Suomen oma historia ei ole kovin pitkä – ei ainakaan eurooppalaisesta näkökulmasta. Jostain syystä kuitenkin suomalaiset tuntuvat omaavan taidon neuvoa kaikessa asioissa muita Euroopan maita.
Itseasiassa Suomi on omalta kulttuuriperimältään aika itäinen maa, mutta viimeisen sadan vuoden aikana olemme kiirehtineet ottamaan ja omaksumaan lähestulkoon kaiken mahdollisen uuden aina ensimmäisenä – jotta tämä oikea perimämme hämärtyisi.
Meille ovat tulleet ensimmäisten joukossa niin mobiilipuhelimet, online casino, verkkopankit ja paljon muuta – mutta onko kehittyminen mennyt kuitenkaan eurooppalaisempaan suuntaan, vai olemmeko kuitenkin sitä vain näennäiseksi, yhteiskunnan rakenteiden ollessa kuitenkin yhä täysin suomalaisia, eli aivan omanlaisensa.
Suomi – rikas tai sitten ei
Suomalaisilla on ollut etuoikeus elää turvallisessa maassa yli 50 vuoden ajan.
- liikkeemme eivät tarvitse kaltereita
- liiketiloja ei ole tarvinnut suojata kuten Euroopassa
- meidän ei ole tarvinnut aseistautua kulkeaksemme iltaisin kaupungille
Tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa – silloin meistä oikeasti tulee eurooppalaisia.
Suomalaiset haluavat säilyttää ne kaikki etuisuudet, mitkä suomalaisille on kertynyt sitten toisen maailmansodan jälleen rakentamisen, palveluyhteiskunnan rakentumisen ja digitalisaation myötä. Suomalaiseksi syntyminen on ollut oikea lottovoitto – ei ehkä rahallisesti, mutta suomalaiset ovat saaneet
- opiskella maksutta
- saada ilmaisen ruoan koulussa
- opiskella kohtuullisin kuluin yliopistoissa
- saada työttömyyskorvauksia
- ennen kaikkea suomalaiset ovat saaneet hyvän perusterveydenhuollon.
Tähän kaikkeen ei jatkossa ole enää rahaa.
Suomessa ei ole isoja rikkauksia, kuten norjalaisten öljy tai afrikkalaisten kulta ja timantit, meillä on kultakaivoksia, mutta ei niin isoja, jotta ne oikeasti merkitsevät sen enempää yhteiskunnallisesti. Suomen kasvun ja kehityksen taustavoimina ovat olleet metsäteollisuus ja sen liitännäiset, jotka nyt ovat vähitellen yksi kerralleen myyty halvempiin maihin – kun teollisuus lakkaa, lakkaa tuotanto ja työpaikat, eikä nykyisenmuotoista valtiollista holhousta voida enää jatkaa. Jostain pitää luopua.
Suomen todellinen tilanne on nähtävillä myös tilastoissa. Vielä 90-luvun laman jälkeen olimme ottamassa askeleita oikeaan suuntaan ja kansalaisten ostovoima kasvoi – toisin kuin nykyään. Jos vertaamme suomalaiset ammattilaisten ja koulutettujen henkilöiden ostovoimaa ja palkkoja muiden Euroopan maiden kanssa, huomaamme helposti, kuinka Suomi on pysähtynyt.
Luopumisen tuska
Jos olet joskus saanut jonkun oikeuden, siitä luominen on kurjaa. Kun vielä elämme demokratiassa, tarkoittaa se käytännössä sitä, ettei näitä oikeuksia lähdetä nollaamaan, koska se olisi puolueen loppu – joten miten tästä kaikesta voidaan päästä eteenpäin?
- uusilla yrityksillä
- yrittäjyydellä
- uusilla työpaikoilla
Mutta valitettavasti Suomessa on tällä hetkellä tilanne, että pieniä yrityksiä menee nurin nopeampaa tahtia, kuin niitä perustetaan eli suunta on väärä. Työttömien määrä kasvaa, eikä suinkaan pienene.
Suomalainen demokratia on monipuoluejärjestelmä, joka osittain kuitenkin toimii valtion omalla vaalituella. Mitä isompi puolue, sitä enemmän se saa valtion tukea. Joten yksikään iso puolue ei lähde hakemaan mitään isoa radikaalia muutosta, vaikka kaikki tietävät, että jotain isoa pitäisi tehdä. Pienillä puolueilla vastaavasti ei ole tarpeeksi valtaa, jotta mitään tapahtuisi – ja isojen radikaalien muutosten eteenpäin viemiseen ei pienillä puolueilla ole tarpeellisia koneistoja.
Eurooppalainen Suomi
Suomi ei voi olla eurooppalainen Suomi olemalla sama Suomi, kuin mitä olimme ilman EU:ta.
Meillä ei voi olla
- maailman parasta koulutuslaitoista
- maailman parasta eläkejärjestelmää
- maailman parhaimpia yrityksiä ja teollisuutta
Se on turhaa unelmointia. Suomessa voi kuitenkin olla nämä kaikki toimivina, jos ne suhteutetaan nykyaikaan, eikä unelmoida jostain mahdottomasta.
