poliittista kilpailua rajoittavan poliittisen eliitin vallassa. Historia on jo näyttänyt, mihin se tie on joka ainoa kerta johtanut. On aika kääntää suunta.

UAW sai jo vuonna 1987 sovittua muutosturvasta amerikkalaisten autonvalmistajien kanssa. Tämä siis aikana, jolloin nousukausi oli huipussaan ja Fordit, GM:t ja Chryslerit menivät helposti kaupaksi. Tämä oli epäilemättä erityisen helppo saavutus, sillä Yhdysvalloissa ammattiliitot voivat kieltää liittoon kuulumattomia työskentelemästä samoissa tehtaissa (ks. ”union shop”).

Joka tapauksessa, UAW:n saavuttama sopimus oli huippuluokkaa: jos työntekijä irtisanottiin autotehtaasta, työnantaja velvoitettiin maksamaan julkisen työttömyyskorvauksen päälle lisää niin että 48 viikon ajan irtisanottu sai 100% saman verran korvausta kuin hänen palkkansa oli ollut. Käytännössä siis sama kuin AKT:n vaatima vuoden palkan kokoinen eroraha, joskin UAW:n duunarit eivät saaneet mitään kertakorvausta. Mutta ei tässä vielä kaikki! Jos duunari ei ollut työllistynyt tuon 48 viikon aikana (ja miksi olisi…), työnantaja oli velvollinen palkkaamaan hänet takaisin ”työpankkiin”, jossa irtisanottu saattoi odotella työllistymistä vaivaisella 95% palkalla. Tästä työpankista UAW on tosin alkanut viime vuonna joustamaan liittovaltion autotehtaille maksamien miljarditukien edellyttämänä.

Mutta miksiköhän liittovaltio (eli amerikkalaiset veronmaksajat) ylipäätään joutuivatkaan maksamaan moneen otteeseen miljardeja ja taas miljardeja dollareita yhdysvaltalaisille autonvalmistajille, jotta nämä eivät kaatuisi? No, mietitäänpä. Esimerkiksi vuonna 2008 maailman kaksi suurinta autonvalmistajaa, General Motors ja Toyota myivät molemmat 9,37 miljoonaa uutta autoa. Aika huikeita määriä, joten liikevoittokin on varmaan sen mukainen, eikö vain?

No ei. Siinä missä Toyota teki 17,1 miljardia dollaria voittoa, General Motors teki 38,7 miljardia dollaria tappiota. Toyota siis nettosi noin 1800 dollaria per myyty auto ja GM otti takkiin 4100 dollaria jokaisesta myydystä autosta! Käsittämätöntä, eikö vain?

No ei. Jos vertaamme GM:n ja Toyotan Yhdysvalloissa sijaitsevia autotehtaita, huomaamme, että GM:n UAW:iin kuuluvat työntekijät saavat 28 dollarin tuntipalkkaa, kun taas Toyotan UAW:iin kuulumattomat työntekijät saavat 26 dollarin tuntipalkkaa. Palkkaero ei ole kamalan suuri, mutta etuisuuksien ero on sitäkin suurempi: erilaisten etuisuuksien kanssa GM:n duunareiden tuntiansio kohoaa 73 dollariin tunnilta, kun toyotalaisten kokonaisansio on vain 44 dollaria tunnilta.

Ansioiden ero on edelleen ”vain” 29 dollaria tunnissa, ei kai sellainen nyt mitään firmaa vielä kaada, eihän? Siinähän vain annetaan se lisäarvo tekijälleen, eikö niin? Entäpä sitten, jos irtisanotuille eli työtä tekemättömille pitää maksaa 95% tuosta ansiosta (niin, etuisuudetkin, terveydenhuoltoineen kaikkineen!) eli reilut 69 dollaria tunnilta mahdollisesti jopa vuosien ajan, jos nämä eivät satu työllistymään muualle?

Toivottavasti viimeistään tässä vaiheessa pienet rattaat alkavat raksuttaa pahimpienkin kotimaisten ay-jäärien mielissä… Jopa UAW:n pitkäaikaisen johtajan, sosialisti Walter P. Reutherin (1907-1970) tiedetään sanoneen, että ”Entistä enemmän palkkaa entistä vähemmästä työstä johtaa varmaan umpikujaan.”

