Pelaavatko virkamiehetkin pokeria?

Monarkiaan perustuvissa yhteiskunnissa on syvälle juontuva kunnioituksen perinne monarkkiperheen yksityisyyttä ja nuhteettomuutta kohtaan. Kuninkaan arvosteleminen, loukkaaminen tai pilkkaaminen voi olla yhtä vaarallista kuin venäjämielisyys länsinaapurissa. Päitä putoaa nopeasti, jos joku osoittaa epäkunnioittavaa käyttäytymista kruunua kohtaan. Toisaalta maailmansotien myllerryksessä ja kansallisaatteen syntyessä erilaiset pienet tasavallatkin saivat yhtäkkiä oman lippunsa ja identiteetin symbolit. Näissä valloissa ei kuninkaita kumarreltu, mutta silti usein vastaava isäsuhde löysi muita muotojaan. Lain kirjaimesta, oikeuslaitoksesta ja sitä palvelevista virkamiehistä tuli uusia kunnioituksen kohteita, hunnutettuja jumalia. Mutta ovatko yleiset syyttäjät, tuomarit, lääkärit ja opettajatkin ihmisiä? Onko virkamieskoneistokin ja laki vain väliaikaisia organismeja, vahingossa maailmaan syntyneitä ja omasta identiteetistään jatkuvaa kamppailua käyviä, pelkoisia ja ajoittain itkuisiakin epävarmoja olentoja? Pelaavatko virkamiehetkin pokeria? Ehkä joku kehtaa joskus tarkoituksella, joskus vahingossa, livahtaa Marskin baarin ohi, kuin sattumalta tarttua väärään, mutta lämpimään, ovenkahvaan. Samoin muutamakin tuomari on nähty nostelemassa korttia Kasinon käytävillä, uupuneena päivän valitusten käsittelystä. Kerma vie Kasinolle uudet kaverinsa, ei välttämättä pelaamisen vuoksi, vaan koska he ovat oppineet että tiukat turvatarkastukset käsittävät myös monarchy-153404_960_720henkilöllisyyden todentamisen. Näin lähipiiriin ei pääse pesiytymään epätoivottuja henkilöitä, puolisoehdokkaiden iät tulee selvitetyä kysymättä ja tarvittaessa seuralaisten henkilötiedot löytyvät kätevästi kun ohjaa vain tutkijan lukemaan Kasinon vierailijalistaa.

Ei liene syytä epäillä etteikö virkamiehet kävisi rahapeleissä, siinä missä ihmisiä ovat muutekin. Toisaalta ei liene syytä epäillä etteikö vanha valtio olisi lapsen tavoin heikko ja epätäydellinen, ja ajoittain ajautuvan kaaokseen tai kokevan eksistentiaalisia kriisejä. Asioiden näin ollessa, on hyvä varmistaa, ettei keskenäään tasa-arvoisten asioiden välille synny tarpeettomia hierarkioita. Teollisessa yhteiskunnassa oli yleisesti tapana ja sallittua yhteiskunnan, tai sen osan, kiristää työväestöä käyttäen heidän leipäänsä, asumistaan ja jopa ammatillista asemaa välineenä. Jos kuitenkin muistetaan virkamiehen ja hänen edustamansa abstraktin valtion hento olemus, syntyy myötätuntoa joka vie kasvupohjan pois alistussuhteelta.

Virkamiehet varmasti pelaavat pokeria, käyvät kasinolla ja ovat muutenkin epätäydellisiä ihmisolentoja. Joskus he myös loukkaantuvat, tuntevat surua tai iloa. Riemu voi vieda heidät hetkeksi mukanaan, tiedon jano johtaa ylimielisyyteen ja hurmiosta he varmasti osaavat nauttia.