Suomalainen rahapelijärjestelmä on muuttumassa – jälleen kerran. Rahapelijärjestelmä ei ole tyhjiössä. Kaikki yhteiskunnalliset muutokset ja murrokset vaikuttavat siihen.
Tässä artikkelissa tarkastellaan neljää murroskautta, joilla on ollut vaikutuksensa suomalaiseen rahapelijärjestelmään. Ne ovat 2020-luvun nettikasinobuumi, 1990-luvun lama, 1970-luvun henkinen murros ja 1940-luvun sotavuodet.
Murroskaudet käsitellään alla tuoreimmasta vanhimpaan.
Nettikasinoiden aika ravistelee monopolijärjestelmää
Ensimmäiset nettikasinot perustettiin 1990-luvun puolivälissä. Nettikasinolla pelaaminen yleistyi kuitenkin vasta nettiyhteyksien parannuttua ja tietokoneiden muututtua edullisemmiksi.
Suomessa nettikasinopelaaminen yleistyi vähitellen 2000-luvun aikana. RAY:n nettikasino avasi ovensa ensimmäisenä suomalaisena vuonna 2010.
Vuonna 2016 markkinoille tulleet rekisteröitymisvapaat nettikasinot mullistivat pelaamisen, sillä pelaaminen oli aiempaa helpompaa ja nopeampaa.
Veikkauksen, Fintoton ja RAY:n yhdistyminen vuonna 2017 ei pelastanut suomalaista rahapelijärjestelmää.
Kankea valtionyhtiö ei pysynyt kilpailussa mukana, vaikka sen monopoliasemaa yritettiin turvata erilaisilla laeilla, uhkasakoilla ja markkinointikielloilla.
Ylen mukaan 2020-luvun alussa Suomesta virtaa ulkomaisille rahapeliyhtiöille jo puoli miljardia euroa vuodessa.
Siksi hallituksen asettama työryhmä ja Veikkaus itse ovat sitä mieltä, että Suomen rahapelimarkkinat tulisi avata kilpailulle.
Rahapeliyhtiöt voinevat alkaa toimia niin sanotulla Suomen lisenssillä viimeistään 1.1.2026 lähtien. Veikkaukselle jäisi yksinoikeus kenties vain fyysisiin pelikoneisiin, kivijalkakasinoihin ja Lottoon.
1990-luvun laman aikana laajennettiin rahapelitarjontaa
Jukka Ahonen käsittelee väitöskirjassaan Kolme kriisiä ja kansalliset rahapelit – Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelijärjestelmän muotoutumiseen (2019) kolmea yhteiskunnallista kriisiä.
Niistä tuoreimmassa muistissa on 1990-luvun lama. Sen aikana rahapelitarjontaa laajennettiin Suomessa. Ahosen mukaan tämä tapahtui “edellisen vuosikymmenen rahamarkkinoiden vapauttamisen hengessä kasinopelaamisen ihanteen suuntaan”.
Esko Ahon hallituksen piti toteuttaa useita leikkaus- ja säästöohjelmia, jotta lamasta voitaisiin nousta ja valtiontalouden velkaantumista voitaisiin hillitä.
Rahapelituottoja alettiin käyttää leikkauspolitiikan paikkaajana. Paikattavaa oli paljon, joten RAY:n ja Veikkauksen piti kasvattaa tuottotavoitteitaan. Kasinopelaamisen laillistamishanke oli käynnistynyt jo aiemmalla vuosikymmenellä, joten siitä oli helppo jatkaa.
Kasinotoiminnan mahdollistanut lainsäädäntö vahvistettiin vuonna 1991. Nykyiseltä nimeltään Casino Helsinki avattiin jo samana vuonna.
RAY selviytyi tuottotavoitteestaan lisäämällä ja monipuolistamalla pelipaikkoja, tehostamalla tuotekehittelyä sekä kiihdyttämällä peliautomaattien uudistamisprosessia.