Muutosturva on varma tapa tuhota suomalaisen teollisuuden viimeisetkin kilpailukyvyn rippeet, eikä se turvakaan kovin vahva ole, jos ja kun siihen velvoitetut yritykset menevät konkurssiin. Ahtaajat — kuten paperimiehetkin ja muut vastaavat usein — sahaavat lakkoilemalla vain omaa oksaansa, ja jos he vieläpä onnistuvat muutosturvatavoitteissaan, he onnistuvat jopa sahaamaan sen oksan poikki.

Ammattiliitoilla voisi olla paljon tarjottavaa sekä työntekijöille että työnantajille. Valitettavasti hyvä asia on pilattu täysin antamalla ammattiliitoille (sekä työnantajaliitoille!) erityisoikeuksia tehdä yleissitovia työehtosopimuksia. Työehtosopimusten tulisi koskea vain ja ainoastaan sopijaosapuolia, ei muita yrityksiä eikä muita työntekijöitä. Ammattiliittojen avulla olisi esimerkiksi mahdollista tehokkaasti valmistella sopimusluonnoksia ilman että jokaisen työntekijän ja työnantajan tarvitsee neuvotella aina aivan kaikesta itse.

Työehtosopimusten yleissitovuus sen sijaan on tehnyt suomalaisista työmarkkinoista työnantajien ja työntekijöiden vastakkainasettelun taistelukentän, jäykistänyt työmarkkinoita ja aiheuttanut osaltaan mittavaa työttömyyttä. Yleissitova muutosturva tulee toteutuessaan pahentamaan tätä tilannetta ja sen seuraukset tavallisille ihmisille tulevat olemaan katastrofaaliset. Ay-pamput Räty ja Ahonen mukaanlukien, poliittisesti eliitistä puhumattakaan, tosin sen kuin porskuttavat, eihän heillä henkilökohtaisesti mitään hätää ole eikä tule olemaan. Omaa etua siellä ajetaan meidän muiden kustannuksella.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat yleissitovien työehtosopimusten kannalla. Ns. porvaripuolue Kokoomuskin vastustaa vain yleissitovuuden laajentamista, ei yleissitovuutta sinänsä. Suomalaisista poliittisista liikkeistä Liberaalit on ainoa, joka tavoiteohjelmassaan vaatii yleissitovuuden poistamista ja puolustaa yksilöiden sopimusvapautta.

Tutustu Liberaaleihin netissä, Facebookissa, YouTubessa tai vaikkapa Irc-galleriassa. Jos et ihan vielä halua liittyä Liberaalien jäseneksi, käy ainakin täyttämässä Liberaalien kannattajakortti osoitteessa puolueeksi.liberaalit.fi. Se ei maksa mitään eikä sido sinua mihinkään, ainoastaan auttaa Liberaaleja pääsemään puoluerekisteriin ja saamaan ääntään kuuluviin.

Vapautemme — myös työvapautemme — avaimet ovat käsissämme. Onko meillä rohkeutta käyttää niitä? Nykyiset vallanpitäjät eivät sitä halua. Sinä päätät.

”Asuntotulon” verottamisen mielettömyys tulee ilmiselväksi, kun verrataan sitä sen johdonmukaisiin vastineisiin. Ihminen saa ”säästöä” esimerkiksi syömällä kotona ravintoloiden sijasta, siivoamalla itse kotinsa palkatun siivoojan sijasta, hoitamalla itse lapsiaan perhepäivähoitajan tai päiväkodin sijasta, ja niin edelleen. Pitäisikö nämä kaikki ja muut vastaavat johdonmukaisesti saattaa verolle? No ei todellakaan, eikä pidä ”asuntotuloakaan”.

Itse asiassa joskus ajattelin kirjoittaa parodian siitä, kuinka työttömyys ratkaistaisiin verottamalla kaikkea ihmisten omatoimista tekemistä. Luulin jo sen kirjoittaneenikin, mutta en ainakaan nyt löydä sellaista kirjoitusta blogistani. Ideana kuitenkin oli se, että esimerkiksi kodin siivoamisesta itse pitäisi maksaa valtiolle ne vastaavat työn sivukulut, jotka siivoojan palkkaamisesta olisi pitänyt maksaa. Nehän ovat tietyllä tavalla ajateltuna valtion täysin ansaittuja (heh heh) tuloja, joita tavallisella ihmisellä ei ole oikeutta kiertää tekemällä asioita itse työvoiman palkkaamisen sijasta.

