Katsantokannat murroksessa

Ihmisen arvomaailma kehittyy pitkälti suhteessa siihen, millainen on hänen kasvuympäristönsä eli millaisessa yhteisössä hän elää. Vuosisatojen ajan kristinusko on antanut suomalaiselle ihmiselle arvomaiseman keskeiset rakennusaineet. Kun 1000-luvun alkupuolelta lähtien, uusimpien tutkimusten mukaan ehkä jo 800-luvulta alkaen kristinusko alkoi levitä Suomessa, vanhat esikristilliset tavat alkoivat yhdistyä uuteen läntiseen perinteeseen. Kristinusko, jonka leviäminen oli alkanut Välimeren ympäristöstä, oli tuhannessa vuodessa saavuttanut merkittävän jalansijan Euroopassa. Keskeisenä elementtinä kristinuskoon kuului sen levittäminen pakanallisina pidetyille kansoille. Piispat lähtivätkin urheaan tehtävään käännyttää kansa kristityiksi.

Esikristillinen Suomi kohtaa kristinuskon

Suomalaisten esikristillistä aikaa leimasi kansanuskonto, joka lienee siperialaista alkuperää. Kalevalaisessa maailmankuvassa maailma oli saanut alkunsa vesilinnun munasta. Tuonpuoleinen nähtiin alisena maailmana, jossa shamaanit kävivät manausretkillään. Tähän maailmaan tuotiin kristinusko, kuten esim. vanha taru piispa Henrikistä ja Lallista kertoo. Lallin kerrotaan Christianitysurmanneen piispa Henrikin Köyliön järven jäällä.

Vastustus kristinuskoa kohtaan oli paikoitellen sitkeää, mutta lopulta kansa onnistuttiin kääntämään kristityiksi. Tutut esikristilliset vuotuisjuhlat kuten vuoden pimeimmän ajan juhla sai kristillisiä elementtejä, kuten esim. joulu. Juhannus, jota oli vietetty kautta aikojen yöttömän yön kunniaksi, sai kristillisen sisällön Johannes Kastajan syntymäpäivän muodossa.

1500-luvulla kirkon valta vain kasvoi. Martti Lutherin uskonpuhdistuksen keskeisiä teemoja oli uskonnon saarnaaminen kansalle omalla kielellä ja uskon levittäminen painettuna sanana. Suomalaiset saatiin yhä lujemmin luterilaiseen ajatusmaailmaan, jossa moraali tuli suoraan Raamatusta. Kirkko iskosti lujasti suomalaisiin päihin ahkeruuden, jumalanpelon ja moraaliset säännöt.

Kirkko löytää haastaja

Koulutuksen ja sivistyksen yleistyessä mm. yleisen koululaitoksen myötä, muutkin arvot nousivat yhteiskunnassa keskiöön. Valistuksen opit kertoivat, että esim. sairaudet eivät ole jumalan rangaistus, vaan monia sairauksia voidaan ehkäistä esim. hygienialla. Kun keinot matkustaa ja liikkua lisääntyivät tekniikan myötä 1800-luvulla, avioliittoja saatettiin solmia myös kauempana asuvien kanssa. Kaupungistuminen toi useita uusia ammattikuntia ja yksilöt alkoivat elää vapaammin, kuin suljetuissa yhteisöissä oli ollut tapana. Uudet tavat ja ajatukset levisivät 1700-luvulta alkaen laajalti ja kirkko menetti samaan aikaan auktoriteettiaan ihmisten mielissä. Moraali säilyi kuitenkin lujasti ihmisten mielissä ja vasta 1900-luvun alkupuolella vapaamielisemmät ajatukset alkoivat levitä. Ensimmäisiä haastajia perinteiselle konservatiiviselle arvomaailmalle olivat tasa-arvoon perustuvat naisten oikeuksien vaatiminen ja työläisten olojen parantaminen.