Uhkapelien järjestäminen ja sitä varten avattujen kasinohuoneiden pitäminen on pitkään ollut vallanpitäjien kiinnostuksen kohteena. Kasinoiden valvonta ja siihen liittyvät hallinnolliset vaatimukset ja edellytykset ovat toisaalta perusteltu verotuksellisilla mutta myös sosiaali- ja turvallisuuskysymyksillä. Ei ole siis sattumaa, että suurin osa maailman kasinoista onkin sijoittunut erilaisiin veroparatiiseihin ja vapaakauppa-alueille. Tämä on osin tuonut kasinon asiakkaille vapauden ansaita tuloja verovapaasti, joskin vanha maantieteeseen perustuva kansallisvaltion ajatus onkin tullut haastetuksi viime aikoina. Monet valtiot ovatkin pyrkineet ulottamaan verokarhunsa kouraa muihin maihin ja merille. Joskin valtioiden perustavalaatuinen itsemääräämisoikeusperiaate onkin vielä monin paikoin olemassa ja keskinäistä kunnioitusta nauttiva, monet valtiot ovat kehittäneet luovia keinoja velvoittaa sen omat kansalaiset toimimaan sen haluamalla tavalla heidän sijainnistaan riippumatta.

Kaikesta huolimatta, kasinot ja uhkapelaaminen ovat kiehtoneet ihmisiä iät ja ajat. Niin vallanpitäjät, virkamiehet, porvaristo ja työmiehet ovat hukuttaneet itsensä uhkapelien jännittävään maailmaan. Uhkapeleissä liikkuvien suurien rahasummien ympärille kertyy yleensä parvittain pyrkyreitä ja opportunisteja. Lieveilmiöihin saattaa lukeutua pikkurikollisia, miksei myös mafian kaltaisia sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen toimeenpanojoukkoja. Lisäksi jotkut kasinoiden asiakkaatRiverwind_Casino nauttivat pelaamisesta niin paljon, että arkielämä sattuu heiltä unohtumaan, velat kasvaa eikä voittoja enää synnykään. Voittoputki kääntyy riippuvaisuudeksi ja sosiaaliset ongelmat seuraavat perässä.

Kasinoiden valvonnan sosiaalipoliittinen elementti onkin usein perusteltu juuri uhkapelien haittavaikutusten torjumisen tarpeella. Koska valtio on kuitenkin samanaikaisesti nauttinut uhkapelien verotuloista, onkin usein sosiaalinen vastuu jäänyt lisaverojen ja maksujen keräämiseksi kasinon pitäjiltä, eli loppukädessä itse pelaajilta.

Suurien verotulojen vuoksi monet valtiot ovatkin perustaneet erityisiä lisenssijärjestelmiä ja monopoleja, joilla verotulot saadaan kanavoitua vallanpitäjän kassaan ja liialliset lieveilmiöt karsittua pois. Silti monet kasinot ja peliluolat ovat sijoittuneet veroparatiiseihin tai operoivat kansallisilla merialueilla risteilylaivoissa.

Sanomattakin lienee selvää, että monissa pubeissa ja myöhään auki olevissa oluthuoneissa ympäri Euroopan ja koko maailman, asiakkaat ja ehkä työntekijätkin ovat joskus innostuneet lyömään korttia pöytään. Viinanhuuruisten salakapakoiden saastaisilla pöydillä on monet pelit pelattu, mutta laittomasti. Silti ihmiset ovat saaneet tästä jännitystä elämäänsä ja sosiaalista voiteluainetta yhteiseen eloon. Tällainen uhkapelaaminen on kuitenkin järjestelmällisesti ja yleisesti kiellettyä, mutta usein myös sosiaalisesti paheksuttavaa.