Tällä kertaa vastaavaa ideaa ajavat siis ihan oikeat tutkijat ja virkamiehet, joten parodiahorisontti on ylitetty. Taisin tarkemmin ajatellen pitää tuota parodiaani liian vaarallisena julkisesti esitettäväksi, jokuhan saattaisi ottaa sen tosissaan. Nyt siitä ei enää ole pelkoa.

On muuten huomattava, että ”asuntotulolla” on oikeasti myös kustannuksia, nimittäin vaihtoehtoiskustannuksia: asumalla omistusasunnossaan ihminen ”menettää” ne tulot, jotka hän saisi asuntonsa antamisesta vuokralle. Yleisen tukipolitiikan ja asuntotulologiikan johdannaisena olisi varmaankin asianmukaista korvata omistusasujille nämä menetetyt tulot…

Asumisen verotuksessa on toki kehitettävää, siitä ei päästä mihinkään. Esimerkiksi edellä mainittujen tutkijoiden toinen vaihtoehtomalli heidän ideaalimallilleen sisältää asuntolainojen korkovähennyksen poiston. Tämä olisi ihan asiallinen muutos, sillä vaikka verovähennykset ovat lähtökohtaisesti hyvä juttu, korkovähennyksessä on kysymys omistusasumisen tukemisesta, joka paitsi siirtyi omistusasuntojen hintoihin hyvin nopeasti, myös vääristää markkinoita ja kannustaa omistusasumiseen niissäkin tilanteissa, joissa vuokralla asuminen olisi muuten järkevämpää. Sama tietysti koskee muitakin vastaavia tukia, mutta korkovähennyksen poistaminen olisi varmaankin helpointa ja nopeimmin toteutettavissa. Verotusta kokonaisuudessaan on toki leikattava, eli korkovähennyksen poistaminen ei saa olla keino kiristää kokonaisveroastetta.

Järkevintä verotus- ja asumispolitiikkaa ajaa Suomen poliittisista liikkeistä Liberaalit ry. Lue Liberaalien tavoiteohjelma ja täytä kannattajakortti verkossa, jotta Liberaalit voivat asettaa ehdokkaita seuraavissa eduskuntavaaleissa ja ajaa ohjelmansa mukaista edistyksellistä politiikkaa.

[Päivitys 14:34: Yllä viittaamani aiempi kirjoitukseni oli tietenkin Työllistäminen kannattavammaksi. Kiitokset sen löytäneelle Juusolle! Jokohan sitä on tullut blogattua liikaa, kun ei enää löydä omia kirjoituksiaan…]

Olen (ainakin) siinä suhteessa sen verran pikkumainen ihminen, että en voi sietää sitä, jos täysin asiallisten kommenttieni vihjaillaan olevan asiattomia. Koska tiesin Kajanneksen toimintatavat jo vanhastaan, niin tällä kertaa otin jokaisen kommenttini talteen. Ensimmäinen poistettu kommenttini oli seuraava:

Jani Korhonen kommentoi:
28.2.2010 19:55

Katriina Kajannes ”Voitte oikein hyvin olla kingejä ja voittajia, mutta muistakaa, että en edes aikonut kilpailla kanssanne.”

Joten miksi siis artikkeli, jossa esittelet jopa ihan lukumäärinä, kuinka paljon kokoomus menettää ääniä SDP:lle? Eikö se, jos mikä ole kilpailua?

Tämän kommentin Kajannes poisti, mutta kirjoitti silti sille vastineeksi seuraavan vuodatuksen:

Katriina Kajannes kommentoi:
28.2.2010 20.02

Asialliset viestit ovat tervetulleita.

Niin kauan kuin olen tänne kirjoittanut, olen saanut osakseni pilkkaa puolueestani, iästäni, sukupuolestani, koulutuksestani, ulkonäöstäni, loputtomasti työttömyydestäni silloin kun olin työtön, työpaikastani, siitä että roikun netissä, siitä en ole vastaamassa jne jne. Eiköhän se puoli tästä keskustelusta ala nyt olla perusteellisesti suoritettu, kommentoijien osalta erinomaisesti, omalta osaltani heidän mielestään tietysti ala-arvoisesti.

