Suomi on siirtymässä yhä enemmän toimilupamalliin, ja täysin säännellyt rahapelimarkkinat voivat toteutua jo vuonna 2026. Selvitimme mitä Suomen valtion monopolin loppuminen tarkoittaa iGaming-alan kannalta. Suomi on ainoa EU:n jäsenmaa, jossa on edelleen monopolimalli online-rahapelitoiminnassa. Viime kuussa valtion peliyhtiön Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski käynnisti kuitenkin uuden keskustelun rahapelien sääntelystä Suomessa.
Veikkaus, maan ainoa valtuutettu rahapeliyhtiö, syntyi vuonna 2017 yhdistämällä kolme vedonlyönti- ja rahapeliorganisaatiota. Nämä ovat Suomen Rahapeliyhdistys, Veikkaus ja Fintoto. Kun Veikkaus esitteli ensimmäisen puolivuotistuloksensa, Sarekoski teki selväksi, että Suomessa on ryhdyttävä miettimään kaikkien rahapelimuotojen saattamista yhden sääntelyn alle.
Tämä askel merkitsisi Veikkauksen monopolin poistamista ja siirtymistä kansainväliseen toimilupamalliin. Tällä hetkellä ulkomaiset rahapeliyhtiöt eivät saa toimia Suomessa eivätkä mainostaa paikallisessa mediassa. Mikään lainsäädäntö ei kuitenkaan estä suomalaisia pelaajia pääsemästä sivustolle.
Markkinaosuuden menetys
Yksi syy monopolimallin kasvavaan vastustukseen on se, että sääntelemättömät kolikkopelit toimijat ovat saamassa markkinaosuutta. H2 Gambling Capitalin mukaan Veikkaus kirjasi 1,78 miljardin euron bruttopelitulot vuonna 2017, mukaan lukien vähittäis- ja verkkotuotteista saadut tulot. Tiedot osoittavat myös, että offshore-operaattorit saivat samana vuonna 240 miljoonaa euroa GGR:ää.
Vuonna 2021 Veikkauksen GGR kuitenkin laskee 1,12 miljardiin euroon, kun taas sääntelemättömien tulojen kokonaismäärä kasvaa noin 400 miljoonaan euroon ja sen odotetaan nousevan tänä vuonna jopa 500 miljoonaan euroon.
Poliittinen tuki
Samaan aikaan viime viikolla (9. syyskuuta) Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) toimielin Suomen Demokraattinen Puolue (Demokraatti) pyysi seitsemältä eduskuntapuolueelta niiden kantaa asiaan. Vain yksi puolueista ilmoitti tukevansa edelleen valtion monopolimallia, kun taas muut olivat valmiita harkitsemaan lisenssimallia.
Koivulan mukaan vielä viime aikoihin asti oli ennenkuulumatonta, että poliittiset puolueet Suomessa harkitsisivat jotain muuta kuin nykyistä monopolijärjestelmää. Viimeaikainen asennemuutos lienee tervetullut uutinen kansainväliselle iGaming-teollisuudelle.
Maksuestot
Vaikka on merkkejä siitä, että Suomi aikoo säännellä, Suomen markkinoilla jo toimivien operaattoreiden on syytä varautua navigoimaan “erittäin haastavilla markkinoilla” seuraavien vuosien aikana, varoittaa eräs nimettömänä puhunut toimitusjohtaja. Päivitetty uusi rahapelilaki astuu voimaan tammikuussa 2022.
Uudistetun arpajaislain tarkoituksena oli vahvistaa vastuullisen rahapelaamisen toimenpiteitä samalla, kun Suomessa säilytetään monopolistinen rahapelijärjestelmä. Suomen viranomaiset aikovat asettaa syytteeseen toimijat, jotka myyvät tuotteita suomalaisille pelaajille kiellosta huolimatta.
Uuden lain mukaan yritykset joutuvat maksamaan hallinnollisia sakkoja, jotka voivat olla jopa 4 prosenttia liikevaihdosta (enintään 5 miljoonaa euroa). Lisäksi Suomi antaa ensi vuonna maksujen estämismääräyksiä iGaming-yhtiöille, jotka rikkovat arpajaislakia. Koivula uskoo, että rahapelien valvontaosasto (Suomen poliisihallituksen osasto, joka vastaa koko rahapelialan valvonnasta) ei ryhdy riittäviin toimenpiteisiin estääkseen tehokkaasti suomalaisiin pelaajiin kohdistuvia ulkomaisia toimijoita.
Katsaus tulevaisuuteen
Samaan aikaan alalla keskitytään siihen, miltä Suomen tuleva lisensointimalli näyttää. On pelätty, että Suomi ottaa mallia Ruotsin mallista. Ruotsissa operaattorit ovat hänen mukaansa liian rajoittavia talletuksia ja bonuksia koskevien rajoitusten vuoksi. Koivulan mukaan tämä on “oikeutettu huoli”, sillä Suomi ottaa Ruotsista mallia monilla politiikan osa-alueilla.
Tanskan mallia kuitenkin todennäköisesti harkitaan myös. Voidaan myös harkita ajatusta “harkinta-ajasta”, kuten Alankomaissa. Tämä on kerran tuhannessa vuodessa tarjoutuva tilaisuus säännellä markkinoita kunnolla ja ottaa oppia muiden maiden virheistä, Koivula sanoo. Mutta suuri kysymys on, kuuntelevatko suomalaiset poliitikot niitä, jotka ymmärtävät alaa.
