Yksityiset kasinoyhtiöt supermarketin kassoilla

Onko yksityisellä kasinoyhtiöllä elinmahdollisuuksia monopolisoituneessa Suomessa, toisaalta lainsäädännön ja toisaalta pienen väestömäärän puolesta? Maan nykyinen Arpajaislainsäädäntö rajaa tiukasti oikeuden “arpajaisten toimeenpanemiseen” vain yleishyödyllisille yhteisöille. Kasinotoiminta kuitenkin vain harvoin on todellisuudessa yleishyödyllistä, vaikka yhdistyksen uhkapelien järjestämisestä saama voitto tilitettäisiinkin hyväntekeväisyyteen.

Varsinaista yksityistä kasinokeskusta Suomeen ei siis olle tulossa ainakaan ihan lähiaikoina, ellei sitten suomalainen identiteetti laajene ulos vanhoista kehikoistaan ja pane merkille kuinka monet vanhat suomalaiset ovat jo siirtyneet ympäri maailmaa ja ehkä jotkut jopa perustaneet yksityisiä kasinoyhtiöitä. Tätä asiaintilaa ei ole soveliasta enää puolustaa vetoamalla aluepolitiikkaan, eritoten kun tuo vanha territoriaalisten kalterien sisään vangittu kansallisvaltio itse kurottelee jo aidan toiselle puolelle.

Euroopan unioni tuo paljocasino-1107736_960_720n uutta puhtia pöhöttyneiden kansallisvaltioiden instituuttien käytäville. Samoin kuin alkoholipolitiikka on kautta Euroopan unionin kokenut tervehdyttävän shokkihoidon, jossa yksittäiset perifeeriset onkalot ovat huomanneet mita laajemmin asiasta muut tuumivat ja miten samaan asiaan voidaan ilman sarvia ja hampaita ottaa ennakkoluulottomasti aivan uusiakin kantoja. Silti vanhat ajatukset kansallisuudesta ja sisäpoliittisesta pelivarasta elävät joillain hallinnon alueilla vahvasti, sekä myös ihmisten mielissä. Eikä suotta tätä ole käymä haastamaan. Ihminen muistaa kokemukset joskus jopa yli sukupolvien, ja kriisin hetkellä on suuri houkutus tukeutua vanhaan ja hyväksi vielä koettuun. Olotilan siirtyessä kohti kiukkua, epätoivoa ja jopa vihaa, käy vain harmillisesti usein niin, että ihmisen silmät ja korvat sulkeutuvat eikä keskustelu ole enää rakentavaa. Näin kun on käynyt alkoholipolitiikan kanssa, niin voinee hyvin ajatella myös muiden kansallisten monopolien purkamisen keskustelun herättävän vastaavanlaisia reaktioita, vielä vuosiakin sen jälkeen kun vanhat patsaat ovat jo kaatuneet.

Siinä missä jotkut innokkaat liikemiehet ovat ryhtyneet aloitteellisiksi näissä kysymyksissä, on yleensä vastassa ollut vain vuosien mittainen kafkamaisen surrealistinen näytelmä, jossa ihmisen menetys on vain murto-osa siitä mitä pajatso syö aamiaiseksi.

Tästä kaikesta huolimatta, omalla omalaatuisella tavallaan, Suomi on luvattu uhkapelien ja bingohuoneiden maa. Jokainen kioski ja supermarket tarjoaa kolikkopelejä, myös maksukorteilla käytettäväksi. Usein autotien varressa olevan suuren kauppakeskuksen yhden koko seinustan peittää uhkapeliautomaattien rivistö, jonka kanssa linjassa tuulipukukansa säännöllisesti kokoontuu koettelemaan onneaan. Mutta muistakaamme, silti, että arpajaisen saa toimeenpanna vain yleishyödyllinen yhteisö.