Onko Suomessa laillista pelata verkkokasinoissa?

Suomalaisen sääntöpelko saattaa muuttaa hänen mieltään siinäkin määrin, että lähtisessään matkalle, hän jatkuvasti pelkää saman sääntöviidakon ulottavan saastaiset spaghettinsa maailman joka kolkkaan. Pelossaan hän ei toki ole täysin perusteeton ja yksin, sillä onhan toki niin, että sääntöviidakko on jo aikoinaan karannut kansallisvaltion aluepoliittisesta vankilasta ja nostanut itsensä globaalin tyrannin vasalliksi. Suomalainen tietää, että yhteisönsä, josta ei ole WinStar_World_Casino_1kunniallista ulospääsyä, valvoo, tarkkailee ja tuomitsee hänet sääntöjen rikkomisesta, oli hän missä hyvänsä ja miten päin hyvänsä. Näin Suomi onkin tullut rikkoneeksi Westphalian valtioiden keskinäisen suvereeniuden periaatteen, ulottaessaan oman hallintokoneiston rajojensa ulkopuolelle.

Verkkokasinon pelaajalla on tietysti syy pelätä sääntöviidakkoa, erityisesti jos se tarkoituksella syyttää häntä jostain, mutta toisaalta pelaajalla on oikeus valita johtajansa ja liikkua sellaisten sosiaalisten piirien seurassa jotka tukevat ja arvostavat hänen panoksiaan. Suomalaisen syvämietteisen pelon ja masennuksen taustalla on jatkuva spaghettihirviön uhka. Siksi suomalainen maailmallakin pelkää astua verkkokasinoon, maistaa eksoottisia ruokia ja avautua keskusteluun tuntemattomien kanssa.

Kysymyksessä ei siis niinkään ole enää se, onko verkkopeli laillista vaiko ei, vaan se, miten sen mahdolliseen laittomuuteen suhtaudutaan. Kaikki mikä ei vielä ole laitonta, saa suomalaisen suhtautumaan niihin potentiaalisesti laittomina asioina. Laittomuutta käytetään myös paljon poliittisen diskurssin osana, pelkkä julkisuudessa esitetty vihjaus laittomuuksista vie ihmiseltä helposti voin leivän päältä, vaimon ja lapset. Näin on oikeutettua, koska olemalla huolettomasti tarkkailematta ja valveutumatta, irrallaan militantista yhteisöstä, subjektin tulee tulla tuomituksi kadotukseen, kunhan asia vain ensin muotoillaan laittomuudeksi.

Monet entiset yhteisön jäsenet ovatkin siirtyneet jo suotuisampiin ympäristöihin. Suomalainen on kuitenkin oppinut kateuden olemassaolon, ja tietoisena lähtönsä aiheuttamasta kiukusta pyrkii olemaan tarpeettomasti herättelemästä nukkuvaa karhua. Suomalaiset kansallistaudit, kateus ja vainoharha, kuitenkin saavat elintilaa siinä määrin, että pois lähtenyttä epäillään, etsintäkuulutetaan ja syytetään, jos ei nyt pokerin peluusta niin kaikesta sellaisesta minkä perustella hänen voidaan ajatella joutuvan tulemaan takaisin, takaisin tarkkailemaan jatkuvasti muuttuvan lain kirjaimen ja hengen yhtäkkistä hyökkäystä.

Monet tiettävästi silti pelaavat tietoverkoissa uhkapelejä, jotkut maailmalla, jotkut omassa maassaan. Silti verkkopelin pelaaminen ansiotarkoituksissa tai muilla motiiveilla saattaa olla laitonta, tai siitä tulevien tulojen avulla eläminen, tulojen ilmoittaminen tai eläkkeiden maksaminen. Epätietoisena asioiden tilasta, suomalainen jatkaa jatkuvaa ja herkeämätöntä tarkkailua ja varuilla oloa.