Suomen hyvinvointivaltio on jotain sellaista, mitä ei muualla ole. Muualla ei käytännössä ole ollut varaa sellaiseen, ja palvelut on muualla toteutettu eri tavalla kuin meillä. Samalla tuo ideologia mahtavasta hyvinvointivaltiosta on viemässä Suomea konkurssin partaalle.
Suomella ei ole sitä samaan satojen vuosien perinnettä kuin suurimmalla osalla muita Euroopan maita. Suomalaisista yrityksistä vanhimmat ovat reilut sata vuotta, lukuun ottamatta muutamaa rikasta vanhaa suomalaista sukua, kun vastaavasti Euroopasta löytyy yrityksiä, jotka ovat toimineet jo satoja vuosia – ja verkostoja, ja tapoja yritystoiminnassa, jotka ovat olleet jo silloin, kun Suomessa vasta alettiin miettiä mitään yritystoimintaa.
Muualla Euroopassa:
- terveyspalvelut ovat monissa maissa sidottu työpaikkaan ja työnantajaan, eikä yhteiskuntaan niin kuin Suomessa
- Tämä tarkoittaa mm. sitä, että paikalliset terveyspalvelut ovat kehittyneet markkinavoimien kautta palveluiksi, jotka toimivat
Suomessa niitä on tehty valtiojohtoisesti jokaiselle suomalaiselle saataville. Suomessa onkin tietynlainen sosiaalinen tasa-arvo, joka kuitenkin vaatii varsin syvää valtion kassaa, mistä maksaa viulut.
Digitalisaatio ja sen suomettuminen
Suomi nousi Nokian mukana yhdeksi maailman etunenä valtioista mitä tulee mobilisaatioon ja sitä kautta myös digitalisaatioon. Valitettavasti vain Suomen kasvu ja eteneminen pysähtyi ja muu maailma on vähitellen mennyt ohi – on sitten kyse naapuri Virosta tai nyt kehittyvistä Itä-Eurooppalaisista maista.
Suomella vain on aina kiire, ja suomalaisilla on kiire. Hyvä esimerkki tästä on digitaalinen rahapelaaminen – Etelä-Euroopassa alle 20 % pelaajista pelaa diginä, Suomessa luku on yli 70 %!
Suomalaiset haluavat nähdä itsensä maailmannapana
- suomalaisuus on laadun merkk
- Suomen lippumerkki tuotteessa tarkoittaa laatua
Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Todellisuus Suomen tilanteesta verrattuna muiden maiden digitalisaation asteeseen voi olla jopa pelottavaa luettavaa. Suomi näyttää olevan EU:n kärkipäässä ja Euroopan komission DESI-indeksissä Suomi on pärjännyt hyvin. Suomalaiset ovatkin kansana taitavia digitaidoissa ja olemme ottaneet niitä paljon käyttöön – ehkä jopa liikaa. Suomalaiset yrityksetkin käyttävät digivälineitä keskimäärin enemmän kuin EU-maissa olevat kilpailijansa, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi pelkästään hyvä asia.
Digitalisaatio on jatkuvasti kehittyvä kokonaisuus. Suomi on saavuttanut tietyn pisteen, ja monet eurooppalaiset maat ovat tulossa takanapäin, rauhallisemmin. Tämä rauhallisempi, omaan vanhempaa yhteiskunnalliseen kulttuurin paremmin sopiva lähestymistapa saattaa tuoda paremman digitaalisen kokonaisuuden tulevaisuudessa – siinä vaiheessa, kun Suomessa puretaan osioita, jotka tehtiin kenties kiireellä, jotta oltaisiin maailman ykkösiä.
Suomi ja innovaatiot
Suomalaiset haluavat kaikkea sitä, mitä naapurillakin on. Koulussa teemme kaikki samoja asioita, ja nykyään pyritään piilottamaan, jos joku on parempi kuin toinen – meidän pitää olla kaikkien yhtä huonoja, ja urheilussa kaikkien pitää päästä pelaamaan, jos vain haluaa… tämä kohtaa pidemmässä kaaressa samanlaiseen ajatteluun myös innovoinnissa, ei kukaan halua kehittää mitään, kun pitää olla yhtä huono kuin muutkin. Suomessa ei voi olla tähti, vaan pitää olla osa laumaa.
Suomen innovaatiokyky on tilastollisesti ollut Eurooppalaisittain tähän asti korkea. mutta viime vuodet ovat antaneet viitteitä muusta – rahaa ei enää laiteta tukemaan innovaatioita. Suomen tavoite on saada kehitys- ja innovaatiotoiminta 4 % BKT:sta, mutta olemme alle 3 prosentin tasolla.
Suomalaiset osaavat, suomalaiset haluavat – mutta miten tulevina vuosina saisimme suomalaiset ja Suomen toimimaan kuten vaikkapa naapurimaan Ruotsin, joka jostain syystä tuntuu onnistuvan näissä asioissa lähestulkoon aina paremmin.