Minulla on tallella toisten omalla nimellä kirjoittamia kirjoituksia, joissa väitetään, että poden … (ja tarkka diagnoosi psyykkisestä sairaudesta jota en ole koskaan potenut), ja että olen muka saanut työstä potkut. Kaikki on tallella.

Nimelläni otsikoituja halvennuskirjoituksia on ollut suuri määrä, enkä ole koskaan niihin vastannut sanallakaan. Jos kirjoitan Raamatusta latinaksi ja kreikaksi kohdan, jossa pasifisteja sanotaan autuaiksi, toisen blogissa syytetään (!) minua pasifistiksi jne. jne.

En halua ottaa tähän kantaa enkä mennä mukaan sellaiseen.

Suosittelen tästä lähtien pysymistä asiassa.

En olisi kuvitellut, että SDP:n menestys tutkimuksessa otti noin koville. Koittakaa siis kestää.

On melkoisen erikoista, että Kajannes otti kommenttiinsa mukaan kaikki kokemansa henkilökohtaisuuksiin menevät solvaukset, ja kuitenkin samassa kommentissa suosittelee ”tästä lähtien” asiassa pysymistä. Missä kohtaa kommenttiani esiintyi henkilökohtainen solvaus ulkonäöstä, sukupuolesta, työttömyydestä tai muusta vastaavasta tai väite psyykkisistä sairauksista? Miksi niistä piti mainita tässä yhteydessä?

Lähetin vastauksena vielä yhden kommentin:

Jani Korhonen kommentoi:
28.2.2010 20.55

Katriina Kajannes (kommentti 11): ”Asialliset viestit ovat tervetulleita.

Minä puolestani toivoisin, että et vihjailisi poistamiesi täysin asiallisten kommenttien olleen epäasiallisia.

”Niin kauan kuin olen tänne kirjoittanut, olen saanut osakseni pilkkaa puolueestani, iästäni, sukupuolestani, koulutuksestani, ulkonäöstäni, loputtomasti työttömyydestäni”

Kommenttini, jonka poistit, ei sisältänyt mitään pilkkaa mistään edellä mainituista, eikä mitään henkilökohtaista loukkaavaa tms. (paitsi tietysti jos ristiriidan osoittaminen toisen kirjoittelussa katsotaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi). Kommenttini ainoastaan analysoi artikkeliasi ja sen jälkeen kirjoittamiasi kommentteja. Väitit, että et halua kilpailla. On kuitenkin tosiasia, että kirjoitit artikkelin, jossa arvioit lukumäärien kera sitä, kuinka monta äänestäjää kokoomus menettää SDP:lle. Jos se ei ole kilpailua, niin mikä sitten?

Tämän kommentin Kajannes poisti ennätysajassa. Lähetin sen, ja se tuli vielä näkyviin, mutta kun vajaan minuutin päästä klikkasin selaimeni päivitä-painiketta, niin kommentti oli poissa.

Blogien moderointimahdollisuus on välttämätön henkilökohtaisten solvausten, ruman kielenkäytön tai puhtaasti häirintätarkoituksessa lähetettyjen kommenttien poistamiseksi. Tätä moderointimahdollisuutta ei kuitenkaan pitäisi käyttää väärin. Liian herkkä moderointi johtaa vain turhaan ärsyyntymiseen, eikä ainakaan minusta anna blogin omistajasta kovinkaan tasapuolista kuvaa. Viimeinen pisara tässä, kuten edellisessäkin kommenttien poisteluepisodissa, oli Kajanneksen esittämät syytteet asiattomista kommenteista. Ristiriidan osoittaminen toisen kirjoittelussa ei ole asiatonta. Minunkin artikkeleistani on osoitettu virheitä, ja olen ne korjannut — en suinkaan ryhtynyt poistelemaan virheen osoittaneita kommentteja.

Toivon jatkossa reilua ja rehtiä käytöstä sekä kommentoijien että blogien omistajien puolelta.

Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, että Suomessa ei todellisuudessa tunneta yksityisomaisuutta tai itsemääräämisoikeutta lainkaan. Ihmiset kuvittelevat omistavansa taloja, tontteja, aseita tai muuta omaisuutta, mutta oikeasti ne ovat vain lainassa valtiolta, joka pystyy tekemään niillä mitä tahansa milloin tahansa. Riittää kun poliitikko tai virkamies vetoaa epämääräisesti yleiseen etuun ja yksilö saa luvan väistyä. Ja jos ei väisty, virkavalta käy toimeen. Pakkolunastus ei toki ole sinänsä mikään uusi asia, mutta harvoin sitä on taidettu käyttää kokonaisiin asuinalueisiin.

Täysin samaan kategoriaan kuuluvat alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmän pohdinnat ”asuntotulon” verottamisesta. Asuntotulohan tarkoittaa sitä laskennallista hyötyä, joka muodostuu ihmisen ”[oikeudesta] asua omistusasunnossaan ilmaiseksi”. Eliitin juoksupoika Hetemäki oli toki siinä oikeassa, että ”tavalliset ihmiset eivät kyllä ymmärrä sitä, että omassa asunnossa asuminen on jotain tuloa, ja että se tulo pantaisiin verolle”. Vai että oikein ”tavalliset” ihmiset…

Nyky-Suomessa sinä et omista omaisuuttasi, etkä edes itseäsi. Sinä toki saat hallita jotain omaisuutta ja jollain tavoin määrätä elämästäsi, mutta vain ja ainoastaan siinä määrin ja niin kauan kuin se on Valtion ja sitä johtavan Eliitin etujen mukaista. Eikö tämä pelota ketään? Eikö ole päivänselvää, että kun yksilönoikeuksia omaisuuteensa ja itseensä ei kunnioiteta enää edes tämän vertaa, mikään ei enää estä vielä pahempia yksilönoikeuksien loukkauksia?

Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei näe tässä mitään ongelmaa. Yksikään nykyinen vallanpitäjä ei kyseenalaista valtion ylivertaista oikeutta yksilöihin nähden. Yksilö on Suomen ja maailman pienin sekä sorretuin vähemmistö. Ainoana poliittisena liikkeenä Suomessa vain Liberaalit johdonmukaisesti puolustavat yksilönoikeuksia.

Jos sinuakin pelottaa, älä jää toimettomaksi. Ainoa asia mikä riittää pahojen ihmisten voittoon on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään. Tutustu Liberaaleihin esimerkiksi osoitteessa liberaalit.fi, josta löytyy myös tietoa tapahtumistamme, tai puoluepoliittisesti sitoutumattoman Liberaalimafian tapaamisissa, joissa on usein monia Liberaaleja paikalla. Täytä ainakin Liberaalien kannattajakortti osoitteessa puolueeksi.liberaalit.fi.

Kannattajakortteja voi täyttää livenä myös huomenna lauantaina Jyväskylän kävelykadulla klo 12-16, jonka jälkeen klo 18:30 mennessä siirrymme ravintola Ali Babaan aloittelemaan illanviettoa… Tervetuloa mukaan!

Vapautemme avaimet ovat käsissämme. Onko meillä rohkeutta käyttää niitä? Nykyiset vallanpitäjät eivät sitä halua. Sinä päätät.

Hyvinkään tilanne on muuten kuin suoraan oppikirjasta. Lue Jonathan Gulliblen seikkailujen 7. luku: Parhaat suunnitelmat. Kuvaus on hämmästyttävän tarkka. Ilman tuon luvun olemassaoloa olisin yrittänyt kirjoittaa samat asiat tänne, mutta paljon kehnommin, joten se tosiaan kannattaa lukea. Teksti ei ole edes kovin pitkä.

PS. Muista myös CIEL:in tänään suomeksi julkaisema Päivittäinen tarkastuslista vapaudelle. Tästä blogauksesta tulee minulle heti yksi rasti…

Tarkemmin ajatellenhan hyvin suuri osa ihmisten nykyisinkin vapaaehtoisesti tekemistä sopimuksista on jonkinlaisia omien vapauksien rajoituksia. Esimerkiksi työsopimus sitoo tekemään sovitun määrän työnantajan osoittamia töitä tietyssä ajassa, jolloin ei voi tehdä mitään muuta. Lisäksi työsopimuksessa sitoudutaan siihen, ettei pois voi lähteä milloin tahansa, vaan vähintään irtisanomisajan (usein 2-4 viikkoa) verran on oltava töissä sen jälkeen, kun ilmoittaa lähtöhaluistaan. Myös nykyään melko tavalliset salassapitosopimukset ovat vapaaehtoisia yksilön sananvapauden rajoituksia.