Esimerkiksi pajatsopelit korvattiin peliautomaateilla, joilla pelattiin hedelmä- ja pokeripelejä.
Vuonna 1995 RAY:n tuotto oli lähes 40 % suurempi kuin vuonna 1990. Veikkaus alkoi tarjota urheiluvedonlyöntiä ja Vikinglottoa.
Molemmilla uudistuksilla oli suuri vaikutus Veikkauksen tuoton kasvussa 1990-luvun puolivälissä.
Lotto tuli Suomeen jo 1970-luvulla
Ahosen mukaan vuosi 1970 on merkille pantava vuosi suomalaisen rahapelijärjestelmän historiassa, sillä tuona vuonna Veikkaus sai luvan aloittaa Lotto-pelin myynnin.
Ensimmäinen lottoarvonta suoritettiin kuitenkin vasta 3.1.1971.
Lotosta tuli nopeasti käytännöllisesti katsoen kaikkien kansankerrosten säännöllinen harrastus.
Lotto ja – lottovoitoista haaveilu – on tänäkin päivänä kiinteä osa monien suomalaisten arkea.
Kyselytutkimusten mukaan lottovoittoa pidetään jopa kaikkein varmimpana tapana rikastua, vaikka yhtään merkittävämmän lottovoiton todennäköisyys onkin häviävän pieni.
Lotto oli kytköksissä 1970-luvun poliittiseen ja henkiseen murrokseen.
Sääty-yhteiskunnan jäänteet alkoivat hävitä vasta tuolloin, kun eläminen alkoi perustua ennemminkin tulotasoon kuin syntyperään.
Tuloja ja varallisuutta kasvattamalla (vaikkapa lottovoiton avulla) saattoi parantaa yhteiskunnallista asemaansa.
Rahapelaamista harjoitettiin myös 1940-luvun sotien ajan
RAY oli perustettu jo vuonna 1938, mutta veikkaustoiminta aloitettiin vasta talvisodan vuonna 1940.
Toiminta aloitettiin nimellä Oy Tippaustoimisto Ab. Sen tuotot ohjattiin urheiluun ja liikuntakasvatustyöhön. Ahonen katsoo sen olleen viime kädessä maanpuolustuksen vankistamista. Talvisodan jälkeen ilmapiiri oli kireä poliittisten ristiriitojen takia.
Jatkosota alkoi jo seuraavana vuonna kestäen vuoteen 1944 asti. Rahapelejä käytettiin sotavuosina niin sotapropagandan välittäjänä, yhteishengen nostattajana kuin hetkellisenä pakona arjesta. Rahapelijärjestelmää hyödynnettiin myös avustusten keräämiseen.
Koska ylijäämiä alettiin jakaa invalideille ja muille sodan takia apua tarvitseville, veikkaustoiminta kytkeytyi aiempaa tiiviimmin maanpuolustukseen.
Yhteenveto
Ahonen tulee väitöskirjassaan siihen tulokseen, että rahapelijärjestelmää on käytetty yhteiskunnallisten paineiden purkuun ja kriisikausien aiheuttaman levottomuuden rauhoittamiseen.
Näin oli etenkin 1940- ja 1970-lukujen murroskausien aikana, jolloin sodat ja äärivasemmiston toiminta herättivät yhteiskunnallista levottomuutta. Rahapelaaminen on nähty yhteiskunnallisia paineita purkavana ilmiönä myös aiemmissa tutkimuksissa.
Koska Suomessa saatetaan siirtyä lisenssijärjestelmään vuoteen 2026 mennessä, monopolijärjestelmästä ei näyttäisi olevan enää kapitalistisen yhteiskunnan varoventtiiliksi.
Globalisaation aiheuttamaan murrokseen on vastattava toimivammalla tavalla kuin pönkittämällä aikansa elänyttä monopolijärjestelmää.