Sopimusvapauden puitteissa yksilöt voivat sitoutua millaisiin sopimuksiin tahansa, niin kauan kuin sopimusten kaikki osapuolet ovat mukana täysin vapaaehtoisesti. Tosin uskoisin, että osa liberaaleista (käsite on kuitenkin aika laaja) kannattaa jonkinlaisia rajoituksia sopimusvapaudelle, esimerkiksi kaikki eivät välttämättä sallisi yksilölle oikeutta myydä itseään orjaksi, mikä periaatteessa olisi täydellisen itsemääräämisoikeuden ja sopimusvapauden puitteissa ihan mahdollinen vaihtoehto.

Oman näkemykseni mukaan tuollainenkin omien vapauksien rajoittaminen pitäisi olla täysin sallittua, siis että valtiolla / muilla ihmisillä ei ole mitään oikeutta kieltää yksilöltä sellaistakaan valintaa, vaikka se voisikin olla yksilölle itselleen haitallinen. Suostuttelu ja valistus ovat sellaisia muilla ihmisillä käytössään olevia liberalismin mukaisia keinoja, joilla he voivat pyrkiä ehkäisemään yksilöitä tekemästä itselleen haitallisia valintoja.

Sen lisäksi, että yksilö saa rajoittaa omia vapauksiaan täysin vapaasti, yksilön tulee saada tehdä itselleen mitä tahansa, kuten käyttää huumeita, olla käyttämättä turvavyötä tai pyöräilykypärää tai harjoittaa prostituutiota. Minkä tahansa teon, josta syntyy haittaa vain tekijälle itselleen, tulisi olla sallittu (tai paremmin sanoen, muilla ei pitäisi olla oikeutta puuttua sellaisiin tekoihin), ellei yksilö ole aiemmin sitoutunut johonkin tai joihinkin sopimuksiin, jotka tämän estävät. Tietenkään esimerkiksi huumeidenkäyttö ei ole mikään oikeutus tai lieventävä asianhaara tehdä rikoksia muita kohtaan.

Ajatus siitä, että yksilö ei saisi tehdä itselleen haittaa, juontuu tietenkin sosiaalivaltion käsityksestä, jonka mukaan kansalaiset ovat kutakuinkin valtion omaisuutta tai ainakin heillä on velvollisuuksia valtiota kohtaan säilyä työkykyisenä ja veroja maksavana mahdollisimman pitkään. Tätä perustellaan usein sillä, että valtio on niin ja niin paljon heille jo tarjonnut, kuten kustantanut heidän synnytyksensä, koulutuksensa, terveydenhuoltonsa ja niin edelleen.

Vauvoilla ja lapsilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, eivät he itse voi valita syntyvätkö valtion verovaroilla rahoittamissa sairaaloissa vai jossain muualla, ja niin edelleen. Todellisuudessa kaikki alaikäisten saamat tuet ovat heidän vanhempiensa saamia tukia, vanhemmathan muuten olisivat vastuussa lastensa terveydestä ja koulutuksesta, ja jos ne tuet jotain velvoittavat, niin niitä vanhempia, eikä lapsia. Hyvin suuri edistysaskel nykyiseen verrattuna olisikin se, jos edes täysi-ikäistyville nuorille annettaisiin vaihtoehto halutessaan jättäytyä sosiaalivaltion ulkopuolelle.

Lopulta kyseessä onkin kehäpäätelmä: ihmiset eivät nykyisin saa tehdä täysin vapaita valintoja, koska heillä on velvollisuuksia valtiota kohtaan, koska he ovat saaneet valtiolta etuuksia, joiden kustantamiseksi heillä täytyy olla velvollisuuksia valtiota kohtaan. Tälle kehäpäätelmälle rakentuu koko sosiaalivaltion ”oikeutus”.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet allekirjoittavat mainitun kehäpäätelmän. Kaikkien niiden mielestä jokainen kansalainen on valtion omaisuutta tai ainakin velkaa valtiolle likimain koko elämänsä. (Kaikkien niiden mielestä valtio voi jopa ottaa velkaa kansalaisten nimissä!) Ainoana poliittisena liikkeenä Suomessa Liberaalit kannattavat yksilön oikeutta itseensä ja vain siitä oikeudesta voi syntyä todellinen vauraus ja menestys.

Jos sinäkin kannatat nykyistä laajempaa tai jopa täydellistä yksilönvapautta, älä jää toimettomaksi. Tutustu Liberaaleihin esimerkiksi Helsingissä tänään torstaina klo 18 OlutRavintola Kaislassa (jossa on puoluepoliittisesti sitoutumaton Liberaalimafia-tapahtuma, mutta siellä on usein monia Liberaaleja paikalla) tai vaikkapa lauantaina Jyväskylän kävelykadulla klo 12-16 Liberaalien kannattajakorttikeräyksessä. Osoitteesta liberaalit.fi löytyy luonnollisesti lisää tietoja. Täytä ainakin Liberaalien kannattajakortti helposti ja maksutta netissä osoitteessa puolueeksi.liberaalit.fi.

Vapautemme avaimet ovat käsissämme. Onko meillä rohkeutta käyttää niitä? Nykyiset vallanpitäjät eivät sitä halua. Sinä päätät.

Kapitalismi tarkoittaa omaisuuden ja tuotantovälineiden yksityistä omistusta sekä vapaaehtoisia taloudellisia päätöksiä. Lisäksi kapitalismissa toiminnan motiivina on taloudellinen voitto. Kaikki nämä ovat positiivisia asioita.

Yksityinen omistus takaa yhteistä omistusta paremmin omaisuuden kunnossapidon ja hyödyntämisen. Yksityisessä omistuksessa omaisuudesta huolehtiminen on selkeää ja vastuu käytännössä on pääsääntöisesti sellaisella henkilöllä, jonka omaan etuun kuuluu huolehtia omaisuudesta parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi omaisuuden laiminlyönnin seuraus on selkeä. Yhteisessä omistuksessa kaikki tämä hämärtyy. On vaikeaa oikeudenmukaisesti määrittää käytännössä kenen pitäisi päättää yhteisen omaisuuden käyttämisestä tai hallinnoida sitä. Yhteisen omaisuuden hallinnoijalta usein puuttuu suora side oman edun ja omaisuuden käytön väliltä. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen ja liialliseen riskinottoon.

Vapaaehtoisten taloudellisten päätösten suhteen tilanne on vieläkin selkeämpi. Vastakohtana kun on pakotetut taloudelliset päätökset. Millainen ihmisten elämä olisi, jos taloudelliset päätökset olisivat pakotettuja? Kuka voisi pakottaa ja keitä? Mikä oikeus pakottajalla olisi pakottaa ja mikä velvollisuus pakotettavalla olisi totella? Mistä voi tietää aina pääsevänsä haluamalleen puolelle pakottamista? Pakottaminen lisäksi vaatii aina väkivaltaa tuekseen ja aiheuttaa motivaation puutetta pakotettavissa.

Taloudellinen voitto toiminnan motiivina on myös positiivinen asia, vaikka vaatiikin näistä kenties eniten analysointia. Otetaan ensiksi käsittelyyn vastakohta. Eli, jos toiminnan motiivina olisi taloudellinen tappio. Taloudellinen tappio tarkoittaa käytännössä omaisuuden turmelemista. Eli ensin ostat jotain, joka on esimerkiksi kymmenen yksikön arvoista ostohetkellä. Sitten myyt sen sen yhdeksällä yksiköllä. Olet turmellut omaisuutta yhden yksikön arvosta. Jos et olisi tehnyt mitään, niin maailmassa olisi omaisuutta edelleen kymmenen yksikön arvosta eikä yhdeksän yksikön arvosta. Looginen seuraus on siis, että toiminnan motiivina pitäisi vähintään olla nollatulos, jotta omaisuutta ei turmeltaisi. Toisaalta nollatulos tarkoittaisi sitä, että toiminnasta ei ole ollut omaisuuden arvon suhteen mitään hyötyä. Maailma olisi ollut ihan yhtä hyvä, jos et olisi tehnyt mitään. Taloudellinen voitto kertoo siitä miten paljon arvokkaammaksi teit omistuksessasi olevan omaisuuden muiden silmissä. Voittoa ei voi itse määrätä, joten muiden ihmisten pitää olla sitä mieltä, että loit maailmaan jotain hyödyllisempää kuin siellä aiemmin jo oli. Ja mitä enemmän voittoa teet, niin sitä useamman ihmisen pitää olla sitä mieltä, että olet luonut maailmaan jotain hyödyllisempää kuin siellä jo oli. Minun mielestäni tämä on selkeästi positiivinen asia ja hyvä toiminnan motiivi.

Valitettavasti kapitalismia syytetään monista sellaisista asioista, joihin kapitalismi ei ole mitenkään syyllinen. Kapitalismi ei ole syyllinen ihmisten ahneuteen. Kapitalismi päinvastoin järjestelmänä valjastaa ihmisten ahneuden palvelemaan hyväntekeväisyyttä. Kun ahne ihminen yrittää kapitalistisessa järjestelmässä kerätä itselleen mahdollisimman paljon omaisuutta, niin sen tulee tapahtua voiton tavoittelun kautta. Ja kuten jo todettua, niin voittoa tavoitellessaan ihminen tulee aina luoneeksi maailmaan jotain muiden ihmisten mielestä hyödyllisempää kuin siellä oli ennen hänen toimiaan. Kapitalismissa ahneus ei ole enää ongelma, kuten se on pakon sisältämissä järjestelmissä, joissa omaisuutta voi kerätä ilman voiton tavoittelua.

Kapitalismi ei myöskään pakota ihmisiä toimimaan vastoin tahtoaan. Tämän pitäisi olla selvää jo pelkästään kapitalismin määritelmään nojautuen. Kapitalismin määritelmään sisältyy taloudellisten päätösten vapaaehtoisuus. Kapitalismiin ei myöskään kuulu väkivalta, jota tarvitaan ihmisten pakottamiseen.

Kapitalismi ei johda siihen, että kaikki omaisuus tulisi olemaan vain muutamien harvojen käsissä. Tämän estää ihmisten erilaisuus ja epätäydellisyys. Vaikka joku ihminen onnistuisi elämänsä aikana keräämään suuren omaisuuden, niin yleensä jo seuraava tai vähintään sitä seuraava perillinen onnistuu laittamaan omaisuuden taas uudelleen kiertoon.

Kapitalismi järjestelmänä ei ole syyllinen siihenkään ettei se tuota täydellisiä tuloksia. Mikään järjestelmä ei tuota täydellisiä tuloksia, koska toimijat eivät ole täydellisiä. Kapitalismi on itsekorjaava järjestelmä, joka yrittää hakeutua parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen palkitsemalla hyvistä teoista ja rankaisemalla huonoista. Lisäksi se yrittää minimoida ihmisten heikkouksien vaikutukset tai jopa kääntää ne hyödyksi muille ihmisille.

Kapitalismia ei harrasteta Yhdysvalloissa. Monesti kaikki mitä tapahtuu Yhdysvalloissa liitetään kapitalismiin. Yhdysvalloissa ei ole enää pitkään aikaan ollut kapitalistista talousjärjestelmää. Yhdysvalloissa on nykyään suuri julkinen talous ja erityisen paljon erilaisia valtion takaamia etuuksia tietyille yrityksille. Siellä on siis jonkinlainen suosikkitalous, joka välttämättä johtaa erilaisiin vinoumiin ja vaikeuksiin. Yhdysvaltojen vaikeudet ja ongelmat eivät siis yleensä ole kapitalismin vaikeuksia vaan suosikkitalouden vaikeuksia.

Jos sinä et pidä yksityisomistukseen, vapauteen ja väkivallattomuuteen perustuvasta järjestelmästä, niin millaisesta järjestelmästä sinä sitten pidät? Mitkä maat ovat olleet historiallisesti miellyttävämpiä paikkoja asua ja elää - sellaiset, joissa on ollut lähimpänä kapitalismia oleva talousjärjestelmä vai sellaiset, joissa on ollut eniten päinvastainen talousjärjestelmä?